Lysander Ravus Aurel

[Sono]

Nimi: Lysander Ravus Aurel
Kutsumanimi: Ravus, ent. Tohtori Aurel
Ikä: 32v
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: -
Laji: Maan puolijumala
Perhe: Isä Hadenius [NPC[, Äiti Lydia [NPC], velipuoli Sylvan 27v [Lucretia], ex-vaimo Elaine ✞ ( X Puolijumala), syntymätön lapsi ✞

Maine:
Lysander Ravus Aurel oli tunnettu lääkäri Nimrithin kaupungissa ennen kohtalokkaita tapahtumia, jotka kadottivat hänet kartalta. Talon palaminen, hiilitynyt ruumis ja kadonnut lääkäri saivat kaupunkilaiset spekuloimaan oliko kyseessä vahinko vai tarkoituksellinen teko, kukaan ei vieläkään tiedä, mutta Ravusin on sanottu nähneen temppeleillä ammattiasussa. Taannoinen kaupunkivierailu temppeliasusteissa nosti aiheen uudelleen pinnalle heidän keskuudessaan ketkä arvostetun lääkärin olivat tunteneet.

Asuminen:
Kotitalonsa menettäneen ja temppelille muuttaneena Ravus majoittui samassa tilassa muiden harjoittelijoiden kanssa. Viihtyy usein kuitenkin muualla seuraa kaihtaen.

Ammatti: Entinen lääkäri, nykyinen temppelityöntekijä/pappiharjoittelija

Lääkäri:
Lääkärinä Ravus ehti toimia vuosikymmenen ennen virkansa päättymistä. Hän on opiskellut alaa nuoresta, ollut oppipoikana vuosien ajan ennen pätevöitymistään ja oman vastaanottonsa perustamista. Hallitsee laajasti lääkärin työn eri osa-alueita ja on tehnyt jopa leikkauksia sekä amputaatiota. Hänen erikoisosaamisalueensa on kasvisto, jonka saralla hän tuntee lukuisia lajeja aina tappavista lääkekäyttöisiin ja hyödyntää näitä tekemässään työssä. Uransa aikana hän myös kasvatti lukuisia lääkekasveja kotioloissaan ja vastaanottotiloissaan. Ravus oli tietynlainen työnarkomaani ja vietti vastaanotollaan jopa öitä vastaanottaen potilaitaan, vaikka se hankaloittikin parisuhdetta ja aiheutti riitoja.

Pappiharjoittelija/Temppelityöntekijä:
Nykyään Ravus elää elämäänsä temppeleillä, jonne hänen annettiin jäädä toivuttuaan enemmän. Ravus opettelee elämään elämäänsä ilman näköään ja samalla harjoittelee papiksi ryhtymistä, joka kuitenkaan ei ole uskosta kiinni. Hän on pakottautunut kuulemaan oppimateriaalia ja hyödyntämään enemmän muita aistejaan, mutta vielä toistaiseksi halukkuus on hukassa. Ainoa asia, jokoa edes hieman on mieltä nostattanut on temppelien lääkekasvien kasvattaminen tahdilla, joka poikkeaa huomattavasti normaalista.


Taidot/Kyvyt:
- Kasvisto: Voi kasvattaa ja manipuloida kasveja, kuten köynnöksiä, sammioita, lehtiä, siemeniä, hedelmiä ja kukkia. Kykenee elvyttämään kuolleet ja kuivuneet kasvit. Ei kuitenkaan voi luoda kasveja tyhjästä, vaan tarvitsee edes siemenen. Kyky on muihin kykyihinsä verraten voimakkain.
- Maaperä: Voi muokata ja manipuloida maa- ja savi -elementtejä mukaan lukien useimmat kiinteät esineet, erityisesti mineraalit ja mineraalikoostumukset riippumatta niiden tilasta. (Lohkare, hiekka, kivi, pöly, maa jne.)
- Tunnehavainnointi: Ravus ei osaa lukea ajatuksia tai ole edes etevä havaitsemaan tunteita kuin kevyellä tasolla. Sokeana hän aistii enemmän läsnäoloa tällä kyvyllä.
- Telekineesi: Telekineesi on kehittynyt hyvälle tasolle, mutta sokeuden myötä taso on laskenut. Ei enää liioin käytä kykyään, sillä ei osaa kohdistaa sitä mihinkään tiettyyn.
- Suojakenttä: Suojakenttä kestää yllä ilman häiriötekijöitä päälle minuutin. Kesto määrittyy vastaanotettujen iskujen voimakkuuksien mukaan.


