Roolinäyte
Apr 30, 2018 17:01:37 GMT
Post by Sphinx on Apr 30, 2018 17:01:37 GMT
Kaupungissa järjestetään suuret juhlat. Hahmosi on joutunut/päättänyt auttaa koristelussa tai ohjelmassa.
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Typerää, typerää, typerää.
Almedh asteli päättäväisin askelin katua pitkin. Hänen kätensä oli puristettu nyrkkiin, ja viitta heilahteli askelten tahdissa.
Hän oli hetki sitten riidellyt erään torijuhlan järjestäjän kanssa niin kovaan ääneen, että häneen luotiin edelleen kummallisia katseita, vaikka hän oli jo pari korttelia kauempana tapahtumapaikasta. Ehkä sana oli kiirinyt niin nopeasti, että jo jokainen jo tiesi, miten pippurinen Almedh oli huutanut ja kironnut vanhimmalle ja saanut rangaistukseksi tehdä jotain hyvää.
Kun Almedh saapui torille, hän nyrpisti nenäänsä ja katsoi kaikkia niitä ihmisiä, jotka nauroivat, hymyilivät ja lauleskelivat koristellessaan paikkoja.
Ilo ei ollut Almedhin vahvimmista tunteista - päinvastoin. Hän tunsi vihaa, tuskaa ja pelkoa, kaikkea niitä sekoitettuna rumaksi sotkuksi. Hän naksutteli rystysiään, mulkoili ystävällisiä ohikulkijoita ja levitti huonoa tuulta jokaiseen kortteliin.
Asiaa ei auttanut myöskään se, että muuan vanha rouva, jonka kanssa Almedh oli riidellyt muutamat kerrat, tuli hänen luokseen.
“Hyvää iltapäivää, Almedh”, rouva sanoi, “oletko auttamassa juhlien järjestämisessä?”
“En. Tulin tänne vain katselemaan, miten te muut rehkitte ja esitätte nauttivanne uurastuksesta”, Almedh vastasi, mutta koska rouva ei näyttänyt ymmärtävän hänen tulista sarkasmiaan, hän sanoi huokaisten: “Kyllä, rouva, minä olen täällä auttamassa. En minä tänne nyt tullut ketään tappamaan.”
Almedh päästi ilmoille raikuvan naurun, mutta rouva hänen edessään vain kurtisti kulmiaan tyytymättömänä. Hänen kärsivällisyytensä kuitenkin kesti.
“Mukavaa, että olet saapunut paikalle. Sinun läsnäolosi täällä on merkki siitä, että kapinallisetkin voivat taipua hyvyyteen.”
“Kapinallisetkin?” Almedh kohotti pilkallisesti kulmiaan. “Tarkoitat varmaan demoneita.”
Rouva sävähti. “Mutta sinä et ole demoni, neiti Almedh.”
“No en, mutta sitä sinä tarkoitit. Olen sinun mielestäsi yhtä paha kuin uskontomme demonit. Tiedän kyllä mitä minusta sanotaan. Olen Viha, olen pahuus. Olen outo ihminen, jolla on outo nimi. Olen räväkkä ja hillitön, kuriton ja pysäyttämätön. Veikkaanpa, että et oikeasti edes halua minun olevan täällä. Olenko oikeassa?”
Rouva oli hetken hiljaa. Hän katsoi kummallista Almedhia päästä varpaisiin.
Almedhin oikea nimi oli Amaryllis, mutta huhujen mukaan hän hakkasi kaikki, jotka kutsuivat häntä sillä nimellä.
“Mukavaa, että olet saapunut paikalle”, rouva toisti. “Voit aloittaa katujen siivoamisella.”
Sitten hän poistui jättäen kiukuttelevan Almedhin seisomaan tumput suorina.
Almedh ei tietenkään ilahtunut tehtävästään, mutta mistä hän ylipäätään olisikaan ilahtunut? Hänethän oli pakotettu tähän hommaan. Ei hän halunnut tehdä ‘hyvää’, ja auttaa juhlien järjestämisessä.
