Oliver Lovecraft

[Sipuli]

Nimi: Oliver Lovecraft
Kutsumanimet: Tottunut tulemaan puhutelluksi sukunimellään

Ikä: 21 vuotta
Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Ei parisuhteessa
Laji: Puolijumala, Rakkauden lapsi

Perhe:
Entiset adoptiovanhemmat kenties vielä elossa jossain. Biologisesta isästä ei tietoa.
Vyxmeria, Rakkauden jumalatar – Äiti
Jonathan Lovecraft, kuollut – Esiintyi opettajana ja isänä, vaikeasti selitettävä suhde
Noir, Myötätunnon jumala - Ottoisä

Ammatti: Laboratorioassistentti
Asuminen: Majoittautuu Mwun asunnossa.

Maine: Ne harvat kaupunkilaiset, jotka tietävät Oliverin, tuntevat hänet Mwun uutena oppipoikana nuorukaisen käytyä usein mestarinsa asioilla keskustassa.

Taidot/Kyvyt:
Jumalaisen perimänsä ansiosta Oliver hallitsee valkohehkuista energiaa, jota hän voi käyttää parantamiseen. Kyky vie paljon voimia, ja tietämättään nuorukainen myös kuluttaa hitaasti elinvoimaansa parannuskykyä käyttäessään, mutta nuori kun on, sen haittavaikutukset eivät ole vielä näkyvillä. Suurella uhrauksella saa kuitenkin myös hyvää jälkeä aikaan, ja hän onkin harjaantunut hoitamaan erityisesti avohaavoja sekä sisäisiä verenvuotoja, vaikka murtumia ja tauteja hän ei osaakaan juuri korjata.
Rakkauden puolijumalana hänellä on edellytykset vanhempansa edustaman tunteen herättämiseen, mutta hän ei ole ikinä oppinut tietoisesti kanavoimaan voimiaan. Sen sijaan magia on ohjautunut hänen vereensä, jonka näkeminen, haistaminen, koskeminen ja erityisesti maistaminen tai verenkiertoon joutuminen herättää henkilöissä rakkautta. Vaikutuksen suuruus ja kesto riippuu altistuksen määrästä. Hän ei voi ohjata, ketä tai mitä kohtaan toisen tunteet kohdistuvat, mutta tyypillisesti kyseessä on joku lähistöllä tai henkilön ajatuksissa oleva asia. Kenties hänelläkin on toivoa oppia hallitsemaan tätä kykyä, sillä verensä lisäksi myös Oliverin keittämä kahvi on kaikkien sitä juoneiden mielestä poikkeuksellisen hyvää, vaikka sen vaikutukset eivät ole läheskään yhtä voimakkaat.
Oliver on saanut hyvän koulutuksen niin erilaisten työkalujen kuin myös kemikaalien käyttöön, minkä lisäksi hänellä on kelvollinen anatomian tuntemus. Hän on myös fyysisesti kestävä.

Ulkonäkö:
Vartalo: Oliver on hieman keskivertoa pidempi 181 cm:n mitassaan ja hän on sopusuhtainen varreltaan. Hänen ihonsa on kuulaan vaalea, vaikka se pidetäänkin tarkasti piilossa kasvoja ja kämmeniä lukuun ottamatta. Vartalossa on pienehköjä, mutta ikäviä ja lukuisia viiltoarpia siellä täällä, osa asettuen enemmän, osa vähemmän suunnitellun näköisesti. Nilkoissa ja pohkeissa on palovammojen jättämiä arpia.
Hiukset: Oliverin hiukset ovat melkein luonnottoman voimakkaan punaiset vastaten jumalvanhempansa kuontaloa, ja nuoren miehen vartalon vähäinen karvoitus mukailee muutoinkin tätä väriä. Hiukset ovat kihartuvat, asettuen melkein epäilyttävän siististi taipuisuudestaan huolimatta, ja ne on leikattu käytännöllisen lyhyeen malliin.
Kasvot: Nuorukaisen kasvot ovat pehmeäpiirteiset, yksinkertaisella tavalla kauniin komeat. Persoonallisuutta tuovat niin kreikkalaistyylinen nenä kuin poskia kirjova rypäs pisamia. Huulet ovat pehmeä ja paksut, ja ne ovat usein asettuneet viivoitinsuoraksi hymyksi.
Silmät: Oliverin silmät ovat suuret, alati hieman väsyneen näköiset. Vasen silmä on sävyltään kirkasta sineä kun taas oikea on tummanruskea.
Pukeutuminen: Oliverin vaatevalikoimaan lukeutuu lähinnä peittäviä, siistejä, yksinkertaisia vaatteita mukaan lukien niin kauluspaitoja kuin suoria housuja. Työskennellessään vetää usein valkoisen takin muiden vaatteiden suojaksi. Hän suosii erisävyisiä ruskeita ja harmaita, vaikka saattaakin piristää kokonaisuutta laadukkaammalla ja sävykkäämmällä huivilla tai kravatilla.

