Pelinäyte
May 25, 2016 13:07:09 GMT
Post by iiliskotti on May 25, 2016 13:07:09 GMT
Kaupungissa järjestetään suuret juhlat. Hahmosi on joutunut/päättänyt auttaa koristelussa tai ohjelmassa.
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Harva kultakutrisen enkelin tuntevista tuskin olisi kuvaillut Inalosta katkeamattoman keskittymiskyvyn omaavaksi moniosaajaksi. Tämä tosiasia hohtikin vielä hieman haparoiden uraansa aloittelevan suojelusenkelin käytöksestä kuin sädekehä pimeässä kasvoiltaan varsin nuorekkaan siivekkään asetellessa paljaat, hapuilevat varpaansa juhlavan kangasteltan huteralle kattoharjanteelle, käyttäen tasapainonsa vakauttamiseen tarpeettoman pitkän hetken eliöksi joka olisi voinut korjata horjahduksen tuoman virheen muutamalla siipien liikautuksella. Sitä paitsi mitäpä siitä vaikka ottaisikin ja kellahtaisi sinertävän kangasreunuksen ylitse ihmisvilinän sekaan, eiväthän kuolevaisten silmät tunnistaneet enkelin muotoa nytkään tuon kurkistellessa alapuolellaan virtaavaan ihmisjoukkoon muutamien mustien sulkien rumentamat valkeat siivet ympärilleen levitettyinä. Jokin siinä kuitenkin viehätti silloinkin kuin koko kohtaus lipui ohitse ilman hänen välitöntä osallistumistaan, toisiinsa sekoittuvat keskustelut ja ne ylittävät myyntimiesten mainoslauseet. Mekkalaa ja värien ja tapahtumien vilskettä, aivan toista kuin syrjäisestä kaivosta vettä noutavan lapsen seurailu ettei pikku tirriäinen päättäisi tipahtaa ja hukkua vanhempiensa päänvaivaksi. Eipä Inaloksen keskittymiskyky kovin herkässä ollut nytkään kiukustuneiden sananvaihtojen ja rahapussinsa hukanneiden rouvien ahdingon livahtaessa täysin kullanhohtoisten nappisilmien ohitse sulkasiipisen nuorukaisen kontatessa edemmäs tutkimusmatkallaan, välittämättä karheasta kankaasta paljaita sääriä ja kämmenselkiä vasten.
Ensimmäinen kurkistus teltan seuraavan reunan ylitse sai enkelialokkaan nyrpistämään nenäänsä ja irvistämään tapaan joka harvoin yhdistettiin taivaan asukkaiden hienostuneisiin piirteisiin. Tuoretta kalaa myyvä koju oli toki kerännyt lauman innokkaita asiakkaita ympärilleen, mutta yläilmoista tilannetta nuuhkiva enkeli päätti hyvin nopeasti olla liittymättä kyseisen lauman jatkoksi ja jatkaa mönkivää matkantekoaan. Seuraava katonkulma miellyttikin elämän pienistä valonpilkahduksista häpeilemättä nautiskelevaa nuorukaista huomattavasti enemmän, ja laskostettuaan siipensä selkäänsä vasten Inalos kellahti sen kummemmin hienostelematta loikoilemaan vatsallaan, ojentaen päivettyneen käsivartensa teltan reunan ylitse. Ina oli kuluttanut lähimpiä katonkulmia jo aamun sarastaessa, seuraillen kateellisena paikallisten lasten koristeluoperaatioita. Kirjavia nauhoja puiden oksille, värjätystä lasista valmistettuja lyhtyjä kojujen reunoille, jopa toria ympäröivä kivimuuri oli saanut kaunistuksia sormivärein maalanneiden nuorten taiteilijoiden toimesta. Sellainen ajanviete olisi kelvannut hänellekin, pientä ja sievää ja iloista, sellaista jonka jälkeen sait loikoilla katselemassa kättesi jälkeä ja tuntea itsesi tehokkaaksi ja tärkeästi. Ja niinpä vain enemmän tai vähemmän avulias nuori suojelusenkeli sai kuin saikin omankin osuutensa koristelutoimista. Sirojen sormenpäiden kosketuksesta uudelleen virkoavien ja uuteen kukintoon puhkeavien kukkasten herättely oli kaukana tärkeiden työtehtävien kärjestä, mutta tokihan sellainen laskettiin hyväksi teoksi, avunannoksi iäkkäälle kukkakauppiaalle? Näin Inalos ainakin itselleen vakuutteli antaessaan magiikan valuttaa energiaansa piristyviin ruusunnuppuihin, välittämättä väsymyksen aallosta jonka pieni ja mitätön teko toi mukanaan taikojen suhteen vielä kovin taitamattomaan kehoon. Mitäpä sillä väliä, ei hän kiireessä ollut. Puolittain umpeen painuvat kultaiset silmät, teltan reunan ylitse sievästi levittäytyvä suuri valkea siipi ja auringon paahteessa nuokkuva enkeli valmiina suojelemaan onnettomia ihmisiä kaikelta juhlahumussa piilevältä pahalta - heti pienen lepohetken jälkeen.
