Volker Santos

[Sono]

Nimi: Volker Santos
Kutsutaan: Santos
Ikä: 38v
Sukupuoli: Mies
Laji: Puolijumala - Kyynisyys 50% & Julmuus 25%
Siviilisääty: Eronnut. Oli naimisissa 10 vuotta. 
- Avioliitto on ollut karikkoisilla vesillä jo vuosien ajan eikä Volker ole ollut uskollinen enää aikapäiviin. Hän kokee avioliiton nykyään lähinnä kulissina heränneille likaisille ja häpeällisille mieltymyksilleen, joita hän toisinaan käy luottamuksella toteuttamassa kaupungin parhaissa bordelleissa. Rakastuttuaan toiseen ja uppouduttuaan huolella syntiin Volker haki viimeinkin avioeroa vaimostaan. 

Maine:
Poliisipäällikön keräämä maine on pääasiassa positiivista, vaikka negatiivisiakin mielipiteitä joukkoon mahtuu. Hänen tekemäänsä työtä kaupungin eteen arvostetaan, mutta muodonmuuttajien aseman parantaminen kiristää useamman vanhoillisen hattua. Häntä pidetään vakavana ja lasten keskuudessa usein pelottavana setänä.
Ero vaimosta on saanut ihmiset puhumaan ja häveliäimmät naiset ovat yrittäneet houkutella tuota sinkkumarkkinoille takaisin.

Perhe&Suku:
Isä: Camus - Kyynisyyden jumala
Äiti: Rosalyn Santos 57v - Julmuuden puolijumala - Kotiopettajatar
Sisarus: Kaksoisveli
Isoisä: Krios - Julmuuden jumala
Eno: Valentine Vandegrift
Eno: Kristopher Penrose

Ex-vaimo: Liana Santos - Ihminen resessiivisellä valkohäntäpeuran geenillä - Huono hedelmällisyys
Liana on ompelija ja pitää yllä pientä putiikkia keskustassa. Putiikki on erikoistunut mekkojen tekemiseen ja tilauksia tulee paremmiltakin tahoilta ja toisinaan jopa hovista asti.

Taidot/Kyvyt:
- Magian negatioiminen - Kykenee halutessaan poistamaan ympäriltään magian ja voimakkaammilta olennoilta vain heikentämään sitä. Pitkäkestoinen käyttö väsyttää kehon nopeasti.
- Fyysinen voima - Santos yltää voimatasossaan tavallista korkeammalle geeniensä ansiosta. Ilman lihaksiaankin hän pärjäisi hyvin kokoiselleen miehelle.
- Kykenee pienimuotoisesti lisäämään ja vähentämään henkilön kyynisyyttä ja julmuutta.
- Kätevä miekan ja tuliaseiden kanssa. Osaa käyttää jouhevasti molemmilla käsillä, mutta hermovaurion myötä hallitsevan käyttö yleistynyt.

Ammatti: Poliisi, nykyinen poliisipäällikkö
- Lähtenyt poliisin ammatin pariin 18-vuotiaana. Poliisipäällikön virkaan hän astui 32-vuotiaana ja nykyistä virkaa on takana 6 vuotta.

Asuminen:
Asuu keskustan tuntumassa kaksikerroksisessa omistusasunnossa yhdessä aviovaimonsa kanssa. Asunnon alakerta koostuu olohuoneesta, keittiöstä, ruokakomerosta ja pesutiloista, joihin on vedetty vesijohto. Ruokakomerosta on pääsy kylmäkellarin tiloihin. Yläkerrasta löytyy työhuone ja makuuhuone, jonka yhteyteen on rakennettu jälkikäteen vaatehuone vaimon mieltymyksien mukaisesti. Asunnolla on oma pieni takapiha ja kaivo.

Ulkonäkö:

Pituus: 184cm
Paino: 86kg
Rakenne: Jäntevä, lihaksikas

Hermovaurio:
Muutaman vuoden takainen työtapaturma on aiheuttanut Santoksen vasempaan käteen hermovaurion. Sen johdosta hänen kätensä oireilee satunnaisesti kipuilemalla, tunnottomuudella ja motorisilla ongelmilla, jolloin osa sormista saattaa lakata toimimasta ja ovat toisinaan jäykkiä. Kättä treenataan edelleen ja sen hoitamiseen käytetään salvoja ja yrttejä. Käden ennuste on tuntematon. Käy lääkärin paikkeilla asian tiimoilta.

Keho:
Ruumiirakenteeltaan Santos on sopusuhtainen ja jätevä. Jo itse ammatti on pakottanut miehen pitämään kehonsa kuosissa vuosien ajan tohtimatta antaa sille tilaisuuttakaan rupsahtaa ikääntymisen mukana, se on kuin suunniteltu kestämään fyysistä rasitusta. Hänen maskuliininen kehonsa on edelleen kestävä ja kiinteät lihaksensa jaksavat miellyttää silmää, vaikka iso osa työpäivistä toimiston puolella kuluukin. Hipiänsä on vaalea ja ainakin yksi nähtävä arpi koristaa kehoa vasemmassa kädessä kyynärän ja kyynärvarren tienoilla.

