Post by Sipuli on Mar 12, 2018 18:40:35 GMT
Nimi: Ikselia
Lempinimet: Iksel, Iks, Selia, Elia, Lia ja Ilo noin esimerkeiksi. Ikselia ei ole nirso lempinimien suhteen vaan ilahtuu jokaisesta uudesta nimityksestä. Jotkin kuolevaisten käyttämät nimitykset rinnastavat hänet myös kuolonhenkien viestinviejäksi tai kuoleman jumalattareksi.
Ikä: 1498 vuotta
Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty: Ei parisuhteessa
Laji: Ilon jumalatar
Perhe: Poika Shen 27v ja tytär Mether 30v
(Avoin perheenlisäyksille, mikäli jälkikasvu kiinnostaa, otathan yhteyttä minuun!)
Asuminen: Ikselia asuu Taivaassa, missä hänellä on valoisa ja ilmava valkeasta marmorista rakennettu koti. Rakennus sisältää lähinnä miellyttäviä makoilu- ja oleskelutiloja, sekä huomattavan määrän erilaisia kankaita ja papereita, joko taulupuihin kiinnitettynä tai pakkoina.
Taidot/Kyvyt:
Ilon jumalattarella on luonnollisesti kyky herättää ja poistaa muista edustamaansa tunnetta, vaikka näistä jälkimmäistä hän käyttää huomattavan harvoin. Hän kykenee aistimaan, missä ilosta on erityisesti puutetta, ja pystyy sen avulla toisinaan auttamaan jopa ilman rukouksena lausuttua pyyntöä. Muiden jumalien tavoin hän kykenee suojakenttiin ja telekineesiin, minkä lisäksi hän parantuu nopeasti. Telekineesin kanssa hän on hyvinkin heikko, kyeten kannattelemaan vain pienehköjä kappaleita, mutta ohjailun hän pystyykin tekemään sitäkin tarkemmin. Hän käyttää kykyään useimmin maalauksen apuna kuten leijutellakseen pensseliä ilmassa.
Perustaitojen lisäksi hänellä on heikko kyky vaivuttaa kohteensa iloisiin uniin tai muuttaa jo nukkuvan henkilön unet miellyttävämmiksi. Kykyä on kuitenkin sitä vaikeampi käyttää, mitä voimakkaampi ja elinvoimaisempi kohde on, ja sitä käytetäänkin lähinnä kuolevaisten olon, erityisesti viimeisten hetkien helpottamiseen. Tämän vuoksi Ikselia saatetaan toisinaan valheellisesti mieltää myös kuoleman jumalattareksi.
Ikselia kykenee myös muistin manipulaatioon, vaikka nykyisellään jumalattaren ei juuri anneta hyödyntää kyseistä taitoaan erinäisten huolimattomuusvirheiden vuoksi.
Ikselian tunnetuin ja voimakkain kyky on kuitenkin piirrostensa herättäminen henkiin. Kuvat säilyttävät kokonsa, piirteensä ja värinsä, vaikka hän kykeneekin halutessaan käyttämään luontiprosessissa magiaansa muovatakseen näitä asioita, kuten esimerkiksi lisäämään värit hiilipiirrokseen tai silottelemaan piirteiden karkeutta. Huolettomasti luodut asiat vaikuttavat kuitenkin helposti vääriltä, luonnottomilta, vaikka pohjalla ollut kuva olisikin ollut täysin realistinen. Vailla kunnollista panostusta, magialla luodut kappaleet ja olennot on helppo erottaa todellisista vastikkeistaan, jos tietää mitä etsiä. Myös asioiden tuntu on helposti paljastava, sillä se muistuttaa sitä materiaa, jolle alkuperäinen kuva oli piirretty. Piirroksista luodut asiat pysyvät olemassa muutamasta minuutista vuorokauteen riippuen sille annetusta energiasta. Ikselia kykenee siirtämään luomiaan asioita teleportaatiota vastaavin rajoituksin ja kanavoimaan kykyjään heikosti niiden kautta. Hän käyttää tätä menettelytapaa etenkin runsaslukuisten rukoilijoidensa kohdalla, lähettäen noiden luokse pienen paperiolennon, jonka kautta levittää iloa. Hän on erityisen mieltynyt luomaan pääkallokiitäjiä ja muita perhosia, sekä pieniä lintuja tähän tarkoitukseen.