Ulkonäkö:

Pituus: 184cm
Paino: 69kg

Kasvot:
Ravusin kasvot ovat leveät ja kulmikkaat. Ne omaavat voimakkaita miehisiä piirteitä, joita kohdannut onnettomuus on tehnyt niistä rujommat ja enemmän luotaantyöntävämmät. Kaikki se pehmeys mitä kasvoilla koskaan oli saattanut näkyä oli kaikonnut ja jättänyt tilalle vain syviä otsaryppyjä ja tummia silmäpusseja, joiden näkyvyys arpeutuneen ihon alta oli kyseenalaista. Tulen polttama, punasävyinen ja jo parantunut arpeuma kulkee kasvoilla lähes leukaperältä leukaperälle, yli silmien ja nenän hänen olemustaan kierouttaen röpelöisellä, karkealla pinnallaan. Mantelinmuotoiset silmänsä olivat ennen loistaneet syvää sineä, elämäniloa ja tarkkaavaisuutta. Nykyään näkimet olivat hailakat ja tyhjät, eivät koskaan katsoneet mihinkään, vaan seisoivat kuin lasittuneina sen ilon menettäneenä mitä koskaan mukana oli ollutkaan.
Nenänsä on suora yhtä kyömyä lukuunottamatta ja huulensa ovat ohuet, usein rohtuneet.

Keho:
Kuten into kaikkeen muuhunkin, on se myös kehon hoitamista koskien kuihtunut. Pakollisen elämäntapamuutoksensa takia Ravus on menettänyt osan atleettisen kehorakenteesta massasta. Hänen lihaksensa ovat osin surkastuneet eivätkä vatsalihasten rajat enää vaatteetta näy samalla tavalla kuin ennen. Jäntevyys on vielä toistaiseksi pysynyt, mutta kulki kohti surkastumista ja muovasi miehen kehosta hitaasti, mutta varmasti enemmän solakkaa. Hipiänsä on kauttaaltaan vaaleaa ja suurimmat virheensä sen pinnassa ovat paloarvet ja satunnaiset, yksittäiset luomet vartalossa.

Hiukset/Karvoitus:
Isänsä ja velipuolensa lailla myös Ravusin kurittomat suortuvat saivat syntymässä oranssinpunaisen värimaailman. Sitä samaa värimaailmaa mukailevat myös kulmat ja kehon karvoitus, jonka hoitaminen sokeutumisen jäljestä on jäänyt olemattomaksi kaikkialta muualta, paitsi punertavan, kevyen leukaparran osalta, jota hän kuitenkaan ei itse kykene siistimään. Ennen suortuvat olivat keskipitkät. Ne ylsivät yli niskan, olivat usein kiinni nauhoin ja lenksuin, mutta nykyään malli on kuriton ja lyhyeksi nyrhitty helpomman ylläpitämisen vuoksi. Kasvonsa on kevyesti raamitettu ja otsahiukset peittelevät vain hitusen kasvojen vaurioita ja oikean kulman lovea, jossa ei enää kasva karvaa. Sormissa hiukset tuntuvat kevyesti karheilta ja kuivilta.

Pukeutuminen:
Sokeutumisen jälkeen on ollut vaikeampi välittää siitä mitä kankaita ylleen laittaa. Temppeliympäristössä Ravusin näkee usein pitävän asianmukaisia, harjoittelijoille kuuluvia vaatteita, mutta silloin tällöin päältä voi löytyä yksinkertaisempiakin vaatekappaleita, kuten kauluspaitoja tai pitkähihaisia. Aviomiehenä entisessä elämässään hän suosi paljon kauluspaitoja ja liivejä, oli usein tarkka ulkonäöstöön. Nytemmin se elämäntapa oli kuollut.

Ennen onnettomuutta.