Mutta silti hän suoritti tehtävänsä mukisematta, tyytyen vain haukkumaan ja kiroamaan pakottajansa Manalaan.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Typerää, typerää, typerää.
Almedh asteli päättäväisin askelin katua pitkin. Hänen kätensä oli puristettu nyrkkiin, ja viitta heilahteli askelten tahdissa.
Hän oli hetki sitten riidellyt erään torijuhlan järjestäjän kanssa niin kovaan ääneen, että häneen luotiin edelleen kummallisia katseita, vaikka hän oli jo pari korttelia kauempana tapahtumapaikasta. Ehkä sana oli kiirinyt niin nopeasti, että jo jokainen jo tiesi, miten pippurinen Almedh oli huutanut ja kironnut vanhimmalle ja saanut rangaistukseksi tehdä jotain hyvää.
Kun Almedh saapui torille, hän nyrpisti nenäänsä ja katsoi kaikkia niitä ihmisiä, jotka nauroivat, hymyilivät ja lauleskelivat koristellessaan paikkoja.
Ilo ei ollut Almedhin vahvimmista tunteista - päinvastoin. Hän tunsi vihaa, tuskaa ja pelkoa, kaikkea niitä sekoitettuna rumaksi sotkuksi. Hän naksutteli rystysiään, mulkoili ystävällisiä ohikulkijoita ja levitti huonoa tuulta jokaiseen kortteliin.
Asiaa ei auttanut myöskään se, että muuan vanha rouva, jonka kanssa Almedh oli riidellyt muutamat kerrat, tuli hänen luokseen.
“Hyvää iltapäivää, Almedh”, rouva sanoi, “oletko auttamassa juhlien järjestämisessä?”
“En. Tulin tänne vain katselemaan, miten te muut rehkitte ja esitätte nauttivanne uurastuksesta”, Almedh vastasi, mutta koska rouva ei näyttänyt ymmärtävän hänen tulista sarkasmiaan, hän sanoi huokaisten: “Kyllä, rouva, minä olen täällä auttamassa. En minä tänne nyt tullut ketään tappamaan.”
Almedh päästi ilmoille raikuvan naurun, mutta rouva hänen edessään vain kurtisti kulmiaan tyytymättömänä. Hänen kärsivällisyytensä kuitenkin kesti.
“Mukavaa, että olet saapunut paikalle. Sinun läsnäolosi täällä on merkki siitä, että kapinallisetkin voivat taipua hyvyyteen.”
“Kapinallisetkin?” Almedh kohotti pilkallisesti kulmiaan. “Tarkoitat varmaan demoneita.”
Rouva sävähti. “Mutta sinä et ole demoni, neiti Almedh.”
“No en, mutta sitä sinä tarkoitit. Olen sinun mielestäsi yhtä paha kuin uskontomme demonit. Tiedän kyllä mitä minusta sanotaan. Olen Viha, olen pahuus. Olen outo ihminen, jolla on outo nimi. Olen räväkkä ja hillitön, kuriton ja pysäyttämätön. Veikkaanpa, että et oikeasti edes halua minun olevan täällä. Olenko oikeassa?”
Rouva oli hetken hiljaa. Hän katsoi kummallista Almedhia päästä varpaisiin.
Almedhin oikea nimi oli Amaryllis, mutta huhujen mukaan hän hakkasi kaikki, jotka kutsuivat häntä sillä nimellä.
“Mukavaa, että olet saapunut paikalle”, rouva toisti. “Voit aloittaa katujen siivoamisella.”
Sitten hän poistui jättäen kiukuttelevan Almedhin seisomaan tumput suorina.
Almedh ei tietenkään ilahtunut tehtävästään, mutta mistä hän ylipäätään olisikaan ilahtunut? Hänethän oli pakotettu tähän hommaan. Ei hän halunnut tehdä ‘hyvää’, ja auttaa juhlien järjestämisessä.
Mutta silti hän suoritti tehtävänsä mukisematta, tyytyen vain haukkumaan ja kiroamaan pakottajansa Manalaan.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
