Fritz Zinner

[Sipuli]

Nimi: Fritz Zinner
Lempi-/haukkumanimet: Fritzie (Chet), kuikka (Ace)

Ikä: 24 vuotta
Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Ei parisuhteessa, mutta sitkeitä tunteita ilmassa
Laji: Muodonmuuttaja, lajiltaan partakorppikotka. Zinitrosin lapsenlapsenlapsi, eli 1/8 Ilman jumalan perimää.

Perhe: Ei biologista perhettä elossa, ainakaan sellaista josta olisi tietoinen. Mielikuvat äidistä ja tuon kohtalosta ovat lähinnä muilta kuultujen kuvailujen varassa.
Ammatti: Entinen merirosvo, nykyinen työtön. Auttelee Chetiä tuon putiikissa pääasiassa huonolla menestyksellä.
Asuminen: Punkkaa Chetin tykönä. Omistaa talossa lähinnä oman riippumattonsa.

Maine: Fritz ei ole toivottu lisä kaupungin asukaskuntaan, minkä lisäksi hän erottuu hyvin katukuvasta niin olemuksensa kuin ilmeisten muodonmuuttajuuden merkkiensä vuoksi. Hänellä on jonkinasteista mainetta outona hiipparina ja välteltävänä tyyppinä, vaikka kontaktia poliisien kanssa ei olla otettu.

Taidot/Kyvyt:
Ikänsä laivalla asuneena Fritz on erinomainen erinäisissä siellä tehtävissä töissä, erityisesti hän loistaa kiipeilytaitojensa ja köysinäppäryytensä kanssa. Entisen ammatin hieman sotaisampi puoli koulutti hänet myös hyväksi taistelijaksi useilla eri aseilla, osuipa ensimmäisenä käteen sitten miekka, heittopuukko, tuliase tai jokin aivan muu.
Muodonmuuttajana Fritz osaa muuttua suureksi, tarkkakatseiseksi petolinnuksi, ja on taitava lentäjä kyseisessä hahmossaan. Muodonmuutos on nopea kumpaankin suuntaan, onhan se pelastanut miehen murtuneilta raajoilta tippuessaan mastosta. Muutos ei kuitenkaan ole missään nimessä kivuton.
Jumalaisesta perimästä on jäljellä vain muutama pisara sinistä verta, joten Fritz ei kykene erityisiin maagisiin temppuihin. Hän on kuitenkin hyvä arvioimaan säätä ja tuulia sekä niiden muutoksia, mutta ei ole varmaa johtuuko se harjoituksesta vai yliluonnollisesta linkistä ilmaan.

Kiroukset:
Amenerei antoi suurisuiselle merirosvolle kirouksen, mikä saa kaiken veden vetämään Fritziä puoleensa. Kevyimmillään tämä tarkoittaa vain sitä, että mies kävelee epämääräisesti hoippuroiden katujen ollessa sateen jäljiltä lätäköiden täplittämät. Hieman huolestuttavampia piirteitä kirous esittää jo kylpiessä, sillä mies joutuu todella tekemään töitä päästäkseen ammeesta ylös. Todelliseksi turvallisuusuhaksi kirous muuttuu kuitenkin avomerellä, jossa Fritz toimii kuin elävänä alasimena, joka painaa vaikka kokonaista laivaa syvemmälle veteen ja saa liikkeillään sen tasapainon heittelemään.
Demetrios puolestaan soi kurittomalle pahantekijälle useamman, mutta ei lainkaan vähäisemmän rangaistuksen, joilla opastaa nuoren miehen paremmille teille:

• Arvometallit polttavat kämmeniä ja käsivarsia, että hän ei yrittäisi kahmia maallista mammonaa itselleen.
• Ottaessaan jotain toisen omaa tai astuessaan asuntoon, johon häntä ei ole kutsuttu, hänen selkäänsä ilmestyy ruoskan sivalluksia muistuttavia haavoja, että hän ei varastaisi eikä murtautuisi taloihin. Myös avunpyynnöstä kieltäytyminen saa saman vaikutuksen aikaan.
• Vahingoittaessaan muita hän kokee myös itse aiheuttamansa kivun, että hän ottaisi muut huomioon.
• Valehdellessaan tai rikkoessaan lupauksensa hänen silmistään ja nenästään alkaa vuotaa verta, että hän olisi rehellinen.
• Yrittäessään yhdyntää hän kokee rajua, oksettavaa pahoinvointia, että hän ei makaisi ketään väkisin. Joskus pelkät mielikuvatkin saavat reaktion aikaan.

