Pelinäyte
Nov 17, 2017 19:03:19 GMT
Post by Nasmi on Nov 17, 2017 19:03:19 GMT
-Kaupungissa järjestetään suuret juhlat. Hahmosi on joutunut/päättänyt auttaa koristelussa tai ohjelmassa.
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Renée huokaisi ja vaihtoi painoaan oikealta jalalta vasemmalle, samaan aikaan kuin nahkaisen köyden päässä seisova musta vanha tammakin.
''Voi muori, mihinkä minä taas meidät oikein menin lupaamaan...'' Renée kuiskasi hiljaa tammalle, kun he yhdessä katsoivat illan keskikesän juhlaa varten pystytettäviä kojuja ja lavoja. Kuinka iloisesti lapset kikattivat, käyskentelivät ja auttoivat vanhempia ihmisiä koristeluissa sekä kantamuksissa. Muutama musikantti viritteli soittimiaan ja harjoittelivat esiintymisiään varten sekä soittelivat mukavan soljuvaa musiikkia innoittamaan ihmisiä jo ennenaikaisesti.
Tamma hörähti vanhalla, matalalla äänellään ja hankasi päätään Renéen olkavarteen kuin koettaen viestittää, että olimme toinen toisellemme henkisenä tukena täällä. Kerranhan sitä vain eletään ja edes kerran kesässään voisimme olla hyväntekijöitä.
Renée oli siis lupautunut tulemaan parin hevosensa voimin antamaan kärrykyyditystä juhlaväelle, muutoin hän vain vuokrasi hevosiaan kyläläisten matkaamisia varten. Hän ei pahemmin piitannut suurista juhlallisuuksista, ja vähän pitkin hampain hän tänäkin vuonna oli lupautunut tulemaan ilmaiseksi paikanpäälle. Renéen perimä 15 hevosen tila oli kylän suurimpia, joka edellytti tietynlaisia edustustehtäviä jotta matkustuskauppa kävisi tulevaisuudessakin. Onneksi tamma joka hänellä nytkin oli mukana, oli osallistunut joka vuonna Renéen kanssa tähän samaiseen tehtävään, joten vilinä ja hulina oli tälle tuttua ja olisihan tamma itsestäänkin varmaan työnsä selvitellyt. Vaikka silmät ummessa. Näin ollen tamma oli enemmän henkisenä tukena Renéelle kuin hän tammalle.
Renée hätkähti, kun tamman toiselta puolelta vilisti kolmen lapsen naurava ryhmä ison kukkaseppeleen kanssa hänen eteensä. Leveän ja aurinkoisen hymyn saattelemana lapset pyysivät saada laittaa kyseisen seppeleen tamman kaulaan roikkumaan. Renée nielaisi hämmentyneenä ja ei heti tiennyt miten vastata, mutta tamma kerkesi reagoimaan ensin ja laski päänsä lapsien tasolle. Tamma tosin luuli että hän saisi seppeleen syötäväksi, kun sekaan oli kiedottu meheviä ja suuria voikukkia.
Renée heilautti hieman nahkanarua, jotta tamma nostaisi päänsä ennenkuin kerkeisi maistaa seppelettä.
''Tottahan toki, laitetaan ilman muuta'' Renée sanoi, laskeutui toisen polven varaan ja ojensi kätensä. Lapsista pisin poika, astui seisomaan Renéen polven päälle, otti tukea ojennetusta kädestä ja kurkottautui toisella kahden muun lapsen auttaen maasta, pujottamaan seppeleen tamman kaulaan.
Pojan laskeuduttua lapset katsoivat hetken vielä luomustaan tamman kaulassa. ''Nyt hänkin näyttää aivan juhlijalta!'' lapset huokaisivat onnesta ja jatkoivat pian matkaansa auttamaan muiden kukka-asetelmien kanssa. Renée rentoutui, mutta hätkähti uudemman kerran kun tajusi että paikalle oli kävellyt pienempi, noin viiden vanha tyttö, käsissään pienempi seppele. Tyttö ojenti seppelettä Renéetä kohti ja nyökkäsi.
Renée varovasti ojensi kätensä seppelettä kohti, ja katsoi hiukan hölmistyneenä tyttöä joka viittoi sanaakaan sanomatta päätään. ''Minunko päähäni?'' Hän kysyi varovasti tytöltä, joka nyökkäsi suureleisesti.
Renée asetteli varovasti punaisista ruusuista, aniliinin punaisista olkikukista ja valkoisista jasmikkeista punotun seppeleen päähänsä, korjasi kuparin oranssin otsatukkansa alta ettei ne jääneet silmien eteen.
''Miltä näyttää?'' Hän kysyi katsahtaen tyttöön. Pieni, sievä ihmisen alku hymyili ja juoksi pian muiden perään.