Luonne:
Ensivilkaisulla Oliverin voisi mieltää rauhalliseksi, hyvätapaiseksi, ja huomiota herättävästä ulkonäöstään huolimatta tavalliseksi nuoreksi mieheksi. Hän ei korota tarpeettomasti ääntään, mutta hän puhuu tarpeeksi lujaa ja selkeästi että hänen sanojaan ei tarvitse ruveta arvailemaan. Etenkin yksinkertaisista asiakaspalvelu- tai vastaavista asiointitilanteista hän suoriutuu kunnialla ollen kohtelias mahdollisuuksien mukaan.
Pidemmän kohtaamisen aikana saattaa kuitenkin jo alkaa huomata, että nuoren miehen kasvoilla olevat ilmeet eivät juuri vaihdu. Suora hymy ja väsyneet silmät eivät osoita voimakkaita tunteita suuntaan eikä toiseen, ja Oliveria voisi kuvailla käytökseltään muutenkin konemaiseksi. Hän joutui opettelemaan vasta aikuisiällä, miten muiden ihmisten kanssa oikeastaan toimitaan, ja se on jättänyt hänet valitettavan jäyhäksi toimissaan. Sen sijaan, että osaisi asettua muiden kenkiin ja lukea noiden tunteita, hän seuraa ohjenuoriaan siitä, miten sosiaalisissa tilanteissa kuuluu käyttäytyä. Hän tervehtii kun häntä tervehditään, hän esittelee itsensä kun joku esittäytyy hänelle, mutta mitä monimutkaisemmiksi tilanteet menevät, sitä vaillinaisemmiksi hänen reaktionsa menevät. Tarpeeksi eksyksissä ollessaan hän saattaa jopa kysyä, mitä häneltä odotetaan.
Vaikka Oliverin perusilme erehdyttävästi hymyä muistuttaakin, hän ei osaa nauraa. Hän ei saa itsestään ulos edes hymähdystä, vaikka muiden mielestä jokin olisi kuinka hauskaa. Huumori onkin jotain käsittämätöntä ja vierasta nuorelle miehelle. Vastaavasti itkukaan ei tule häneltä luonnostaan, tai ainakaan oikeissa tilanteissa. Kivun ja surun sijaan pikemminkin ilo ja onni nostavat kyyneleet hänen silmiinsä.