Halutessaan Ikselia voi myös heijastaa tietoisuutensa luomiinsa olentoihin. Tällöin hänen oma ruumiinsa vaipuu unen kaltaiseen tilaan, josta häntä on vaikea herättää ja jossa hän on hyvin haavoittuvainen. Ohjaillessaan itse luomustaan, vaikuttaa se huomattavasti aidommalta. Hän kykenee aistimaan samat asiat kuin hallitsemansa kehokin, vaikka sen kokemat muutokset eivät fyysisesti peilaudu hänen omaan kehoonsa. Lainakehon ohjailu on sitä helpompaa, mitä tottuneempi hän on siihen, ja siksi hän usein toistaakin tietyn kokoisia tai näköisiä ihmisiä tai tiettyjä eläinlajeja.
Luomiskykyä rajoittaa niin piirtoalustan koko kuin Ikselian mielikuvitus, mutta ennen kaikkea hänen luonteensa. Ikselia ei kykene luomaan olentoja tai asioita pelotellakseen tai vahingoittaakseen ketään, tai muutoinkaan pahoin aikein.
Ulkonäkö:
Vartalo: Ikselia on varreltaan lyhyt, vain 152 cm, mutta lapseksi häntä olisi vaikea mennä luulemaan. Hiekansävyinen keho omaa naiselliset piirteet, niin leveän lantion kuin muutoinkin pehmeät muodot.
Kasvot: Ikselialla on ilmeikkäät kasvot, joita koristaa hymyileväinen suu, hymykuopat ja pienehkö nenä.
Hiukset: Ikselian hiukset ovat kuriton massa kanarialinnun keltaisia suortuvia. Ne taipuilevat miten huvittaa ja ne on leikattu sieltä täältä epätasaisesti, pisimpien hiusten ylettyessä takapuolen tienoolle. Kuolevaisten keskuudessa hän muuttaa niitä luonnollisemman vaaleaksi, jos muistaa.
Silmät: Ikselian silmät ovat suuret ja pyöreähköt, ja väriltään violetit. Niiden pupillit ovat luonnostaan hyvin laajat, niin että värillistä osuutta näkyy vain häivähdys.
Pukeutuminen: Ikselian vaatekaappi on suorastaan häkellyttävän pieni ulkopuolisen silmään, ja se sisältääkin lähes ainoastaan sieviä, mutta miellyttäviä, valkeita ja pitsisiä uniasuja. Omassa kodissaan hän viihtyy kyseisissä kuteissa, viettäähän hän paljon aikaa unen kaltaisessa tilassa. Muutoin naisen päällä voidaan nähdä milloin mitäkin mielikuvituksellista asua, sillä hänellä on tapana luoda haluamansa vaatteet kyvyillään. Suosii vaatteissaan kirkkaita, puhtaita värejä ja kuoseina kukkasia, perhosia ja pääkalloja.
Luonne:
Ikselia on edustamansa tunteen tapaan luonteeltaan iloinen. Hän suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti ja positiivisia piirteitä löydetään asiasta kuin asiasta. Välillä vähän liiallisuuksiinkin asti. Tuhoutunut omaisuushan kannustaa vain kohtuullisuuteen, jota kuolevaiset niin kovasti arvostavat, ja tappava tauti puolestaan pistää ottamaan ilon irti viimeisistä päivistä. Jos jostakin ei kaikella vaivallakaan löydetä mukavaa sanottavaa tai edes ajateltavaa, eikä sille voida helposti tehdäkään mitään, saatetaan katse kääntää kaikessa hiljaisuudessa siitä kokonaan pois. Ikävät yksityiskohdat pyyhitään pois mielestä, eikä niiden anneta latistaa omaa mielialaa. Näin ollen esimerkiksi puheet Socrasista otetaan vastaan kerta toisensa jälkeen puhtaalla yllättyneisyydellä, kuin siitä kuultaisiin ensimmäistä kertaa.