Ujo hymynkare vilahti myös Renéen kasvoilla, mutta hän piilotti sen pian, mutta silti... aivan himpun verran.. jäi sydämmen oikealle syrjälle pieni lämmin tunne.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
Kirjoita siitä minkälaiset ovat hahmosi tuntemukset ja mitä hän tekee.
Renée huokaisi ja vaihtoi painoaan oikealta jalalta vasemmalle, samaan aikaan kuin nahkaisen köyden päässä seisova musta vanha tammakin.
''Voi muori, mihinkä minä taas meidät oikein menin lupaamaan...'' Renée kuiskasi hiljaa tammalle, kun he yhdessä katsoivat illan keskikesän juhlaa varten pystytettäviä kojuja ja lavoja. Kuinka iloisesti lapset kikattivat, käyskentelivät ja auttoivat vanhempia ihmisiä koristeluissa sekä kantamuksissa. Muutama musikantti viritteli soittimiaan ja harjoittelivat esiintymisiään varten sekä soittelivat mukavan soljuvaa musiikkia innoittamaan ihmisiä jo ennenaikaisesti.
Tamma hörähti vanhalla, matalalla äänellään ja hankasi päätään Renéen olkavarteen kuin koettaen viestittää, että olimme toinen toisellemme henkisenä tukena täällä. Kerranhan sitä vain eletään ja edes kerran kesässään voisimme olla hyväntekijöitä.
Renée oli siis lupautunut tulemaan parin hevosensa voimin antamaan kärrykyyditystä juhlaväelle, muutoin hän vain vuokrasi hevosiaan kyläläisten matkaamisia varten. Hän ei pahemmin piitannut suurista juhlallisuuksista, ja vähän pitkin hampain hän tänäkin vuonna oli lupautunut tulemaan ilmaiseksi paikanpäälle. Renéen perimä 15 hevosen tila oli kylän suurimpia, joka edellytti tietynlaisia edustustehtäviä jotta matkustuskauppa kävisi tulevaisuudessakin. Onneksi tamma joka hänellä nytkin oli mukana, oli osallistunut joka vuonna Renéen kanssa tähän samaiseen tehtävään, joten vilinä ja hulina oli tälle tuttua ja olisihan tamma itsestäänkin varmaan työnsä selvitellyt. Vaikka silmät ummessa. Näin ollen tamma oli enemmän henkisenä tukena Renéelle kuin hän tammalle.
Renée hätkähti, kun tamman toiselta puolelta vilisti kolmen lapsen naurava ryhmä ison kukkaseppeleen kanssa hänen eteensä. Leveän ja aurinkoisen hymyn saattelemana lapset pyysivät saada laittaa kyseisen seppeleen tamman kaulaan roikkumaan. Renée nielaisi hämmentyneenä ja ei heti tiennyt miten vastata, mutta tamma kerkesi reagoimaan ensin ja laski päänsä lapsien tasolle. Tamma tosin luuli että hän saisi seppeleen syötäväksi, kun sekaan oli kiedottu meheviä ja suuria voikukkia.
Renée heilautti hieman nahkanarua, jotta tamma nostaisi päänsä ennenkuin kerkeisi maistaa seppelettä.
''Tottahan toki, laitetaan ilman muuta'' Renée sanoi, laskeutui toisen polven varaan ja ojensi kätensä. Lapsista pisin poika, astui seisomaan Renéen polven päälle, otti tukea ojennetusta kädestä ja kurkottautui toisella kahden muun lapsen auttaen maasta, pujottamaan seppeleen tamman kaulaan.
Pojan laskeuduttua lapset katsoivat hetken vielä luomustaan tamman kaulassa. ''Nyt hänkin näyttää aivan juhlijalta!'' lapset huokaisivat onnesta ja jatkoivat pian matkaansa auttamaan muiden kukka-asetelmien kanssa. Renée rentoutui, mutta hätkähti uudemman kerran kun tajusi että paikalle oli kävellyt pienempi, noin viiden vanha tyttö, käsissään pienempi seppele. Tyttö ojenti seppelettä Renéetä kohti ja nyökkäsi.
Renée varovasti ojensi kätensä seppelettä kohti, ja katsoi hiukan hölmistyneenä tyttöä joka viittoi sanaakaan sanomatta päätään. ''Minunko päähäni?'' Hän kysyi varovasti tytöltä, joka nyökkäsi suureleisesti.
Renée asetteli varovasti punaisista ruusuista, aniliinin punaisista olkikukista ja valkoisista jasmikkeista punotun seppeleen päähänsä, korjasi kuparin oranssin otsatukkansa alta ettei ne jääneet silmien eteen.
''Miltä näyttää?'' Hän kysyi katsahtaen tyttöön. Pieni, sievä ihmisen alku hymyili ja juoksi pian muiden perään.
Ujo hymynkare vilahti myös Renéen kasvoilla, mutta hän piilotti sen pian, mutta silti... aivan himpun verran.. jäi sydämmen oikealle syrjälle pieni lämmin tunne.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]