Ulkonäkö:
Vartalo: Fritz on pituudeltaan 169 cm ja vartaloltaan hieman luikumman puoleinen, sillä vaikka fyysinen työ on harjoittanut hänen kehoaan, ei ruokaa ole aina ollut mielin määrin syötäväksi. Erityisesti kirousten jälkeinen aika on verottanut pahasti miehen ruokahalua. Iho on tummemman puoleinen, vaikka siitä onkin vaikea sanoa, paljonko on auringon tekosia ja paljonko luonnostaan. Se on niin vanhojen kuin uusienkin arpien kirjomaa, helpoimmin huomattavana kenties se, miten selässä kulkee ristiin rastiin ruoskan jälkiä.
Hiukset: Hiusten väri mukailee kirkkaimpien eläintoveriensa sulkapeitettä, eli ne ovat heleän oranssit. Ne on leikattu epämääräisen lyhyiksi, päältä jätetty hieman pidemmiksi ja niskasta nyhdetty melkein siiliksi, ja ne on lähes aina vedetty otsalta taakse joko huivilla tai ilman. Parta ja tuuheat kulmakarvat puolestaan ovat mustat, ja muutoinkin miehen vartalon karvoitus mukailee eläinmuotonsa väritystä kullakin alueella.
Kasvot: Fritzillä on kulmikkaat leukaperät, suora nenä ja hieman pitkähköt kasvot. Otsassa on pari pienempää muinaista arpeutunutta viiltoa muistona rämäpäisemmistä päivistä. Hampaat eivät ole erityisen hyvässä kunnossa kiitos huonojen elämäntapojen ja happaman mahan.
Silmät: Silmät ovat jokseenkin vinot, tuiman ja tarkkaavaisen näköiset, ja saavatkin monet tuntemaan olonsa epämukaviksi eläinmuotoa mukailevalla värimaailmallaan. Valkuaiset ovat nimittäin oranssinpunaiset ja iirikset lähes valkoiset.
Tatuoinnit ja lävistykset: Molemmat kyynärvarret on tatuoitu, toisessa on linnun kallo merkkinä Fritzin ensimmäisestä taposta ja toisessa ankkuri, jonka hän otti opastettuaan tähystäjänä laivan turvallisesti satamaan sankan sumun läpi karikkoisessa maastossa. Vasempaan olkavarteen on puolestaan hakattu ruoria ja kompassia yhdistävä symboli, mitä miehistö piti yhdistävänä merkkinään. Käsivarressa on myös lintujen siluetteja, joita Fritz otti ihoonsa jokaista merillä vietettyä vuotta kohden lähtien siitä, kun hän oli tarpeeksi vanha vaatiakseen moista. Koska ensimmäiset niistä on otettu hyvin nuorena, ovat ne ajan myötä haalenneet ja kasvun mukana venyneet. Alavatsassa, lantion tienoilla on molemmin puolin istuvan naisen varjokuvat.
Jalkapöytiin ilmestyi vesipisaroita muistuttavat vaaleansiniset kuviot Erestumarielin kirouksen seurauksena ja niskaan puolestaan muodostui vaa'an muotoinen arpitatuointi Demetrioksen kirouksen muistutuksena. Kielessä on lävistys.
Pukeutuminen: Fritz ei ole vielä päässyt eroon entisaikojen tyylistään, ja hänen päällään näkyykin ties mitä resuisia rötkyjä. Hän käyttää pääasiassa pussihihaisia paitoja ja pussihousuja yhdistettynä pitkävartisiin saappaisiin ja erinäisiin huiveihin. Väreiltään kaikki tumma ja punaiseen taittava on mieleen – sekä käytännöllistä. Kädet suojataan usein hansikkain keventämään arvometalleista aiheutuvaa poltetta vahinkohipauksien varalta.
Lintuna: Partakorppikotkana Fritz on jylhä ilmestys. Tummia siipiä ja pyrstöä lukuunottamatta väritys on pääasiassa voimakkaan oranssinen. Lintu on noin metrin pituinen, sen siipien kärkiväli on yli kaksi metriä, ja painoltaan se on päälle kuusi kiloa.