Ikselia elää hetkessä, murehtimatta menneestä ja kantamatta huolta tulevasta. Nuorena jumalana hän sai aivan liian monta kertaa näpeilleen siitä, mitä tapahtui, jos asioihin kiintyi liikaa, jos niihin takertui tai niiden kestävyyteen luotti. Kuolevaiset, joiden ilosta hän nautti, menehtyivät kerta toisensa jälkeen, mutta epäonnekseen hän koki myös kuolemattomien läheistensä poismenoja. Ikselia on luonteeltaan kaikkien kaveri, hän haluaa tulla toimeen kenen tahansa kanssa, ja katsookin läpi sormien muiden huonoja piirteitä ja keskittyy vain hyviin. Kenties siksi hän kaveerasi myös väärien henkilöiden kanssa, myös sellaisten jumalien, jotka riistäytyivät käsistä ja joutuivat suljetuiksi kadotuksen kaltaiseen tilaan. Rumimmat muistot on pyyhitty mielestä, että hän pystyisi ajattelemaan edesmenneitä ystäviään vain noiden parhaimpina päivinä. Ikselia on edelleen innokas ystävystymään kaikkien kanssa, mutta vakautta ja luotettavuutta on enää turha odottaa.
Alituista iloa ja pirteyttä suojaakin hajamielisyyden muuri. Valikoiva muisti muistaa mitä tahtoo, että maailma nähtäisiin vain ja ainoastaan positiivisessa valossa. Ikselialla on turha vannottaa lupauksia ja valoja, ne kun tulevat rikotuiksi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin. Tämän vuoksi hän ei toimi usein Limbuksessa, ja mentoroitaviakin annetaan vain säännöstellen, mutta hän on pääsääntöisesti selvinnyt niistä kunnialla. Helpoiten hajamielisyyden kuitenkin taitaa huomata hänen käsittämättömän heikosta nimimuististaan. Vaikka kasvot vaikuttaisivat tutuilta, saatetaan muita kutsua nimellä, minkä kuvitellaan sopivan toiselle. Toisinaan kyseinen nimi on oikea, toisinaan lempinimi, toisinaan täysin tuulesta temmattu, ja toisinaan kyseinen nimi saattaa kuulua jollekin aivan muulle.
Jos Ikselia jostain pitää yli muun, niin asioista, mitkä tekevät kuolevaiset onnellisiksi. Erityisesti hänen mieleensä ovat luovat asiat, kaikki taiteesta juhliin, sekä ihmissuhteet, etenkin perheen sisäiset. Yliluonnollisilla voimillaan hän kannustaa Maan kansaa näihin puuhiin, sekä löytämään iloa asioista, mitä noilla jo on. Hän suhtautuu kevyesti omiin kykyihinsä ja ilottelee niillä miten mielii, vaikka moiselle ei aina olisikaan tarvetta. Toisinaan hän saattaa magiallaan tekeytyä toiseksi henkilöksi, mutta hänen tavoitteensa eivät silloinkaan ole pahantahtoiset, vaikka joku uhriksi joutunut asiasta saattaa suutahtaakin.
Ikselia ei ole erityisen nirso, eikä monikaan asia saa häntä tyrmistymään. Poikkeuksena sääntöön toimii kuitenkin väkivalta. Hän inhoaa kärsimystä ja kipuja, niin itsellään kuin muillakin nähtynä. Sen vuoksi hän pyrkiikin välttelemään tällaisia tilanteita, ja sellaisia kohdatessaan yrittää katkaista sen lyhyeen joko auttamalla tai pakenemalla. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi muutoin lajeja yhdenveroisina katseleva jumalatar vierastaa juuri demoneita, noilla kun on tapana ratkaista ongelmansa rajuin metodein. Tähänkin on luonnollisesti poikkeuksensa, eikä Ikselia kavahda pelkän sarviparin nähdessään.
Historia:
Illa syntyi Epärehellisyyden jumalattaren, Ksenian lapseksi, ja hänet asetettiin elämään pieneen, mutta tavattoman kauniiseen maahan. Luonnollisesta loistostaan huolimatta maa oli vaarallisen epävakaa ja tuliperäinen. Illasta varttui nopeasti elinvoimainen lapsi ja myöhemmin reipas nuori nainen jumalataräitinsä kasvattamana. Epärehellisyyden puolijumala mukautui hyvin levottomaan maailmaan ympärillään, vaikka ei päätynytkään käyttämään kykyjään pahaan. Hänestä tuntui, että mitä kamalampia asioita tapahtui heidän ympärillään, sitä enemmän ihmiset kaipasivat iloa ja riemua elämäänsä.
