Roolipelinäyte
Oct 22, 2018 11:10:01 GMT
Post by Niilochan on Oct 22, 2018 11:10:01 GMT
Hahmosi on aikeissa joutua pahoinpidellyksi. Mitä tapahtuu? Miten hahmosi selvittää tilanteen?
Oli harvinaista nähdä viimeinen elävä Mortis poissa ikivanhan kartanonsa lämpimästä suojasta, mutta oli asioita, jotka valitettavasti vaativat hänen huomiotaan aina ajoittain. Kaikkien onneksi tapaaminen oli mennyt mutkattomasti ja keski-ikää lähentelevä nainen oli saanut aikaiseksi kaiken, mitä halusikin ja juuri siksi hän oli hyvillä mielin palaamassa kotiinsa.
Kevyesti ontuen lyhyenläntä albiino neito kulki kujilla, joille hänellä ei olisi ollut asiaa statuksensa vuoksi ja vain kävelykepin tasainen kopina rikkoi enää alkavan yön ääniä. Näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta oli typerää kuvitella hänen olevan tietämätön ympäristöstään tai olevan avutonna vaaran teillä. Hän tiedosti varsin selkeästi kuun kalpean kajon, joka valaisi saastaisia kujia, hän tiedosti alkavan talven merkit kalseasta tuulenvireestä, tiedosti sen mukana kuljettamat hajut kapakoista ja huvitaloista... Ja tiedosti kaksikon, joka oli pysytellyt kannoillaan piilossa jo hyvän tovin.
Lähes huomaamaton hymy koristi kalpeita kasvoja, kun paremmat asuinalueet alkoivat hiljalleen lähestyä ja valkohiuksi arveli ryöväreiden hiljalleen edistävän suunnitelmiaan. Jos korkean arvon saavuttanut nainen nyt haluaisi, hän voisi juosten pelastautua ihmisten ilmoille ja rosvot perästä jäisivät nuolemaan näppejään.
Mutta ei.
Sarah käännähti äkisti kannoillaan ympäri, pistävä jäinen katse kohdistettuna mieskaksikkoon, joiden ilmeiden näkeminen jo itsessään oli tarkoin harkitun pyörähdyksen arvoinen. Nainen nosti leukaansa kevyesti, hymyn kummitellessa yhä huulillaan ja kohotti toista kulmaansa odottavasti.
"Yksi mahdollisuus kääntyä ympäri ja kipittää kohti saastaista pesäänne häntä koipienne välissä - se on ainoa, mitä annan", nainen puhui hädin tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä, josta huvittuneisuus kuulsi kirkkaana läpi. Lieneekö se nimenomainen huvitus, joka silitti kaksikkoa vastakarvaan, sillä vastauksena hän sai liudan liudan synonyymejä portolle, sekä uhkauksia ja voivotteluja siitä, miten hienojen neitien ei kannattanut astua jalallaankaan 'näille kujille'.
"Voi Robert ja Jack, te sisäsiittoiset typerykset", huokaus karkasi punertavilta huulilta naisen puhuessa selkeästi pettyneellä äänensävyllä, joka oli liian teatraalinen ollakseen aito. Liian tekaistu oli myös sanoja seuraava pään pudistus miesten vaatiessa tietää, mistä tämä yhä huoratalon työntekijäksi nimitelty albiino oli heidän nimensä tietoonsa saanut. "Olettakaa, että tiedän kaiken, armaat imbesillini", kuului vastaus kapoisen sormen siirtyessä osoittamaan vihjaten miesten taakse, jonne oli ilmestynyt kaksin kappalein kaappimaisia henkivartijoita. Se samainen osoittava sormi siirtyi hitaasti huulien eteen hiljaisuuden merkiksi.
"Saatte kunnian olla esimerkkinä muille, jotka haluavat käydä tielleni. Ottakaa se vastaan ilolla armaani~"
---
Nainen tummissa poistui pimeältä sivukujalta, eikä hänen perästään kuulunut kuin tukahtunut huuto, jonka perästä yön hiljaisuus laskeutui takaisin kolkoille kaduille. Robert ja Jack eivät olisi enää häiriöksi kellekään ja kulovalkean tavoin leviävä alamaailman sana kuiskuttelisi pian uudesta asukkaasta kaupungissa, jolla oli selkeästi suunnitelmia mielessään ja jonka rangaistus tielleen astumisesta olisi armoton.
Morjensta! Olen parinkymmenen ikävuoden puolivälissä junnaava nainen Savosta, joka on pyörinyt roolipelien ihmeellisessä maailmassa vuodesta 2005 englanniksi ja suomeksi. Näkyvästi aktiivinen olen ollut koiraeläin -pelien puolella ja varsinkin chat pohjaisissa peleissä, mutta joitain foorumeitakin on tullut tutuksi vuosien varrella. Pelityylini vaihtelee impropohjaisesta aina pitkiin ja monimutkaisiin pelikuvioihin asti, sillä pidän asioiden tavoittelemisesta hahmoillani. Tahtini on vapaapäivinä varsin rivakka, mutta isojen työvyyhtien aikaan saattaa hidastua.