Oliver on viettänyt suurimman osan elämäänsä vailla päätäntävaltaa ja kokeekin edelleen olonsa turvalliseksi elämän ollessa säännösteltyä. Hän takertuu rutiineihin antaumuksella, ja niistä poikkeaminen saa hänen olonsa levottomaksi. Toimiinsa hän käy pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti, eikä ole hänen tapaistaan jättää mitään kesken. Hän on järjestelmällinen ja looginen, vaikka kyseinen logiikka ei välttämättä aina avaudu muille. Moraali ei erityisemmin ole este hänen teoilleen, sillä niin kauan kuin haittaa ei aiheudu hänen läheisilleen, hänen on vaikeaa välittää asiasta.
Rutiinien lisäksi turvaa haetaan myös ihmissuhteista, vaikka noilta ei suinkaan kaivata terveyttä tai tasapainoa. Niitä ajaa pikemminkin vastavuoroinen riippuvaisuussuhde, ja Oliver pyrkiikin tekemään kaikkensa ollakseen muille hyödyllinen. Hän kaikessa yksinkertaisuudessaan kaipaa rakkautta ja suojaa. Viimeaikaiset tapahtumat ovat herättäneet hänessä aiempaa voimakkaamman menetyksien pelon. Hän kokeekin tarvetta takertua aiempaakin tiiviimmin muihin, ja mitä useampaan, sitä parempi, että elämä ei roikkuisi yhden ihmisen varassa.
Oliver suhtautuu rakkauteen ja sen osoittamiseen kyseenalaisesti, sillä siihen liitetyt muistot ovat pääasiassa ajalta, jonka hän vietti vankeudessa. Niin kevyemmät läheisyydenosoitukset kuten suukot, mutta myös tiukka kuri ja väkivalta mielletään oleelliseksi osaksi sitä. Hänen kipukynnyksensä on korkea, joten hän ei kuitenkaan herkästi älähdä, vaikka reaktiota saattaa saada aikaan aivan muista syistä.
Oliver on luonteeltaan kärsivällinen eikä häntä ole millä tahansa ärsytyksellä helppo suututtaa. Kuitenkin, jos joku uhkaa hänelle tärkeää ihmistä tai tekee jotain, mikä uhkaisi tai hankaloittaisi jotain hänelle tärkeää suhdetta, kuoriutuu hänestä aivan toinen persoona. Vihansa vallassa hän ei säästele ääntään eikä pelkää käydä fyysisestikään käsiksi.

Oliver kokee eniten mielenkiintoa kuin läheisyyttäkin toisiin puolijumaliin. Nuo koetaan kaltaisikseen, minkä lisäksi noita pidetään vahvempina kuin muita kuolevaisia, jolloin hänen ei tarvitse pelätä noiden menettämistä niin paljoa. Oliver eli pitkään vailla totuutta kykyjensä alkuperästä, mutta tultuaan kosketuksiin ulkomaailman kanssa ja viimeistään kohdattuaan yhden jumalista, ei hän voinut enää kieltää totuutta.