Sisäinen vuoristorata:
Ensivaikutelma Ravusista on etäinen ja kolea. Hänen entinen, olemassa ollut lämpönsä ja kykynsä välittää on käynyt häilyväiseksi elämän myötä, joka kovalla kädellä on antanut kuulua itsestään. Jos katsoi tarkkaan, saattoi sisimmissä havaita lämpöä, mutta joka kuitenkin peittyi hänen hallitsevimpien piirteidensä alle, jotka nykyään koostuivat itsepäisyydestä ja äreydestä, temperamentista, josta pitäminen itsessään saattoi olla haaste. Hänen persoonansa oli kuihtunut onnettomuutensa myötä, joka oli vienyt pohjan elämältään ja riistänyt kaiken. Se ilo, jota kivikasvoilta ennen saattoi havaita jopa pehmeän hymyn muodossa silloin tällöin oli poissa eikä ole näyttänyt merkkiäkään paluusta. Mies on itsepäinen, hän on hankala ja osoittaa kärkkäyden eri muotoja, jos auttavaa kättä suuntaan tarjotaan. Hän hyväksyy avun pakolla, yleensä pitkin hampain, sillä ei pidä siitä, miten avuttomaksi on käynyt sokeutensa myötä. Hän voi ilmaista itseään tiuskimalla ja luotaantyöntävällä olemuksellaan. Sokeus on tehnyt itsevarmasta epävarmemman. Siitä on muodostunut heikkous, jota ei päässyt pakoon ja jota ei voinut kiertää, vaan johon piti tottua, mutta ei silti olisi halunnut. Itsepäisyytensä on ollut este kehittymiselle ja vielä isompi este ihmissuhteilleen hänen karsastaessaan seuraa ja viihtyessään pääasiassa yksin omien ajatustensa kanssa. Hyväksi se ei ollut. Hänen masentuneet piirteensä ovat karkottaneet elämän ilon kauas eikä huulilta nykyään pakene juurikaan kohteliaisuuksia. Puhuessaan Ravus osaa olla töykeä. Jos hän ei kaipaa seuraa, se osoitetaan sanoin tai elkein. Hän hiljenee, jos ei halua vastata ja vetäytyy, jos seuransa on liian ripustuvaista. Ravus on aina ollut mies, joka arvostaa rauhaa ja omaa tilaa, tietynlainen introvertti. Hän on tehnyt itsestään vaikeasti lähestyttävän ja yhteistyökyvyttömän eikä hän löydä enää elämästään juurikaan aiheita repiä huumoria. Ilonaiheita on enää harvakseltaan, ja jos tahtoo löytää jotain, joka rauhoittaa ovat kasvit yleensä vastaus.
Temperamenttinsa ohella on heikkohermoisuus nostanut itseään halustalle. Ravus ahdistuu helposti äänistä, sellaisista, joiden lähdettä ei tunne ja reagoi voimakkaasti, jos hänen takaataan lähestytään tai rauhaansa häiritään. Tällöin hän tarjoaa usein väkivaltaisia refleksejä, kuten kätensä iskua, kylmää olkapäätä tai suoraa, yleistä vihamielisyyttä. Ravus ei kuitenkaan yleensä ole tarkoituksella väkivaltainen, ellei tilanne sitä vaadi. Rakkaidensa kohdalla puolijumala on tarkempi ja kokee heidän suojelemisensa tärkeäksi tehtäväksi. Ei epäröi pistää vastaan henkensäkin uhalla. Samoin heille, jotka onnistuvat lähentymään vakavan miehen kanssa kykenee Ravus avautumaan tuntemuksistaan avoimemmin.

Työhönsä paneutuessa Ravus on ollut kunnianhimoinen ja sinnikäs tavoitteidensa suhteen. Häntä saattoi haukkua työnarkomaaniksi, sillä viihtyi työpaikallaan ison osan vuorokaudesta oli kyse sitten asiakkaiden hoitamisesta tai testien tekemisestä mitä kasvillisuuteen tuli. Tuloshakuisena ja tarkkaavaisena Ravus nautti kättensä jäljen näkemisestä työssään eikä liioin sietänyt katsoa virheitä. Hän hoiti asioitaan yksin ja vain harvoin piti siitä, että joku ulkopuolinen sotkeutui mukaan. Siksi ei itse koskaan ottanut oppipoikia. Ravus on kokenut työnsä parisuhteitakin tärkeämmäksi, joka näkyi myös avioliitossa haluttomuutena yhteisen ajan viettämiseen, romanttisien elkeiden esittämiseen tai isänsä tahdon täyttämiseen. Rentoutuminen koettiin hyvin hankalaksi ja nykyäänkin tuntemukset ovat ristiriidassa hänen tuntiessaan olonsa aina yhä vain saamattomammaksi, joka taas kuitenkin on vain omaa syytä. Sanotaan, että hän haluaa apua, mutta samaan aikaan ei kaipaa sitä tai omaa edes halua kehittyä elämään sokeutensa kanssa.
Mitä romantiikkaan tulee, ei Ravus ole sieltä romanttisimmasta päästä. Hän ei välitä läheisyydestä, ei antaudu suloisiin halauksiin mielellään tai pussaile muuten vain. Ei välttämättä kaihda kosketuskontaktia, mutta ei suosi sen jatkuvan pidemään kuin tarve on. Seksi on tässä tapauksessa asia erikseen. Intiimissä kanssakäymisessä hänen kokemuksensa pyörivät naisväen ympärillä, vaimonsa tarkemmin sanottuna ja harvemmin omasta aloitteesta. Miesten välisen kanssakäymisen hän sen sijaan kyseenalaistaa yhteiskuntaan sopimattomana, mutta ei ole koskaan omannut liioin mielenkiintoa miettiä mitä muut tekevät makuuhuoneessaan. Ravus itse on harvoin seksuaalisesti aktiivinen ja hieman hankalampi vetää mukaan rientoihin, jotka kuitenkaan hänen nykyisen elämäntyylinsä ohella eivät olisi sallittuja.