Yhden poikkeuksellisen tuhoisan tulivuorenpurkauksen jälkeen Illa ei enää sietänyt katsoa jatkuvaa surua, vaan käytti nokkeluuttaan ja magiaansa hyväkseen. Illuusioiden ja oikean ajoituksen avulla hän sai kokonaisen kaupungin uskomaan, että kesän jälkeen syksyn koittaessa ja yön ensikertaa voittaessa päivän pituudellaan, saapuivat menehtyneiden henget taas kuolevaisten keskuuteen. Kuolleiden kuvajaisten ja mystisten valojen ilmaantuessa taas seuraavanakin vuonna samana ajankohtana alkoi usko vahvistua, tapahtumia pidettiin todellisina, tarinat niistä levisivät ja niiden kunniaksi järjestettiin juhlat. Iloiset juhlat, joiden tarkoituksena oli riemuita yhdessä henkien ja mahdollisesti jopa itse kuoleman kanssa.
Kenties kuolleille omistettua päivää juhlitaan edelleen jossakin päin maailmaa, tai kenties se on unohtunut ajan saatossa. Illa itse ei tiedä asiaa siirryttyään tapaturmaisesti ajasta ikuisuuteen ja saatuaan kuoleman jälkeiseksi nimekseen Ikselia.
Palkkioksi ilosta, jota oli levittänyt kanssaeläjiensä keskuuteen kuolemanjuhlien kautta, Ikselia korotettiin jumalaksi, joka vastasi ilon tunteesta. Tuomion teki ja häntä mentoroi yksi itse arkijumalista, Kaaoksen jumala. Ensimmäiset vuodet sujuivat hyvin, hänen rempseä luonteensa meni hyvin yksiin mentorinsa kanssa, vaikka aina aivan kaikkia yksityiskohtia opeista ei muistettukaan. Hän asettui valoisaan Taivaaseen asumaan, vaikka helposti ystävystyvänä henkilönä hän ei vierastanut Manalaakaan. Vaan kenties kaikkein parhaiten hän sopeutui kuolevaisten joukkoon, noille iloa levittäen ja festivaaleja innoittaen. Työinnolla oli kuitenkin hintansa. Katsottuaan kerta toisensa jälkeen, miten hänelle rakkaat henkilöt katosivat hänen elämästään, muovautui hänestä hiljalleen hajamielinen ja tietyllä tapaa välinpitämätön sekä totuuden kieltävä. Kyse kun ei ollut pelkistä kuolevaisista ja vuosikymmenistä, vaan kaikkien lajien edustajista, jotka hän oli joutunut hyvästelemään vuosisatojen aikana. Kenties osittaisena yrityksenään hyväksyä elon katoavaisuus, Ikselia otti työkseen helpottaa niiden tuskaa, joiden aika oli lähellä, ansaiten kuolevaisten keskuudessa maineen kuoleman lähettiläänä.
Niin ikään myös Hyraelin ja Socrasin tragedia on satuttanut iloista mieltä, ja Ikselia pyrkiikin elämään aivan kuin kyseisiä tapahtumia ei olisi ikinä sattunut, keskittyen pieniinkin ilon aiheisiin. Hän ei ole tehnyt mitään Socrasin nappaamiseksi tai tuon joukkojen tuhoamiseksi.
Muuta:
Lempinimet: Iksel, Iks, Selia, Elia, Lia ja Ilo noin esimerkeiksi. Ikselia ei ole nirso lempinimien suhteen vaan ilahtuu jokaisesta uudesta nimityksestä. Jotkin kuolevaisten käyttämät nimitykset rinnastavat hänet myös kuolonhenkien viestinviejäksi tai kuoleman jumalattareksi.
Ikä: 1498 vuotta
Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty: Ei parisuhteessa
Laji: Ilon jumalatar
Perhe: Poika Shen 27v ja tytär Mether 30v
(Avoin perheenlisäyksille, mikäli jälkikasvu kiinnostaa, otathan yhteyttä minuun!)
