Roolipelinäyte
Apr 25, 2016 13:02:24 GMT
Post by Lume on Apr 25, 2016 13:02:24 GMT
Kaupungissa järjestetään suuret juhlat. Hahmosi on joutunut/päättänyt auttaa koristelussa tai ohjelmassa. Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Kaupungin juhlien järjestely oli täydessä vauhdissa, kun kahden ruunikon vetämä vaunu liikkui katukivetystä pitkin kohti rakenteilla olevaa lavaa. Vaunussa istuvan naisen poissaoleva katse viipyili hevoskärryjen ikkunaan heijastuvassa kuvajaisessa. Narcissa nojasi kasvonsa rystysiään vasten jäänsinisten silmien tarkkaillessa hajamielisesti ohi valuvaa ympäristöä. Hiljainen huokaus (niin syvä kuin tiukalle vedetty korsetti vain salli) karkasi naisen sieraimista kiinnittäen tuon edessä istuvan, pyylevän miehen huomion. Mies hymyili viiksiensä seasta.
”Kultaseni, ei sinun olisi tarvinnut noin pynttäytyä. Emme ole täällä kauaa”, Rupert lausahti taputtaen kevyesti Narcissan helmaa. Terävä katse vilahti miehen suunnassa ja nainen naurahti ystävällisesti isänsä hyväntahtoiselle kommentille saaden vanhemman Thoreaun hymyn levenemään. Molempien katse palautui nyt ikkunaan seuraamaan lisääntyvää ihmisvirtaa juhlien keskipisteen lähestyessä. Moni kiikkui puutikkaisen varassa paperilyhtyjä kiinnittäessään, kun alapuolella toiset kokosivat kojuja. Narcissan terävä nenä nousi aavistuksen ylöspäin tuon seuratessa muiden työntekoa. Pian kärryt pysähtyivät ja Rupert suoristi takkiaan jälleen lämpimän hymyn Narcissalle suoden. He odottivat hetken kuljettajaa, joka kohta avasi kärryn oven astuen ripeästi syrjään.
Rupert nousi ulos kärrystä ensimmäisenä ja jäi aivan oven viereen kätensä tyttärelleen ojentaen. Narcissa laski kätensä isänsä kämmenelle ja astahti miehen tuen avulla ulos. Ranteessaan nainen kantoi pientä päivänvarjoa, joka päivän kuumuudesta huolimatta oli siinä pitkälti koristetarkoituksena. Nainen oli pukeutunut kultaiseen mekkoon, jonka musta kaulus peitti tuon kaulan ja hihat olivat hillityn paksut. Tietoinen päätös; Narcissa säästi näyttävämmän mekkonsa iltaa varten. Korkealle kampaukselle käärityt hiukset kantoivat korkeaa lyhyellä lierillä ja keltaisella rusetilla. Jo nyt muutama paikaltaan karannut suortuva kutitteli vapaana Narcissan niskaa. Astuessaan tukahduttavaan ulkoilmaan Narcissa suoristi piilotetulla kädenliikkeellä turnyyrinsä paikoilleen. Nainen jättäytyi vielä hetkeksi paikoilleen hiljalleen ympäristöään skannaillen ikään kuin antaen kaikille tilaisuuden huomata hänen loisteliaisuutensa.
Rupert lähti kulkemaan Narcissan edellä lähellä rakenteilla olevaa lavaa odottavaa miestä, joka huomasikin lähestyvän kaksikon pian. Mies levitti kätensä leveän hymyn kera Rupertille ja tarrasi kaksin käsin tuon ojennettuun käteen.
”Upeaa nähdä taas, Rupert!” Mies tervehti Narcissan isää innokkaasti tuon yrittäessä vastata edes melkein yhtä innokkaasti. Narcissa ei ollut täysin varma kuka tämä mies oli, mutta ei tietenkään antaisi toisen päästä jyvälle asiasta. Pian tuon vieraan huomio käännähti Rupertin vanavedessä saapuneeseen naiseen. Tuo laski kevyen suudelman Narcissan pitsihansikkaan pinnalle.
”Olen kuullut teistä paljon, neiti Thoreau”, mies tervehti Narcissaa vähemmän tuttavallisesti. Narcissa nyökkäsi pienen hymyn kasvoilleen omaksuen.
”Ihastuttava tavata teidät”, Narcissa vastasi valheellisesti, joskin erittäin vakuuttavasti.
”Mielit siis pelipöytää juhliin, olenko oikeassa?” Rupert löi kätensä yhteen merkkinä valmiudestaan käydä suoraan asiaan. Vieras mies käännähti nyt Rupertin puoleen äskeisen intonsa palatessa. Miehet alkoivat neuvotteluihin liikkuen verkkaisesti paikasta toiseen käsillään eri suuntiin viittoillen keskustellessaan aktiviteetin luonteesta sekä sijainnista. Narcissa seurasi tottelevaisena miesten perässä tarkasti kuunnellen neuvottelun etenemistä, joskin antaen katseensa harhailla tuon tuosta ympäröivän ihmismassan seassa. Ei ollut paljoa mitä hän olisi nyt voinut tehdä. Tai pikemminkin häneltä ei odotettu enempää. Narcissa löysi itsensä huokailemasta useaan kertaan.