Luonne:
Tuntemattomien ja puolituttujen edessä Fritz on yleisilmeeltään kuin sitruunan niellyt, jännittynyt ja rehentelevä, ja voisi sanoa että mies näyttää siltä että olisi valmis vetämään turpaan sitä henkilöä joka uskaltaakaan tulla tarpeeksi lähelle. Mielikuva ei ole täysin vääräkään, mies on nimittäin hyvinkin rämäpäinen ja nopea tulistumaan. Vaarallisen hänestä myös tekee sen, miten herkästi hän intoutuu ylilyönteihin. Ylenpalttinen väkivaltaisuus on kuitenkin asia, mikä on jäämässä menneisyyteen. Kiroukset saatuaan Fritz onkin pikemminkin koira, jolta on viety hampaat, ja joka ei voi muuta kuin haukkua ja murista vaikuttaakseen pelottavalta. Ennen niin helposti sotajalalle lähtenyt mies joutuukin tyytymään passiivis-aggressiiviseen naljailuun, jurottamiseen ja tyhjään äyskähtelyyn ollessaan huonolla tuulella, ja oikeastaan paremmallakin tuulella ollessaan puheet tulevat suusta ulos useimmin sarkasmin kera kuin ilman.

Koviksen esittäminen ei ole Fritzille mikään uusi juttu. Pienestä pitäen hän on oppinut piilottamaan kyyneleensä ja olemaan näyttämättä heikkouden merkkejä millään tavalla. Tähän lukeutuu niin tunteista kuin ongelmistakin puhuminen, mikä asettaisi hänet haavoittuvaiseen asemaan, sekä yleiset kohteliaisuudet ja kiitokset, mitä pidetään nynnyjen hommana. Tämän vuoksi Fritzille onkin ollut kova pala, kun kiroukset eivät anna hänen jatkaa samaan tapaan, vaan hän joutuu muun muassa pitkin hampain pyytämään lupaa astua sisään taloihin.

Piikikkään ulkokuoren alla piilee kuitenkin välittävä sydän. Sitä on vaikea nähdä Fritzin välinpitämättömyydestä ulkopuolisia kohtaan, vaikka tämäkin seikka on hiljalleen muuttumassa. Mies on vain elänyt elämänsä hyvin vahva ”me ja ne” jaottelu mielessään. Merirosvojoukkion on pitänyt pitää yhtä ja toimia saumattomasti, olihan koko maailma heidän olemassaoloaan vastaan. Fritzille olikin iskostunut luja luotto lähimmäisiinsä, ja hän on naurettavuuksiin asti uskollinen muille. Jos joku voittaa hänen kiintymyksensä puolelleen, hän kiintyy tuohon kivuliaan voimakkaasti ja puolustaa tuota vaikka henkeen ja vereen.

Loppupeleissä Fritz on melko yksinkertainen kaveri. Hän ei ole erityisen ovela, vaan useimmiten hän puhuu ennen kuin ajattelee ja saattaa olla huono ymmärtämään pienempiä vihjeitä, ainakin mitä vähänkään tuntemattomampiin henkilöihin tulee. Totuttuaan laivalla eloon, jossa ihmisiä on kaikkialla hänen ympärillään, sietää hän huonosti yksinoloa ja onkin oikeastaan aika läheisyydenkaipuinen. Fritziä miellyttää yksinkertaiset nautinnot, kuten hyvä ruoka ja juoma tai fyysinen kanssakäyminen niin sängyssä tai tappelun muodossa, vaikka kaksi viimeistä ovatkin kadonneet hänen elämästään lähes täysin kirousten myötä.