(vastaus piilotettu)
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Harva kultakutrisen enkelin tuntevista tuskin olisi kuvaillut Inalosta katkeamattoman keskittymiskyvyn omaavaksi moniosaajaksi. Tämä tosiasia hohtikin vielä hieman haparoiden uraansa aloittelevan suojelusenkelin käytöksestä kuin sädekehä pimeässä kasvoiltaan varsin nuorekkaan siivekkään asetellessa paljaat, hapuilevat varpaansa juhlavan kangasteltan huteralle kattoharjanteelle, käyttäen tasapainonsa vakauttamiseen tarpeettoman pitkän hetken eliöksi joka olisi voinut korjata horjahduksen tuoman virheen muutamalla siipien liikautuksella. Sitä paitsi mitäpä siitä vaikka ottaisikin ja kellahtaisi sinertävän kangasreunuksen ylitse ihmisvilinän sekaan, eiväthän kuolevaisten silmät tunnistaneet enkelin muotoa nytkään tuon kurkistellessa alapuolellaan virtaavaan ihmisjoukkoon muutamien mustien sulkien rumentamat valkeat siivet ympärilleen levitettyinä. Jokin siinä kuitenkin viehätti silloinkin kuin koko kohtaus lipui ohitse ilman hänen välitöntä osallistumistaan, toisiinsa sekoittuvat keskustelut ja ne ylittävät myyntimiesten mainoslauseet. Mekkalaa ja värien ja tapahtumien vilskettä, aivan toista kuin syrjäisestä kaivosta vettä noutavan lapsen seurailu ettei pikku tirriäinen päättäisi tipahtaa ja hukkua vanhempiensa päänvaivaksi. Eipä Inaloksen keskittymiskyky kovin herkässä ollut nytkään kiukustuneiden sananvaihtojen ja rahapussinsa hukanneiden rouvien ahdingon livahtaessa täysin kullanhohtoisten nappisilmien ohitse sulkasiipisen nuorukaisen kontatessa edemmäs tutkimusmatkallaan, välittämättä karheasta kankaasta paljaita sääriä ja kämmenselkiä vasten.
Ensimmäinen kurkistus teltan seuraavan reunan ylitse sai enkelialokkaan nyrpistämään nenäänsä ja irvistämään tapaan joka harvoin yhdistettiin taivaan asukkaiden hienostuneisiin piirteisiin. Tuoretta kalaa myyvä koju oli toki kerännyt lauman innokkaita asiakkaita ympärilleen, mutta yläilmoista tilannetta nuuhkiva enkeli päätti hyvin nopeasti olla liittymättä kyseisen lauman jatkoksi ja jatkaa mönkivää matkantekoaan. Seuraava katonkulma miellyttikin elämän pienistä valonpilkahduksista häpeilemättä nautiskelevaa nuorukaista huomattavasti enemmän, ja laskostettuaan siipensä selkäänsä vasten Inalos kellahti sen kummemmin hienostelematta loikoilemaan vatsallaan, ojentaen päivettyneen käsivartensa teltan reunan ylitse. Ina oli kuluttanut lähimpiä katonkulmia jo aamun sarastaessa, seuraillen kateellisena paikallisten lasten koristeluoperaatioita. Kirjavia nauhoja puiden oksille, värjätystä lasista valmistettuja lyhtyjä kojujen reunoille, jopa toria ympäröivä kivimuuri oli saanut kaunistuksia sormivärein maalanneiden nuorten taiteilijoiden toimesta. Sellainen ajanviete olisi kelvannut hänellekin, pientä ja sievää ja iloista, sellaista jonka jälkeen sait loikoilla katselemassa kättesi jälkeä ja tuntea itsesi tehokkaaksi ja tärkeästi. Ja niinpä vain enemmän tai vähemmän avulias nuori suojelusenkeli sai kuin saikin omankin osuutensa koristelutoimista. Sirojen sormenpäiden kosketuksesta uudelleen virkoavien ja uuteen kukintoon puhkeavien kukkasten herättely oli kaukana tärkeiden työtehtävien kärjestä, mutta tokihan sellainen laskettiin hyväksi teoksi, avunannoksi iäkkäälle kukkakauppiaalle? Näin Inalos ainakin itselleen vakuutteli antaessaan magiikan valuttaa energiaansa piristyviin ruusunnuppuihin, välittämättä väsymyksen aallosta jonka pieni ja mitätön teko toi mukanaan taikojen suhteen vielä kovin taitamattomaan kehoon. Mitäpä sillä väliä, ei hän kiireessä ollut. Puolittain umpeen painuvat kultaiset silmät, teltan reunan ylitse sievästi levittäytyvä suuri valkea siipi ja auringon paahteessa nuokkuva enkeli valmiina suojelemaan onnettomia ihmisiä kaikelta juhlahumussa piilevältä pahalta - heti pienen lepohetken jälkeen.
(vastaus piilotettu)