Asuminen: Ikselia asuu Taivaassa, missä hänellä on valoisa ja ilmava valkeasta marmorista rakennettu koti. Rakennus sisältää lähinnä miellyttäviä makoilu- ja oleskelutiloja, sekä huomattavan määrän erilaisia kankaita ja papereita, joko taulupuihin kiinnitettynä tai pakkoina.
| Maine: Ikselia on yksi yleinen syyllinen Taivaan rauhan rikkumiseen. Hänet tunnetaan yleisenä hömelönä etenkin voimiensa mielivaltaisen käytön suhteen. Naisen hajamielisyyskään ei ole mikään salaisuus. Häntä pidetään kuitenkin pääsääntöisesti hyvin harmittomana tapauksena. Kuolevaisten käsitykset jumalattaresta ovat positiiviset hänen edustamansa tunteen vuoksi, vaikkakin toisinaan hänen lähettämiään merkkejä tulkitaan väärin, ja hänen henkilöllisyytensä luullaan joksikin muuksi. | |
Taidot/Kyvyt:
Ilon jumalattarella on luonnollisesti kyky herättää ja poistaa muista edustamaansa tunnetta, vaikka näistä jälkimmäistä hän käyttää huomattavan harvoin. Hän kykenee aistimaan, missä ilosta on erityisesti puutetta, ja pystyy sen avulla toisinaan auttamaan jopa ilman rukouksena lausuttua pyyntöä. Muiden jumalien tavoin hän kykenee suojakenttiin ja telekineesiin, minkä lisäksi hän parantuu nopeasti. Telekineesin kanssa hän on hyvinkin heikko, kyeten kannattelemaan vain pienehköjä kappaleita, mutta ohjailun hän pystyykin tekemään sitäkin tarkemmin. Hän käyttää kykyään useimmin maalauksen apuna kuten leijutellakseen pensseliä ilmassa.
Perustaitojen lisäksi hänellä on heikko kyky vaivuttaa kohteensa iloisiin uniin tai muuttaa jo nukkuvan henkilön unet miellyttävämmiksi. Kykyä on kuitenkin sitä vaikeampi käyttää, mitä voimakkaampi ja elinvoimaisempi kohde on, ja sitä käytetäänkin lähinnä kuolevaisten olon, erityisesti viimeisten hetkien helpottamiseen. Tämän vuoksi Ikselia saatetaan toisinaan valheellisesti mieltää myös kuoleman jumalattareksi.
Ikselia kykenee myös muistin manipulaatioon, vaikka nykyisellään jumalattaren ei juuri anneta hyödyntää kyseistä taitoaan erinäisten huolimattomuusvirheiden vuoksi.
Ikselian tunnetuin ja voimakkain kyky on kuitenkin piirrostensa herättäminen henkiin. Kuvat säilyttävät kokonsa, piirteensä ja värinsä, vaikka hän kykeneekin halutessaan käyttämään luontiprosessissa magiaansa muovatakseen näitä asioita, kuten esimerkiksi lisäämään värit hiilipiirrokseen tai silottelemaan piirteiden karkeutta. Huolettomasti luodut asiat vaikuttavat kuitenkin helposti vääriltä, luonnottomilta, vaikka pohjalla ollut kuva olisikin ollut täysin realistinen. Vailla kunnollista panostusta, magialla luodut kappaleet ja olennot on helppo erottaa todellisista vastikkeistaan, jos tietää mitä etsiä. Myös asioiden tuntu on helposti paljastava, sillä se muistuttaa sitä materiaa, jolle alkuperäinen kuva oli piirretty. Piirroksista luodut asiat pysyvät olemassa muutamasta minuutista vuorokauteen riippuen sille annetusta energiasta. Ikselia kykenee siirtämään luomiaan asioita teleportaatiota vastaavin rajoituksin ja kanavoimaan kykyjään heikosti niiden kautta. Hän käyttää tätä menettelytapaa etenkin runsaslukuisten rukoilijoidensa kohdalla, lähettäen noiden luokse pienen paperiolennon, jonka kautta levittää iloa. Hän on erityisen mieltynyt luomaan pääkallokiitäjiä ja muita perhosia, sekä pieniä lintuja tähän tarkoitukseen.