Historia:
Oliver ei muista biologisesta äidistään mitään, eivätkä hänen adoptiovanhempansakaan tuosta puhuneet. Puolijumala kasvatettiinkin siis tavallisena ihmisenä lapsettoman, vanhan, ylempään keskiluokkaan kuuluvan pariskunnan toimesta. Seudulla asui vain vähän muita lapsiperheitä, mutta työnsä vakavasti ottavat vanhemmat pitivät huolen, että kasvavalla pojalla oli muita virikkeitä. Oliverista varttui pikkuvanha poika, joka puhui kirjakieltä heti kunnolla puhumaan opittuaan. Hän ei kuitenkaan suinkaan ollut helppo lapsi, vaan uteliaisuuksissaan rikkoi lelunsa nähdäkseen, mistä ne koostuivat, ja raahasi kotiin milloin mitäkin elukoita ja öttiäisiä. Kouluun lähettäminenkään ei saanut poikaa rauhoittumaan, sillä kotiopetuksessa ollut lapsi oli ikätovereitaan edellä, mikä sai hänet lähinnä turhautumaan kun opetus ei tuonutkaan tarpeeksi uusia virikkeitä mielelle.
Vanhemmille olikin lopulta helpotus, kun siististi pukeutunut herrasmies lähestyi heitä eräänä päivänä kertoen, miten oli huomannut heidän lapsensa poikkeuksellisen älykkyyden ja että hän oli opettaja maineikkaasta sisäoppilaitoksesta, joka vastaisi kaikkiin lapsen tarpeisiin. Oliverin ottovanhemmat maksoivat kernaasti lukukausimaksun ja auttoivat pienen punapäänsä kohti parempaa elämää. Tai ainakin niin he uskoivat. Noiden epäilykset alkoivat nousta vasta kun kirjeet loppuivat ja kun poika ei ikinä palannutkaan lomille kotiinsa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Oliver ei ikinä päätynyt sellaiseen paikkaan, mitä hänen vanhemmilleen oli lupailtu, eikä sitä oikeastaan tainnut olla edes olemassa. Sen sijaan hän saapui salaiseen tutkimuskeskukseen, jonne oli kerätty nuoria, jotka kykenivät muuttumaan eläimiksi tai joilla oli muita erikoisia kykyjä. Oliver oli nähty parantamassa hyönteistä koulumatkallaan yllättäen heränneen kykynsä avulla, ja se oli koitunut hänen kohtalokseen. Poika parka ei oikeastaan edes muista kunnolla vankiaikansa alkupuolta. Heitä kohdeltiin huonosti, mutta pakoyrityksistä oli vielä huonommat seuraukset, ja pian puolijumalan kehon itsesuojelumekanismit iskivätkin kunnolla päälle. Hänen loputkin piilevät kykynsä heräsivät vauhdilla, eikä aikaakaan kun tutkijat kokivat outoja sivuvaikutuksia hänen verikokeitaan ottaessaan. Oliverista tulikin yksi paremmin kohdelluista vangeista, ainakin oman käsityskykynsä mukaan, ja vaikka se ei ollut paljoa, hän näki noissa pienissäkin eleissä suurta välittämistä. Toisinaan hänelle puhuttiin kiltisti ja kauniisti sekä annettiin läheisyyttäkin, ja harvinaisina tilaisuuksina sallittiin tarkoin valikoitua lukemistoakin. Vaikka hän epäili tunteitaan aluksi itsekin, hän huomasi välittävänsä noista tutkijoista, joita hän pyrkikin parhaansa mukaan auttamaan ja miellyttämään olemalla yhteistyöhaluinen ja totellen jokaista käskyä.

Oliver muistaa vankeudessa viettämästään ajasta parhaiten sen, miten paljon häntä rakastettiin, ja miten paljon hän rakasti muita. Ei ole varmaa, keksikö hän itse vai selitettiinkö niin hänelle, mutta hän ainakin uskoo vahvasti, että tutkimusta tehtiin suuremman hyvän vuoksi. Oudoista kyvyistä voisi saada ratkaisun monien ihmisten ongelmiin, eikä hän ole suostunut hyväksymään tänäkään päivänä, että toiminta olisi ollut väärin.
Vaan näille tasaisesti, turvallisesti edenneille, päättymättömiltä tuntuneille päiville oli tuleva loppu. Rakennukseen syttyi raju tulipalo, jonka syyt jäivät Oliverille epäselviksi. Talo oli hetkessä täynnä liekkejä ja savua. Hänestä vastuussa ollut tutkija oli tapahtuman hetkellä hänen luonaan, hänen verensä vaikutusten alaisena, ja tuo teki kaikkensa pelastaakseen heidät molemmat tuhoutuvasta puurakennuksesta. He selvisivät hengissä, mutta sillä oli hintansa, sillä vaikka Oliver oli ollut pääosin suojattu, ei henkensä peliin laittanut tutkija ollut yhtä onnekas. Tuo menetti kykynsä kävellä vammojensa seurauksena.