Fritz tuntee jumalia kohtaan lähinnä kylmää katkeruutta, ja demoneihin ja enkeleihin suhtaudutaan kevyellä varauksella. Muodonmuuttajiin hän suhtautuu herkimmin veljellisesti, etenkin muihin lentäviin lajitovereihin. Yleisesti ottaen Fritz ottaa kuitenkin kaikki yksilöinä vastaan.

Historia:
Sanotaan, että Fritzin isoisä oli itse Ilman jumala Zinitroksen ja erään muodonmuuttajanaisen jälkeläinen. Puhutaan, että tuo mies oli erinomainen merenkävijä kykyineen, ja että tuo otti sukunimen Zinner käyttöönsä kunnianosoituksena isälleen. Väitetään, että niin suurta mahtia ja taitoa oli mahdotonta hallita sääntöjen ja lakien kahleilla, ja kyseinen mies niitti mainetta ja mammonaa johtamalla omaa laivaansa ja miehistöään ja ottamalla sen minkä halusi. Fritzin äiti ei kenties ollut yhtä liioittelevien huhujen veroinen, mutta siitä huolimatta rosvoksi syntynyt ja pesunkestävä merirosvo hamaan loppuun asti. Hän ei suostunut jäämään maihin edes raskautensa ajaksi, vaan punapäinen poika syntyi merillä.
Merirosvolaiva ei ollut paras paikka pienelle lapselle, mutta se ei osoittautunut suinkaan huonoimmaksi. Fritz vietti ensimmäiset vuotensa pyssyn panoksilla leikkien ja korpuista laivarottien kanssa taistellen, mutta äitinsä menehdyttyä häntä ei suinkaan viskattu tuntemattomien joukkoon maihin, vaan elämä jatkui aiempaan tapaan. Rosvojoukkio tarjosi tiiviin, vaikkakin kyseenalaisen yhteisön. Fritz oppi jo nuorena piilottamaan heikkouden merkit, ja kunnolla kävelemään opittuaan vakavanaamainen poika kantoikin jo ruutiannoksia tykeille taistelun tuoksinassa, ansaiten paikkansa ja ruokansa laivalla.

Selvittyään yhdestä laivan vaarallisimmasta työtehtävästä jokusen vuoden ja vartuttuaan hieman varreltaan, ylennettiin Fritz työskentelemään takilan parissa, mikä ei sekään paljoa eliniän odotetta nostanut. Muodonmuuttaja varttui kuitenkin nopeasti, parta alkoi puskea leuasta jo varhaisessa teini-iässä ja samalla kyvyt muodonmuutokseen heräsivät. Elo oli kuitenkin epävakaata, poika joutui tottumaan niin menetyksiin kuin lisäyksiinkin miehistössä, eikä kotikaan pysynyt samana. Tutut köydet ja purjeet vaihtuivat toisiksi joukkion jakautuessa kahdelle laivalle entistä suurempaa mahtia tavoitellen. Pursimies astui kapteeniksi ja otti hänet tähystäjäksi osan miehistön kera heidän kaappaamalleen laivalle, jolle ristittiin nimeksi Alanah II.
Alanahin kulku oli voittoisa, vaikka muutaman vuoden jälkeen he menettivätkin yhteyden isäntälaivaan. Se oli jäänyt jonkun maan merivoimien käsiin. Vaan heidän elämänsä jatkui vailla suurta muutosta edellisestä, vuoroin voitokkaasti valloittaen ja vuoroin häntä koipien välissä karkuun paeten. Pahnan pohjimmaisimpana elänyt Fritz sai hiljalleen arvostusta kyvyistään, ja mies saikin jo rehennellä uusien liittyjien edessä. Hän ei ollut kuitenkaan erityisen innokas kyykyttämään noita, vaan peräti erään toisen lintumuodonmuuttajan liityttyä jengiin haaksirikon seurauksena, otti hän tuon siipensä alle niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin.