Halutessaan Ikselia voi myös heijastaa tietoisuutensa luomiinsa olentoihin. Tällöin hänen oma ruumiinsa vaipuu unen kaltaiseen tilaan, josta häntä on vaikea herättää ja jossa hän on hyvin haavoittuvainen. Ohjaillessaan itse luomustaan, vaikuttaa se huomattavasti aidommalta. Hän kykenee aistimaan samat asiat kuin hallitsemansa kehokin, vaikka sen kokemat muutokset eivät fyysisesti peilaudu hänen omaan kehoonsa. Lainakehon ohjailu on sitä helpompaa, mitä tottuneempi hän on siihen, ja siksi hän usein toistaakin tietyn kokoisia tai näköisiä ihmisiä tai tiettyjä eläinlajeja.
Luomiskykyä rajoittaa niin piirtoalustan koko kuin Ikselian mielikuvitus, mutta ennen kaikkea hänen luonteensa. Ikselia ei kykene luomaan olentoja tai asioita pelotellakseen tai vahingoittaakseen ketään, tai muutoinkaan pahoin aikein.
Ulkonäkö:
Vartalo: Ikselia on varreltaan lyhyt, vain 152 cm, mutta lapseksi häntä olisi vaikea mennä luulemaan. Hiekansävyinen keho omaa naiselliset piirteet, niin leveän lantion kuin muutoinkin pehmeät muodot.
Kasvot: Ikselialla on ilmeikkäät kasvot, joita koristaa hymyileväinen suu, hymykuopat ja pienehkö nenä.
Hiukset: Ikselian hiukset ovat kuriton massa kanarialinnun keltaisia suortuvia. Ne taipuilevat miten huvittaa ja ne on leikattu sieltä täältä epätasaisesti, pisimpien hiusten ylettyessä takapuolen tienoolle. Kuolevaisten keskuudessa hän muuttaa niitä luonnollisemman vaaleaksi, jos muistaa.
Silmät: Ikselian silmät ovat suuret ja pyöreähköt, ja väriltään violetit. Niiden pupillit ovat luonnostaan hyvin laajat, niin että värillistä osuutta näkyy vain häivähdys.
Pukeutuminen: Ikselian vaatekaappi on suorastaan häkellyttävän pieni ulkopuolisen silmään, ja se sisältääkin lähes ainoastaan sieviä, mutta miellyttäviä, valkeita ja pitsisiä uniasuja. Omassa kodissaan hän viihtyy kyseisissä kuteissa, viettäähän hän paljon aikaa unen kaltaisessa tilassa. Muutoin naisen päällä voidaan nähdä milloin mitäkin mielikuvituksellista asua, sillä hänellä on tapana luoda haluamansa vaatteet kyvyillään. Suosii vaatteissaan kirkkaita, puhtaita värejä ja kuoseina kukkasia, perhosia ja pääkalloja.
Luonne:
Ikselia on edustamansa tunteen tapaan luonteeltaan iloinen. Hän suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti ja positiivisia piirteitä löydetään asiasta kuin asiasta. Välillä vähän liiallisuuksiinkin asti. Tuhoutunut omaisuushan kannustaa vain kohtuullisuuteen, jota kuolevaiset niin kovasti arvostavat, ja tappava tauti puolestaan pistää ottamaan ilon irti viimeisistä päivistä. Jos jostakin ei kaikella vaivallakaan löydetä mukavaa sanottavaa tai edes ajateltavaa, eikä sille voida helposti tehdäkään mitään, saatetaan katse kääntää kaikessa hiljaisuudessa siitä kokonaan pois. Ikävät yksityiskohdat pyyhitään pois mielestä, eikä niiden anneta latistaa omaa mielialaa. Näin ollen esimerkiksi puheet Socrasista otetaan vastaan kerta toisensa jälkeen puhtaalla yllättyneisyydellä, kuin siitä kuultaisiin ensimmäistä kertaa.