Jälkensä peitellen, hitaasti mutta varmasti, kaksikko hankkiutui kauemmas paikasta, asettuen lopulta taloksi keskisuureen kaupunkiin. He ottivat käyttöönsä sukunimen Lovecraft ja Oliver tekeytyi entisen tutkijan, Jonathanin ottopojaksi ja samalla oppilaaksi. Vietettyään niin pitkän ajan vankeudessa tuon alaisuudessa Oliver yritti säilyttää heidän välisen valtasuhteensa, vaikka asetelma oli muuttunut. He olivat pakottavalla tavalla riippuvaisia toisistaan, Oliverin kehon toimiessa, mutta eristyksissä olleen nuorukaisen tietämättä mitään oikeasta maailmasta, kun taas Jonathanin omatessa tietoa ja taitoa, mutta joutuessa viettämään aikansa pyörätuolissa.
Seuraavan neljän vuoden aikana Oliver autettiin jaloilleen, he yrittivät elää tavallista elämää ja pitää matalaa profiilia. Mestarinsa alaisuudessa hän opetteli pitämään yksinkertaista työpajaa, jossa kunnosti erinäisiä vempeleitä ja valmisti kemikaaleja, mitä ikinä lähialue nyt tarvitsikaan.

Vaikka taidot karttuivat, Oliver oli kuitenkin edelleen henkisesti riippuvainen opettajastaan. Tämä oli koitua hänen turmiokseen viime aikojen säänmuutosten aikaan. He olivat yrittäneet tutkia säätä ja sen syitä, sekä kehittää apuvälineitä niistä selviämiseen. Maanjäristykset tulivat kuitenkin yllättäen ja he sattuivat asumaan yhden sellaisen keskuksessa. Järistys kaatoi pajan raskasta välineistöä ja mursi rakenteita, vaan kaiken maallisen menetyksen hän olisi voinut kestääkin. Onnettomuus vaati kuitenkin Jonathanin hengen. Uskomatta silmiään Oliver yritti yhä pelastaa tilanteen parantavilla voimillaan, sulkien opettajansa haavat ja korjaamalla kaikki vammat mihin kykeni, vaan sielu ei palannut enää ruumiiseen siitä kerran lähdettyään. Järkyttynyt nuori peitteli ruumiin sänkyyn, kuin nukkumaan, ja kuvitteli kaiken olevan valetta.
Järistysten hälvettyä kuhisi alue pian niin vahingoittuneita kuin auttajiakin, avunhuudot ja rukoukset täyttivät hiljaisuuden. Oliver ei kuitenkaan ottanut asuntoonsa tullutta apua vastaan, vaan hyökkäsi henkilöiden kimppuun, jotka hänen mielestään olivat tulleet vahingoittamaan Jonathania. Hänen onnekseen itse Myötätunnon jumala Noir oli jalkautunut maanjäristysalueelle auttamaan. Hän sattui huomaamaan tilanteen ja sai sen raukeamaan auttajien yllättäen ymmärtäessä Oliverin tuskan ja heidän avunantonsa tekevän vain enemmän hallaa kuin hyvää.
Edes saatuaan omaa tilaa Oliver ei päässyt omin avuin yli menetyksestään. Hän olisi todennäköisesti näännyttänyt itsensä kuolleen opettajansa rinnalla, ellei Noir olisi puuttunut tilanteeseen uudemman kerran. Tuo lähestyi häntä, eikä kaikkensa menettänyt nuorukainen vastustellut, vaan vastasi kaikkiin ystävällisen miehen kysymyksiin niin kyvyistään kuin tilanteestaankin, ja tuon paljastaessa jumaluutensa ja tarjotessa työtä toisaalta hän tarttui siihen kuin viimeiseen oljenkorteen.
Noirin avustuksella Oliver aloitti elämänsä jälleen uudestaan, tällä kertaa tuon jumalan pojan, Sebastien Mwun, apulaisena Nimrithin laidalla.

Muuta:

• Osaa lukea, kirjoittaa ja laskea erinomaisesti, ja nauttii niistä kaikista. Kohtuullinen koordinaatio- ja hahmotuskyky esimerkiksi kaaviokuvien ja karttojen kanssa.
• Pitää tasaluvuista ja symmetriasta.
• Ei juo alkoholia eikä syö lihaa, ei ainakaan omasta aloitteestaan.
• Kärsii herkästi matkapahoinvoinnista.

---

Pikselikoeputki: 7soul1

Muut kuvat & teksti: Sipuli