Historia:
Jo useiden sukupolvien ajan on Aurelin suku asuttanut Nimrithin maita. Alkujaan suku oli koostunut vain ihmisistä, mutta myöhemmin vereen oli sekoittunut Maan jumala Hadeniuksen geenejä ja sukua käytiin jalostamaan yhä mahtavampaan suuntaan. Sukupolvissa esiintyi yhä useammin puolijumalia ja neljäsosa jumalia Hadeniuksen itse toimittua siittäjänä ja isänä useille suvun jatkajille, joka puolestaan varmisti suvun sisäsiittoisuuden. Sukujuurillaan, hedelmällisillä maillaan ja varakkuudellaan Aurelin suku keräsi paljon mainetta, mutta myös halveksuntaa huhuista, jotka kuvailivat sisäsiittoisuutta, jota kukaan ei kuitenkaan pystynyt koskaan todistamaan. Mustan ruton aikaan iso osa suvusta menehtyi ja lopulta jalostaminen unohtui kokonaan sukupolviksi.
Myöhemmin Aurelin suvun silloin pää oli arkistoja kaivellessaan löytänyt piirretyn ja ylös kirjatun sukupuun sekä kirjoituksia suvun historiaa koskien. Suvun johtohahmo kiinnostui jumalaisesta perimästä ja kirjoitetusta maineesta, joka suvulta sillä hetkellä uupui. Lysanderiksikin kutsuttu mies oli valmis palauttamaan Aurelin suvun loiston. Hän halusi mainetta ja tunnustusta, joten temppelillä Aurelin suvun historiasta Maan jumalalle kertoen tarjosi Lysander ainoan tyttärensä Lydian kantajaksi Maan jumalan lapselle ja lupasi, että he tekisivät kunniaa suvun kehittämisen suhteen huolimatta sisäsiittoisesta tulevaisuudesta. Jokainen perheeseen syntyvä tytär tulisi olemaan Maan jumalan lapsen kantaja jälleen sitten sukupolvien.

Tästä lupauksesta Lydia tuli raskaaksi Hadeniukselle ja myöhemmin synnytti isänsä ulkoisia piirteitä omaavan poikalapsen, joka nimettiin isosisän mukaan; Lysander Ravus Aurel.
Ravus sai lapsesta asti asianmukaisen kasvatuksen niin perimänsä kuin tulevaisuutensakin suhteen eikä hän tuolloin nähnyt mitään ongelmaa siinä, että mahdollisesti tuleva tyttärensä tulisi olemaan myös isänsä heila, sillä kaikki vanhemmilta tullut informaatio kuulosti järkeen käypältä vuosien ajan. Voimiensa osalta Ravus sai opastusta suoraan isältään, sillä suvun sisällä ei ollut enää yksilöitä, jotka omasivat pientäkään hippua voimaa Maan jumalan geeneihin periytyen. Alun ongelmien jälkeen Ravus oli menestyvä voimiensa suhteen, joiden suurin pääpiirre oli kasvillisuuteen perustuva kasvattaminen ja ylläpito sekä maaperän muovaaminen. Isoisänsä opetti tyttärenpojalleen lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taidon. Hän myös perehdytti pojan suvun historiaan.