Ikselia elää hetkessä, murehtimatta menneestä ja kantamatta huolta tulevasta. Nuorena jumalana hän sai aivan liian monta kertaa näpeilleen siitä, mitä tapahtui, jos asioihin kiintyi liikaa, jos niihin takertui tai niiden kestävyyteen luotti. Kuolevaiset, joiden ilosta hän nautti, menehtyivät kerta toisensa jälkeen, mutta epäonnekseen hän koki myös kuolemattomien läheistensä poismenoja. Ikselia on luonteeltaan kaikkien kaveri, hän haluaa tulla toimeen kenen tahansa kanssa, ja katsookin läpi sormien muiden huonoja piirteitä ja keskittyy vain hyviin. Kenties siksi hän kaveerasi myös väärien henkilöiden kanssa, myös sellaisten jumalien, jotka riistäytyivät käsistä ja joutuivat suljetuiksi kadotuksen kaltaiseen tilaan. Rumimmat muistot on pyyhitty mielestä, että hän pystyisi ajattelemaan edesmenneitä ystäviään vain noiden parhaimpina päivinä. Ikselia on edelleen innokas ystävystymään kaikkien kanssa, mutta vakautta ja luotettavuutta on enää turha odottaa.
Alituista iloa ja pirteyttä suojaakin hajamielisyyden muuri. Valikoiva muisti muistaa mitä tahtoo, että maailma nähtäisiin vain ja ainoastaan positiivisessa valossa. Ikselialla on turha vannottaa lupauksia ja valoja, ne kun tulevat rikotuiksi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin. Tämän vuoksi hän ei toimi usein Limbuksessa, ja mentoroitaviakin annetaan vain säännöstellen, mutta hän on pääsääntöisesti selvinnyt niistä kunnialla. Helpoiten hajamielisyyden kuitenkin taitaa huomata hänen käsittämättömän heikosta nimimuististaan. Vaikka kasvot vaikuttaisivat tutuilta, saatetaan muita kutsua nimellä, minkä kuvitellaan sopivan toiselle. Toisinaan kyseinen nimi on oikea, toisinaan lempinimi, toisinaan täysin tuulesta temmattu, ja toisinaan kyseinen nimi saattaa kuulua jollekin aivan muulle.
Jos Ikselia jostain pitää yli muun, niin asioista, mitkä tekevät kuolevaiset onnellisiksi. Erityisesti hänen mieleensä ovat luovat asiat, kaikki taiteesta juhliin, sekä ihmissuhteet, etenkin perheen sisäiset. Yliluonnollisilla voimillaan hän kannustaa Maan kansaa näihin puuhiin, sekä löytämään iloa asioista, mitä noilla jo on. Hän suhtautuu kevyesti omiin kykyihinsä ja ilottelee niillä miten mielii, vaikka moiselle ei aina olisikaan tarvetta. Toisinaan hän saattaa magiallaan tekeytyä toiseksi henkilöksi, mutta hänen tavoitteensa eivät silloinkaan ole pahantahtoiset, vaikka joku uhriksi joutunut asiasta saattaa suutahtaakin.
Ikselia ei ole erityisen nirso, eikä monikaan asia saa häntä tyrmistymään. Poikkeuksena sääntöön toimii kuitenkin väkivalta. Hän inhoaa kärsimystä ja kipuja, niin itsellään kuin muillakin nähtynä. Sen vuoksi hän pyrkiikin välttelemään tällaisia tilanteita, ja sellaisia kohdatessaan yrittää katkaista sen lyhyeen joko auttamalla tai pakenemalla. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi muutoin lajeja yhdenveroisina katseleva jumalatar vierastaa juuri demoneita, noilla kun on tapana ratkaista ongelmansa rajuin metodein. Tähänkin on luonnollisesti poikkeuksensa, eikä Ikselia kavahda pelkän sarviparin nähdessään.
Historia:
Illa syntyi Epärehellisyyden jumalattaren, Ksenian lapseksi, ja hänet asetettiin elämään pieneen, mutta tavattoman kauniiseen maahan. Luonnollisesta loistostaan huolimatta maa oli vaarallisen epävakaa ja tuliperäinen. Illasta varttui nopeasti elinvoimainen lapsi ja myöhemmin reipas nuori nainen jumalataräitinsä kasvattamana. Epärehellisyyden puolijumala mukautui hyvin levottomaan maailmaan ympärillään, vaikka ei päätynytkään käyttämään kykyjään pahaan. Hänestä tuntui, että mitä kamalampia asioita tapahtui heidän ympärillään, sitä enemmän ihmiset kaipasivat iloa ja riemua elämäänsä.
