Pelinäyte
May 5, 2016 10:48:19 GMT
Post by Kurib on May 5, 2016 10:48:19 GMT
Nyt kunnolla heränneenä uskallan läiskäistä tämän tänne :''D
Mikä on Dhruva?
[Vastaus piilotettu]
Tuo kevytmielinen paukapää päätyisi vielä joku päivä Manalaan. Jokseenkin pitkästyneenä mieheksi itsensä mieltävä demoni seurasi katseellaan, miten kehonsa pulskaksi kissaksi naamioinut muodonmuuttaja kiri pienet jalat vauhdikkaina pakoon, vaikka kalakauppias ei edes huomannut varkauden toteutuneen. Olisi edes ottanut jonkun helpomman muodon, eikä tuollaista, joka hyvä jos mahtui tarpeen vaatiessa piiloutumaan.
Amatööri.
Tosin mikä Ysrael oli varasta arvostelemaan? Hän itse oli maannut viimeiset kaksi päivää näkymättömissä vaalean talon katon reunalla, vain katselemassa ihmisten menoa. Monesti hailakanpunaisiin silmiin oli tarttunut potentiaaliset, syntiin taivuteltavat ihmissielut, mutta demoni oli jaksanut parhaimmillaan hymyillä ajatukselle. Laiskana oli mukavaa, koska hänellä yksinkertaisesti harvoin oli kiire minnekään ja päivät kuluivat letkeästi nukkuen, vaikka eihän hän demonina olisi unta tarvinnut. Siellä täällä makoileminen ja kuola poskella kuorsaaminen kuitenkin oli hänen lempiharrastuksensa, joten mikäs siinä. Huvittuneena torin vilskettä seuraava laiskuus katseli, miten juopunut kalastaja ei saanut karheita kätösiään irti leipurinrouvan uhkeasta pyrstöstä. Ihmiset olivat upean viihdyttäviä kaikessa riettaudessaan. Toinen vaaleista kulmista laiskasti kohoten Ysrael havahtui viereensä katonrajalle laskeutuneen tiaisen liverrykseen, tietämättä kuitenkaan mistä siipiveikosta oli kyse. ”Pulu”, demoni mutisi vetelästi ja lopulta päätyi kääntämään kylkeään, toinen jalka reunalta roikkuen.
Päiväunien paikka.
Mikä on Dhruva?
[Vastaus piilotettu]
Tuo kevytmielinen paukapää päätyisi vielä joku päivä Manalaan. Jokseenkin pitkästyneenä mieheksi itsensä mieltävä demoni seurasi katseellaan, miten kehonsa pulskaksi kissaksi naamioinut muodonmuuttaja kiri pienet jalat vauhdikkaina pakoon, vaikka kalakauppias ei edes huomannut varkauden toteutuneen. Olisi edes ottanut jonkun helpomman muodon, eikä tuollaista, joka hyvä jos mahtui tarpeen vaatiessa piiloutumaan.
Amatööri.
Tosin mikä Ysrael oli varasta arvostelemaan? Hän itse oli maannut viimeiset kaksi päivää näkymättömissä vaalean talon katon reunalla, vain katselemassa ihmisten menoa. Monesti hailakanpunaisiin silmiin oli tarttunut potentiaaliset, syntiin taivuteltavat ihmissielut, mutta demoni oli jaksanut parhaimmillaan hymyillä ajatukselle. Laiskana oli mukavaa, koska hänellä yksinkertaisesti harvoin oli kiire minnekään ja päivät kuluivat letkeästi nukkuen, vaikka eihän hän demonina olisi unta tarvinnut. Siellä täällä makoileminen ja kuola poskella kuorsaaminen kuitenkin oli hänen lempiharrastuksensa, joten mikäs siinä. Huvittuneena torin vilskettä seuraava laiskuus katseli, miten juopunut kalastaja ei saanut karheita kätösiään irti leipurinrouvan uhkeasta pyrstöstä. Ihmiset olivat upean viihdyttäviä kaikessa riettaudessaan. Toinen vaaleista kulmista laiskasti kohoten Ysrael havahtui viereensä katonrajalle laskeutuneen tiaisen liverrykseen, tietämättä kuitenkaan mistä siipiveikosta oli kyse. ”Pulu”, demoni mutisi vetelästi ja lopulta päätyi kääntämään kylkeään, toinen jalka reunalta roikkuen.
Päiväunien paikka.