Kasvaessaan Ravusin mielenkiinto alkoi kääntyä Lääkeyrtteihin sekä -tieteeseen. Hän ei koskaan ollut se sosiaalisin perhonen, mutta viihtyi monimutkaisien ja haastavien asioiden äärellä mitä lääketieteeseen tuli ja viihtyi itsekseen. Teini-ikänsä kynnyksellä Ravus etsi oma-aloitteisesti käsiinsä yhden kotikaupunkinsa lääkäreistä ja pyysi päästä tuon oppiin. Yksinkertaista se ei ollut. Nuori mies käännytettiin ovelta useampaan otteeseen, kunnes hän viimeistä kertaa ilmaantui oven taakse mukanaan kirjoitelmia ja kasvattamiaan lääkekasveja esitelläkseen potentiaaliaan kehittymistä ajatellen. Tällä kerralla Ravus pääsi oppipojaksi.
Oppipoikana Ravus osoitti poikkeuksellista potentiaalia ja taitoja. Hän omistautui alalle, joka oli myös sukua ajatellen kunniallinen ja hyvä valinta. Kuitenkin muutamaan otteeseen Ravus oli myös menettää paikkansa, sillä hän toisinaan päätyi toiminaan oma-aloitteisesti mestarinsa selän takana, jolla oli mahdollisuus pilata hyvin mainetta keränneen lääkärin maine. Luonnollisesti epäonnistumisia osui tielle, mutta vain harvoin ne täysin lannistivat. Ne kannustivat puskemaan eteenpäin ja tekemään enemmän tutkimuksia, sillä nuorella miehellä jo tuolloin oli tavoitteensa. Se tavoite ei koskaan ollut perheen perustaminen, jota jo alusta alkaen oltiin pidetty tärkeänä. Opiskelujensa aikana Ravus ei tavannut ketään, joka hänen sydämensä olisi saanut liekkeihin, vaikka häneltä jo kahdenkymmenen paremmalla puolella toivottiin puolisoa. He odottivat aikansa ja sinä aikana Ravus oli irtaantunut mestaristaan ja perustanut oman vastaanottonsa mestarinsa tiloihin tuon siirryttyä itse ansaitulle eläkkeelle.

Työ vei paljon aikaa omilleen muuttaneen miehen elämästä. Ravus asui vastaanottotilojen takana töidensä helpottamiseksi, kunnes hänelle tarjottiin suvun voimin puolisoa. Tarjottu nainen oli Veden jumala Erestumarielin tytär Elaine. Kovapäinen, mutta kaunis nainen, joka myöskään ei ollut kohdannut sitä Oikeaa kuluneiden vuosiensa aikana. Ensin Ravus torjui naisen ja vastusti suhdetta, sillä ei tuntenut naista tai kokenut, että hän tarvitsi vielä avioliittoa. Luonnollisesti Ravus sai osakseen paheksuntaa kieltäytymistä koskien ja lopulta hän kuitenkin suostui avioon astumiseen.
Pariskunta oli kihloissa vain noin kuukauden verran ennen avioitumista korein menoin temppeleillä. Avioitumisen jäljestä he muuttivat saman katon alle, kuten naimisissa olevien parien kuului. Talo, kaksikerroksinen hirsirakennus oli hankittu suvun voimin heidän perheensä kasvatusta varten, sillä lapsenlapsia odotettiin innolla. Kuluvien vuosien aikana Ravus oppi rakastamaan Elainea, mutta avioliitto itsessään oli riitaisa. Kaksi itsepäistä päätä iskivät itsensä yhteen usein eikä vähiten siksi miten paljon aikaa Ravus vietti työnsä parissa vastaanotollaan eikä vaimonsa tykönä kotioloissa. Suhteessa oli ylämäkensä ja alamäkensä ja näiden alamäkien takia itse lapsen tekemiseen meni kolme vuotta, kunnes Elaine viimein raskautui.