Yhden poikkeuksellisen tuhoisan tulivuorenpurkauksen jälkeen Illa ei enää sietänyt katsoa jatkuvaa surua, vaan käytti nokkeluuttaan ja magiaansa hyväkseen. Illuusioiden ja oikean ajoituksen avulla hän sai kokonaisen kaupungin uskomaan, että kesän jälkeen syksyn koittaessa ja yön ensikertaa voittaessa päivän pituudellaan, saapuivat menehtyneiden henget taas kuolevaisten keskuuteen. Kuolleiden kuvajaisten ja mystisten valojen ilmaantuessa taas seuraavanakin vuonna samana ajankohtana alkoi usko vahvistua, tapahtumia pidettiin todellisina, tarinat niistä levisivät ja niiden kunniaksi järjestettiin juhlat. Iloiset juhlat, joiden tarkoituksena oli riemuita yhdessä henkien ja mahdollisesti jopa itse kuoleman kanssa.
Kenties kuolleille omistettua päivää juhlitaan edelleen jossakin päin maailmaa, tai kenties se on unohtunut ajan saatossa. Illa itse ei tiedä asiaa siirryttyään tapaturmaisesti ajasta ikuisuuteen ja saatuaan kuoleman jälkeiseksi nimekseen Ikselia.
Palkkioksi ilosta, jota oli levittänyt kanssaeläjiensä keskuuteen kuolemanjuhlien kautta, Ikselia korotettiin jumalaksi, joka vastasi ilon tunteesta. Tuomion teki ja häntä mentoroi yksi itse arkijumalista, Kaaoksen jumala. Ensimmäiset vuodet sujuivat hyvin, hänen rempseä luonteensa meni hyvin yksiin mentorinsa kanssa, vaikka aina aivan kaikkia yksityiskohtia opeista ei muistettukaan. Hän asettui valoisaan Taivaaseen asumaan, vaikka helposti ystävystyvänä henkilönä hän ei vierastanut Manalaakaan. Vaan kenties kaikkein parhaiten hän sopeutui kuolevaisten joukkoon, noille iloa levittäen ja festivaaleja innoittaen. Työinnolla oli kuitenkin hintansa. Katsottuaan kerta toisensa jälkeen, miten hänelle rakkaat henkilöt katosivat hänen elämästään, muovautui hänestä hiljalleen hajamielinen ja tietyllä tapaa välinpitämätön sekä totuuden kieltävä. Kyse kun ei ollut pelkistä kuolevaisista ja vuosikymmenistä, vaan kaikkien lajien edustajista, jotka hän oli joutunut hyvästelemään vuosisatojen aikana. Kenties osittaisena yrityksenään hyväksyä elon katoavaisuus, Ikselia otti työkseen helpottaa niiden tuskaa, joiden aika oli lähellä, ansaiten kuolevaisten keskuudessa maineen kuoleman lähettiläänä.
Niin ikään myös Hyraelin ja Socrasin tragedia on satuttanut iloista mieltä, ja Ikselia pyrkiikin elämään aivan kuin kyseisiä tapahtumia ei olisi ikinä sattunut, keskittyen pieniinkin ilon aiheisiin. Hän ei ole tehnyt mitään Socrasin nappaamiseksi tai tuon joukkojen tuhoamiseksi.
Muuta:
- Tekeytyy tiettyinä juhlapyhinä Demetrioksen hahmoon vapauttaakseen vankeja vankiloista.
- Rakastaa mausteista ruokaa ja väkeviä juomia. Jälkiruuat puolestaan ovat parhaimmillaan ollessaan niin makeita, että hampaat voisivat sulaa pois.
- Hajamielisyydestään huolimatta Ikselia harvemmin makaa kuolevaismiesten kanssa ollessaan omassa kehossaan, vaan käyttää siihen ilotteluun mieluummin magiallaan luomia hahmoja.
- Ikselian ruumis ei ole tuhoutunut vielä kertaakaan.
Pikseliaurinko: 7soul1
Perhoskuva: wikimedia commons
Muut kuvat & teksti: Sipuli
Muut kuvat & teksti: Sipuli
