Pelinäyte
Aug 31, 2017 0:03:54 GMT
Post by Jugre on Aug 31, 2017 0:03:54 GMT
Kaupungissa järjestetään suuret juhlat. Hahmosi on joutunut/päättänyt auttaa koristelussa tai ohjelmassa.
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Ellei Randúlfr olisi tiennyt olevansa muutamaa harmillista poikkeusta lukuunottamatta kuolematon, olisi hän pelännyt heittävänsä henkensä silkasta pöyristyksestä hänen kuultuaan ylemmältä taholta saapuneen käskyn – sillä käskyhän se oli, siitä ei voinut erehtyä vaikka se naamioitiinkin kohteliaan ehdotuksen muotoon. Vain rusetti päälle ja korulauseista koottu paketti olisi ollut valmis, mutta demonilla ei ollut tapana nielaista purematta, joten hän tyytyi ensi töikseen vain mulkoilemaan viestintuojaa koko terävän tuulenhalkojansa pituutta pitkin. Olkoonkin, että hänen täytyi katsoa puolet kookkaampaa lajitoveriaan ylöspäin.
Alkuun muiden manalan asukkien varjoon jääminen oli vihlaissut ylpeyden syntiin sortunutta miestä, mutta satoja vuosia myöhemmin hän oli jo hyväksynyt sen, ettei tarvinnut kahden metrin mittaa ja mahtavia muskeleita saadakseen haluamansa. Oveluudella pääsi yhtä pitkälle – ja toisinaan pidemmällekin – mutta tästä tilanteesta se ei häntä pelastaisi.
"Jaa", hän totesi kuivakasti ja raapi leukaansa muka mietteliään oloisena. "Millaiset juhlallisuudet on kyseessä? Montako henkeä on tulossa? Äläkä vain sano, että seassa on ylensyöjiä, minua puistattaa ajatellakin sellaisen muonituksen hintaa."
Ei sillä, että hän sitä joutuisi henkilökohtaisesti maksamaan. Häntä kun tarvittiin vain valvomaan suunnitteilla olevien juhlien koristelutoimia, sillä kuten ylemmiltä tahoilta tulleessa viestissä sanottiin, hänellä oli 'silmää sellaisille asioille'. Olihan se totta, että hän osasi arvostaa kauniita asioita, esineitä ja persoonia... mitä tahansa, mikä antoi hänelle syyn kohottaa hieman leukaansa ja kehaista itseään siitä, kuinka sieviä asioita hän oli itselleen hankkinut, ja miten koreilla olennoilla hän oli ympäristöään sulostuttanut.
Kaiken tarvittavan (ja muutaman tarpeettomankin) tiedon viestintuojasta nyhdettyään salli hän tuon pakenevan paikalta, ja syventyi itse miettimään mistä löytäisi kaiken koristeluun vaadittavan. Manalasta kun ei löytynyt kovin montaa alan putiikkia. Ei häntä voinut kuitenkaan neuvottomuudesta moittia, sillä juhlapäivän koittaessa mies oli tehnyt taustatyönsä ja sai keskittyä jakamaan käskyjä ja valvomaan vähäisempien demonien työskentelyä. Jos jokin koriste ei yltänyt aivan oikeaan paikkaan tai rykelmä kynttilöitä aseteltiin väärällä tavoin, sai vastuussa oleva kelvoton kurja kuulla kunniansa.
Sietipä jokunen sivullinenkin saamaan haukut niskaansa kun Randúlfr oikein keskittyi toteuttamaan mahtipontista visiotaan. Olihan tämä vastahakoisesti vastaanotettu tehtävä kasvanut hänen omaksi lapsekseen, joskaan tätä nimenomaista yksilöä hän ei aikonut kylmäverisesti hylätä ja kieltää isyyttään aina tuomiopäivään saakka.
Kaiken oli oltava täydellistä – ja jos se oli hänestä kiinni, kaikki tulisi olemaankin täydellistä. Olihan tässä kyse hänen ylpeydestään.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Ellei Randúlfr olisi tiennyt olevansa muutamaa harmillista poikkeusta lukuunottamatta kuolematon, olisi hän pelännyt heittävänsä henkensä silkasta pöyristyksestä hänen kuultuaan ylemmältä taholta saapuneen käskyn – sillä käskyhän se oli, siitä ei voinut erehtyä vaikka se naamioitiinkin kohteliaan ehdotuksen muotoon. Vain rusetti päälle ja korulauseista koottu paketti olisi ollut valmis, mutta demonilla ei ollut tapana nielaista purematta, joten hän tyytyi ensi töikseen vain mulkoilemaan viestintuojaa koko terävän tuulenhalkojansa pituutta pitkin. Olkoonkin, että hänen täytyi katsoa puolet kookkaampaa lajitoveriaan ylöspäin.
Alkuun muiden manalan asukkien varjoon jääminen oli vihlaissut ylpeyden syntiin sortunutta miestä, mutta satoja vuosia myöhemmin hän oli jo hyväksynyt sen, ettei tarvinnut kahden metrin mittaa ja mahtavia muskeleita saadakseen haluamansa. Oveluudella pääsi yhtä pitkälle – ja toisinaan pidemmällekin – mutta tästä tilanteesta se ei häntä pelastaisi.
"Jaa", hän totesi kuivakasti ja raapi leukaansa muka mietteliään oloisena. "Millaiset juhlallisuudet on kyseessä? Montako henkeä on tulossa? Äläkä vain sano, että seassa on ylensyöjiä, minua puistattaa ajatellakin sellaisen muonituksen hintaa."
Ei sillä, että hän sitä joutuisi henkilökohtaisesti maksamaan. Häntä kun tarvittiin vain valvomaan suunnitteilla olevien juhlien koristelutoimia, sillä kuten ylemmiltä tahoilta tulleessa viestissä sanottiin, hänellä oli 'silmää sellaisille asioille'. Olihan se totta, että hän osasi arvostaa kauniita asioita, esineitä ja persoonia... mitä tahansa, mikä antoi hänelle syyn kohottaa hieman leukaansa ja kehaista itseään siitä, kuinka sieviä asioita hän oli itselleen hankkinut, ja miten koreilla olennoilla hän oli ympäristöään sulostuttanut.
Kaiken tarvittavan (ja muutaman tarpeettomankin) tiedon viestintuojasta nyhdettyään salli hän tuon pakenevan paikalta, ja syventyi itse miettimään mistä löytäisi kaiken koristeluun vaadittavan. Manalasta kun ei löytynyt kovin montaa alan putiikkia. Ei häntä voinut kuitenkaan neuvottomuudesta moittia, sillä juhlapäivän koittaessa mies oli tehnyt taustatyönsä ja sai keskittyä jakamaan käskyjä ja valvomaan vähäisempien demonien työskentelyä. Jos jokin koriste ei yltänyt aivan oikeaan paikkaan tai rykelmä kynttilöitä aseteltiin väärällä tavoin, sai vastuussa oleva kelvoton kurja kuulla kunniansa.
Sietipä jokunen sivullinenkin saamaan haukut niskaansa kun Randúlfr oikein keskittyi toteuttamaan mahtipontista visiotaan. Olihan tämä vastahakoisesti vastaanotettu tehtävä kasvanut hänen omaksi lapsekseen, joskaan tätä nimenomaista yksilöä hän ei aikonut kylmäverisesti hylätä ja kieltää isyyttään aina tuomiopäivään saakka.
Kaiken oli oltava täydellistä – ja jos se oli hänestä kiinni, kaikki tulisi olemaankin täydellistä. Olihan tässä kyse hänen ylpeydestään.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]