Se oli aikaa, jolloin mikään ei ollut oikeastaan sen paremmin. Hyviä hetkiä tapahtui satunnaisesti, mutta pahin alamäki elämässä tapahtui sinä yhtenä iltana, kun Ravus oli lupautunut viettämään aikaa raskaana olevan vaimonsa kanssa ja näin ollen sulkenut vastaanottonsa tavallista aiemmin.
Sinä iltana heidän kotiinsa ilmaantui Ilman jumala Zinitros, josta Ravus luonnollisesti oli kuullut vain pahaa isältään, joka ilmeisesti oli vihamielisissä väleissä Ilman jumalan kanssa. Kohtaaminen oli tuomittu alusta alkaen menemään huonosti, sillä luonnollisesti Ravus ja Elaine, molemmat halusivat ajaa Ilman jumalan pois, jolloin voimakeinot otettiin käyttöön. Riehumisen yhteydessä ja omaisuuden tuhoutuessa ei ollut aikaa rientää etsimään isän antamaa rukousnauhaa. Sen sijaan Ravus teki kaikkensa pistääkseen vastaan ja yritti jopa paeta Elainen kanssa. Liekit olivat lopulta viimeinen asia, jonka Ravus näki ennen näkökenttänsä katoamista. Tajunnan räjäyttävä kipu sai puolijumalan raivon valtaan, jonka myötä hän yritti sokeasti hyökätä Zinitrosin kimppuun käyttämällä voimiaan, mutta sitäkin tuhoisammin. Voimiensä sokean käytön seurauksena Ravus oli tullut surmanneeksi vaimonsa lävistämällä vatsan hollilla olleella hiilihangolla useampaan otteeseen kuviteltuaan sen olevan Zinitros.
Teon myötä Zinitros jätti Ravusin henkiin kärsimään tekemänsä virheen seurauksista.
Hiljaisuuden laskeuduttua Ravus yritti aikansa kivuistaan huolimatta kutsua Elainea, mutta ainoa asia mikä oli läsnä hän kuuntelemassa oli eloton ruumis puisella lattialla. Liekit, jotka olivat sokaisseet Ravusin olivat kipinöineet talon kankaisiin pintoihin ja sytyttäneet sen palamaan. Lopulta Ravus oli paennut asunnosta, ryöminyt pihalle ja paennut tuntemattomaan suuntaan huolimattaan vammoista, jotka oloa heikensivät ja lopulta veivät mukanaan.

Herätessään seuraavan kerran Ravus ei saanut silmiään auki. Hänet oli tuotu temppelin hoiteisiin, löydetty tajuttomana ja vahingoittuneena makaamasta pitkin katuja. Temppelin väki oli kertonut pienestä mahdollisuudesta näön palautumisen kannalta, mutta siteiden aikanaan poistuttua eivät samat silmät enää nähneet mitään. Ravusin jalkojen alta oli vedetty matto kerralla eikä hän halunnut avautua tapahtumista tai edes palata kotiin, sillä hänellä ei tainnut olla enää mitään mihin palata. Tapahtumat jättivät syvän arven mieheen, joka oli elänyt työlleen ja joka ei enää sitä voinut tehdä. Ravus sai tuolloin luvan jäädä temppeleille. Hänet merkittiin harjoittelijaksi, vaikka samaan aikaan hän opetteli elämään uudelleen sokeutensa kanssa ja samoin sen totuuden, että hän oli surmannut perheensä.

Suhtautuminen lajeihin:

Kuolevaiset: Ei näe kuolevaisissa eroavaisuuksia. Ei jaksa välittää siitä mitä lajia kukakin edustaa, mutta tiedostaa puolijumalat mahtavimpana lajina kuolevaisten keskuudessa.
Jumalat: Ajatukset ovat muuttuneet ristiriitaisiksi. Hän arvostaa isäänsä, mutta on kehittänyt pelkotilan tahtomattaankin Ilman jumalaa kohtaan. Muut jumalat ovat pimennossa.
Enkelit/Demonit: Uskoo ja tietää molempien lajien olemassaolosta, mutta ei ole omannut koskaan suurempaa mielenkiintoa tutustua aiheeseen tarkemmin. Tiedostaa, ettei omista suojelusenkeliä.

Muuta:
- Osaa kirjoittaa, lukea ja laskea. Ei harrasta enää juuri mitään edellä mainituista.
- Kasvien läsnäolo suo rauhoittavaa vaikutusta ja auttaa rentoutumaan.
- On usein väsynyt. Hän nukkuu huonosti painajaisiensa takia, jotka palaavat aina samoihin tapahtumiin, jotka sokeuden aiheuttivat. Menneisyyden traumat vaivaavat edelleen. Väsymys näkyy olemuksesta ja heijastuu käytökseen äreytenä.
- Alkoholi maistuu, mutta vain pienissä määrin.
- On käyttänyt vuoden sisällä voimistaan vain kasvillisuuteen liittyviä osia ja niitäkin harvoin. Telekineesiä ei käytä lainkaan.