Noin vuosi sitten Fritz sai lopulta kaipaamansa, vaikkakaan ei tarvitsemansa, ylennyksen laivan upseeristoon, mikä tarkoittaisi enemmän rahaa ja valtaa. Mies oli valitettavan taipuvainen ylilyönteihin ja tarpeettomaan väkivaltaan, joten ei ollut ihme, että ylennystä seurannutta hyökkäystä pieneen satamakaupunkiin piti juhlistaa aivan erityisellä tavalla. Kohteeksi oli valikoitunut hartaan uskovainen talous, eikä Fritz voinut olla nauramatta noiden ihmisten heikkoutta heidän polvistuessa rukoilemaan vastaan taistelun sijaan. Hupi jäi kuitenkin lyhyeen itse Oikeuden jumalattaren vastatessa avunpyyntöihin ja Fritzin lyhyen elämän lukuisat rikkeet punnittiin. Merirosvolle annettiin mahdollisuus parantaa tapansa, mutta vain raskaiden kirousten kera. Hänen oli tarkoitus toimia varoittavana esimerkkinä muille. Kirottu mies oli kimpaantunut ja halvensi kovaan ääneen puolet jumalkunnasta, mikä ei sekään mennyt erityisen hyvin, sillä Veden jumala ei arvostanut meriä likaavan merirosvon turhaa panettelua. Tyhmästä uhostaan Fritz sai kannettavakseen jälleen yhden kirouksen.
Jumalien ilmestyminen kaupungissa oli saanut aikaan yhtä jos toista levottomuutta ja Alanahin väki joutui lähtemään kiireen vilkkaan. Olipa kyseessä sitten Amenerein jäähyväiset tai ei, laiva kohtasi kuitenkin pian ankkurien nostamisen jälkeen kovan myrskyn, mikä yhdistettynä Fritzin kiroukseen sai aikaan pahaa jälkeä. Kirottu itse ei muista tapahtuneesta juuri mitään vietettyään suurimman osan ajasta tajuttomana niin hänen kehoonsa peilautuneen kivun kuin tuoreiden kirousten painolastin vuoksi.

Seuraavat selkeät muistikuvat ovatkin maista, satamakaupungista, jonne Fritz ja myrskyssä toisen jalkansa menettänyt Chet hylättiin. Aiempi elämäntapa katkesi kuin seinään eikä hänellä ollut siitä enää muuta jäljellä kuin rikkinäinen ystävä, jonka tilanteesta koettiin syvää syyllisyyttä. Jos olikin onnekasta, että Fritz oli selvinnyt merirosvolaivalla niin pitkään elossa, oli se maihin siirtymisen jälkeen suoranainen ihme ja asiasta taisikin olla kiittäminen yliluonnollista auttajaa, vaikka mies itse ei moisesta ollutkaan tietoinen. Hän ei sopeutunut tavalliseen maailmaan eikä päässyt yli teoistaan, hän ajautui usein juomaan, oli hänellä siihen rahaa tai ei, ja vältteli Chetiä, jota ei osattu enää kohdata. Tuo oli ennen ollut hänelle läheisin henkilö monellakin tapaa, vaikka ei enää pitänyt itseään tuolle sopivana seurana. Vaan kuitenkin, kadehdittavan hyvin kunnolliseen elämään sopeutuneen Chetin ilmoittaessa muuttavansa Nimrithiin, ei Fritz osannut muuta kuin seurata tuon mukana. Tuo oli ainoa linkki, mikä piti hänet kiinni elämässä, ja syyllisyyden kalvamana hän koki velvollisuudekseen auttaa ja suojella tuota.

Muuta:

• Fritzillä on poikkeuksellisen tehokas ruuansulatusjärjestelmä ja erittäin happopitoinen mahalaukku. Hän vaivautuu siksi harvemmin pureskelemaan tai perkaamaan ruokaansa kunnolla, mutta varjopuolena oksentaminen on tavallistakin epämiellyttävämpää.
• Ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta laskento sujuu.
• Taitavampi neulan ja langan kanssa kuin voisi päällepäin olettaa, vaikka kokemusta onkin lähinnä purjekankaan kanssa toimimisesta.

Vuoden ystävä 2020.

---

Kompassiruusu: Sono
Palkintoruusuke: ylläpito
Pikselikartta: 7soul1

Eläinkuva: wikimedia commons
Muut kuvat & teksti: Sipuli