Ööö...
Minulla on kolme kissaa?
Eipä kai siihen muuta sitten?
Oli harvinaista nähdä viimeinen elävä Mortis poissa ikivanhan kartanonsa lämpimästä suojasta, mutta oli asioita, jotka valitettavasti vaativat hänen huomiotaan aina ajoittain. Kaikkien onneksi tapaaminen oli mennyt mutkattomasti ja keski-ikää lähentelevä nainen oli saanut aikaiseksi kaiken, mitä halusikin ja juuri siksi hän oli hyvillä mielin palaamassa kotiinsa.
Kevyesti ontuen lyhyenläntä albiino neito kulki kujilla, joille hänellä ei olisi ollut asiaa statuksensa vuoksi ja vain kävelykepin tasainen kopina rikkoi enää alkavan yön ääniä. Näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta oli typerää kuvitella hänen olevan tietämätön ympäristöstään tai olevan avutonna vaaran teillä. Hän tiedosti varsin selkeästi kuun kalpean kajon, joka valaisi saastaisia kujia, hän tiedosti alkavan talven merkit kalseasta tuulenvireestä, tiedosti sen mukana kuljettamat hajut kapakoista ja huvitaloista... Ja tiedosti kaksikon, joka oli pysytellyt kannoillaan piilossa jo hyvän tovin.
Lähes huomaamaton hymy koristi kalpeita kasvoja, kun paremmat asuinalueet alkoivat hiljalleen lähestyä ja valkohiuksi arveli ryöväreiden hiljalleen edistävän suunnitelmiaan. Jos korkean arvon saavuttanut nainen nyt haluaisi, hän voisi juosten pelastautua ihmisten ilmoille ja rosvot perästä jäisivät nuolemaan näppejään.
Mutta ei.
Sarah käännähti äkisti kannoillaan ympäri, pistävä jäinen katse kohdistettuna mieskaksikkoon, joiden ilmeiden näkeminen jo itsessään oli tarkoin harkitun pyörähdyksen arvoinen. Nainen nosti leukaansa kevyesti, hymyn kummitellessa yhä huulillaan ja kohotti toista kulmaansa odottavasti.
"Yksi mahdollisuus kääntyä ympäri ja kipittää kohti saastaista pesäänne häntä koipienne välissä - se on ainoa, mitä annan", nainen puhui hädin tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä, josta huvittuneisuus kuulsi kirkkaana läpi. Lieneekö se nimenomainen huvitus, joka silitti kaksikkoa vastakarvaan, sillä vastauksena hän sai liudan liudan synonyymejä portolle, sekä uhkauksia ja voivotteluja siitä, miten hienojen neitien ei kannattanut astua jalallaankaan 'näille kujille'.
"Voi Robert ja Jack, te sisäsiittoiset typerykset", huokaus karkasi punertavilta huulilta naisen puhuessa selkeästi pettyneellä äänensävyllä, joka oli liian teatraalinen ollakseen aito. Liian tekaistu oli myös sanoja seuraava pään pudistus miesten vaatiessa tietää, mistä tämä yhä huoratalon työntekijäksi nimitelty albiino oli heidän nimensä tietoonsa saanut. "Olettakaa, että tiedän kaiken, armaat imbesillini", kuului vastaus kapoisen sormen siirtyessä osoittamaan vihjaten miesten taakse, jonne oli ilmestynyt kaksin kappalein kaappimaisia henkivartijoita. Se samainen osoittava sormi siirtyi hitaasti huulien eteen hiljaisuuden merkiksi.
"Saatte kunnian olla esimerkkinä muille, jotka haluavat käydä tielleni. Ottakaa se vastaan ilolla armaani~"
---
Nainen tummissa poistui pimeältä sivukujalta, eikä hänen perästään kuulunut kuin tukahtunut huuto, jonka perästä yön hiljaisuus laskeutui takaisin kolkoille kaduille. Robert ja Jack eivät olisi enää häiriöksi kellekään ja kulovalkean tavoin leviävä alamaailman sana kuiskuttelisi pian uudesta asukkaasta kaupungissa, jolla oli selkeästi suunnitelmia mielessään ja jonka rangaistus tielleen astumisesta olisi armoton.
Morjensta! Olen parinkymmenen ikävuoden puolivälissä junnaava nainen Savosta, joka on pyörinyt roolipelien ihmeellisessä maailmassa vuodesta 2005 englanniksi ja suomeksi. Näkyvästi aktiivinen olen ollut koiraeläin -pelien puolella ja varsinkin chat pohjaisissa peleissä, mutta joitain foorumeitakin on tullut tutuksi vuosien varrella. Pelityylini vaihtelee impropohjaisesta aina pitkiin ja monimutkaisiin pelikuvioihin asti, sillä pidän asioiden tavoittelemisesta hahmoillani. Tahtini on vapaapäivinä varsin rivakka, mutta isojen työvyyhtien aikaan saattaa hidastua.
Ööö...
Minulla on kolme kissaa?
Eipä kai siihen muuta sitten?