Mikä on dhurva?
[Vastaus piilotettu]
Kaupungin juhlien järjestely oli täydessä vauhdissa, kun kahden ruunikon vetämä vaunu liikkui katukivetystä pitkin kohti rakenteilla olevaa lavaa. Vaunussa istuvan naisen poissaoleva katse viipyili hevoskärryjen ikkunaan heijastuvassa kuvajaisessa. Narcissa nojasi kasvonsa rystysiään vasten jäänsinisten silmien tarkkaillessa hajamielisesti ohi valuvaa ympäristöä. Hiljainen huokaus (niin syvä kuin tiukalle vedetty korsetti vain salli) karkasi naisen sieraimista kiinnittäen tuon edessä istuvan, pyylevän miehen huomion. Mies hymyili viiksiensä seasta.
”Kultaseni, ei sinun olisi tarvinnut noin pynttäytyä. Emme ole täällä kauaa”, Rupert lausahti taputtaen kevyesti Narcissan helmaa. Terävä katse vilahti miehen suunnassa ja nainen naurahti ystävällisesti isänsä hyväntahtoiselle kommentille saaden vanhemman Thoreaun hymyn levenemään. Molempien katse palautui nyt ikkunaan seuraamaan lisääntyvää ihmisvirtaa juhlien keskipisteen lähestyessä. Moni kiikkui puutikkaisen varassa paperilyhtyjä kiinnittäessään, kun alapuolella toiset kokosivat kojuja. Narcissan terävä nenä nousi aavistuksen ylöspäin tuon seuratessa muiden työntekoa. Pian kärryt pysähtyivät ja Rupert suoristi takkiaan jälleen lämpimän hymyn Narcissalle suoden. He odottivat hetken kuljettajaa, joka kohta avasi kärryn oven astuen ripeästi syrjään.
Rupert nousi ulos kärrystä ensimmäisenä ja jäi aivan oven viereen kätensä tyttärelleen ojentaen. Narcissa laski kätensä isänsä kämmenelle ja astahti miehen tuen avulla ulos. Ranteessaan nainen kantoi pientä päivänvarjoa, joka päivän kuumuudesta huolimatta oli siinä pitkälti koristetarkoituksena. Nainen oli pukeutunut kultaiseen mekkoon, jonka musta kaulus peitti tuon kaulan ja hihat olivat hillityn paksut. Tietoinen päätös; Narcissa säästi näyttävämmän mekkonsa iltaa varten. Korkealle kampaukselle käärityt hiukset kantoivat korkeaa lyhyellä lierillä ja keltaisella rusetilla. Jo nyt muutama paikaltaan karannut suortuva kutitteli vapaana Narcissan niskaa. Astuessaan tukahduttavaan ulkoilmaan Narcissa suoristi piilotetulla kädenliikkeellä turnyyrinsä paikoilleen. Nainen jättäytyi vielä hetkeksi paikoilleen hiljalleen ympäristöään skannaillen ikään kuin antaen kaikille tilaisuuden huomata hänen loisteliaisuutensa.
Rupert lähti kulkemaan Narcissan edellä lähellä rakenteilla olevaa lavaa odottavaa miestä, joka huomasikin lähestyvän kaksikon pian. Mies levitti kätensä leveän hymyn kera Rupertille ja tarrasi kaksin käsin tuon ojennettuun käteen.
”Upeaa nähdä taas, Rupert!” Mies tervehti Narcissan isää innokkaasti tuon yrittäessä vastata edes melkein yhtä innokkaasti. Narcissa ei ollut täysin varma kuka tämä mies oli, mutta ei tietenkään antaisi toisen päästä jyvälle asiasta. Pian tuon vieraan huomio käännähti Rupertin vanavedessä saapuneeseen naiseen. Tuo laski kevyen suudelman Narcissan pitsihansikkaan pinnalle.
”Olen kuullut teistä paljon, neiti Thoreau”, mies tervehti Narcissaa vähemmän tuttavallisesti. Narcissa nyökkäsi pienen hymyn kasvoilleen omaksuen.
”Ihastuttava tavata teidät”, Narcissa vastasi valheellisesti, joskin erittäin vakuuttavasti.
”Mielit siis pelipöytää juhliin, olenko oikeassa?” Rupert löi kätensä yhteen merkkinä valmiudestaan käydä suoraan asiaan. Vieras mies käännähti nyt Rupertin puoleen äskeisen intonsa palatessa. Miehet alkoivat neuvotteluihin liikkuen verkkaisesti paikasta toiseen käsillään eri suuntiin viittoillen keskustellessaan aktiviteetin luonteesta sekä sijainnista. Narcissa seurasi tottelevaisena miesten perässä tarkasti kuunnellen neuvottelun etenemistä, joskin antaen katseensa harhailla tuon tuosta ympäröivän ihmismassan seassa. Ei ollut paljoa mitä hän olisi nyt voinut tehdä. Tai pikemminkin häneltä ei odotettu enempää. Narcissa löysi itsensä huokailemasta useaan kertaan.
Mikä on dhurva?
[Vastaus piilotettu]