Kasvot:
Leveät, kulmikkaat kasvot kätkevät sisäänsä miehekkäitä, karismaattisia piirteitä. Leukaperät ovat vahvat ja leuka leveä, jota partakarvat osin kehystävät keskeyttäen matkansa vain juuri ennen leukaperiä. Nenä on suora ja huulet kapeat, usein ilottoman ja vakavan oloiset, kuten kasvojensa todelliset kruununjalokivetkin, silmät. Näkimet ovat kummatkin sävyltään keltaiseen taittuvat, kenties hieman oranssin vivahteikkaat kiinnittäen usein ensimmäisenä huomion muutoin tylsän kokonaisuuden keskellä. Kasvoilla oleilee jo muutamia joko iän tai avioliiton mukanaan tuomia ryppyjä muun muassa näkimien lähialueilla.

Hiukset/karvoitus:
Hiuskuontalo omaa luonnollisen, hyvin maanläheisen maantienharmaan värimaailman, jonka seasta tarkemmalla katselulla saattaa havaita yhden, jos toisenkin harmaaksi taipueen suortuvan. Hiusmalli on kynitty lyhyeksi ja suortuvista löytyy kevyttä luonnonkiharaa, joka antaa kuontalosta ilmavamman vaikutelman. Leukalinjaa koristaa niukka, mutta suhteellisen siistinä pidetty, karkea parransänki ja silmien yllä olematonta ilmeikkyyttä ovat luomassa paksut kulmat. Kehon muu karvoitus on pidetty niukkana, mutta sitä voi tavata kehon tavallisimmissa paikoissa, kuten jaloissa, käsissä, kainaloissa, alavatsalla ja alakerrankin seudulla. Määrää ei voi sanoa suureksi, mutta kuitenkin silmin nähtäväksi, jos oikein jää tuijottamaan.

Pukeutuminen:
Ollessaan poissa työmaalta ja ulkona poliisipäällikön univormustaan on Santonsin tyyli pukeutua suhteellisen siisti ja varallisuustasolleen sopiva. Hänen vaatekkaappinsa koostuu hyvälaatuisista, teetetyistä vaatteista aina kauluspaidoista liiveihin ja muihin pitkähihaisiin sekä housuihin. Sekaan mahtuu myös kaupungin juhlallisuuksiin sopivia asukokonaisuuksia arkiasujen rinnalle.

Sisäinen vuoristorata: 

Lähtökohtaisesti Volkerista on sukunsa ja ympäristön vaikutuksen myötä kasvanut vakava, määrätietoinen ja järkeilevä aikuinen, jonka potentiaali on yltänyt jopa johtaja-tasolle. Hän on sitä tyyppiä, joka harkitsee ennen kuin tekee. Sitä tyyppiä, joka ajattelee seurauksia ja katsoo kauemmaksi tulevaan sen sijaan, että syöksyisi suin päin kohti vaaroja ja vaikeuksia ellei tilanne itsessään vaadi spontaaneja päätöksiä. Spontaanit päätökset eivät ole hänen vahvinta alaansa, mutta on pakotettu osaksi hänen työtään, jossa kaupungin turvallisuus ja tietenkin ihmishenget tulivat ensimmäisenä. Hän ei epäröi lähettää alaisiaan kentälle, saati itseään, sillä Volker ei pelkää kuolemaa, mutta sitäkin enemmän nöyryytystä. Jos hän olisi kuoleva ennen kuin tiimalasin hiekka olisi valunut loppuun toivoisi hän sen tapahtuvan kunniakkaasti, asemalleen sopivasti ilman häpeää, vaikka hän itse sitä ei näkemässä olisikaan. Volker toivoo myös alaisiltaan rohkeutta ja jämäkkyyttä. Hän toivoo toimintavalmiutta, luotettavuutta ja rehellisyyttä, vaikka omat luurangot kaapissa kolistelevatkin. Johtajana alaisilleen Volker pyrkii oleman johdonmukainen ja reilu, vaikka useammat voisivatkin väittää häntä tiukkapipoiseksi, turhan jäykäksi ja vakavaksi. Väitöksien juuret kantautuvat miehen pienoisesta puutteesta, jota voisi luonnehtia huumorintajun uupumiseksi. Hän on kyllä kykenevä humoristisuuteen, mutta ei ole luokiteltavissa siihen kastiin, sillä hänen vitsinsä voivat olla jopa väkinäisiä, ehkä muista kiusallisiakin. Muiden vääränlaisista vitseistä hän sen sijaan voi loukkaantua ollen näin ollen altis väärinkäsityksille. Hermoheikko hän ei kuitenkaan ole eikä ryntää niskaan vääristä sanavalinnoista, mutta voi ilmaista mielipiteensä järkkymättä. Toinen mahdollinen ajatus jyrkkiin ajatuksiin Volkerista voi olla hänen tapansa ottaa työ aivan liian tosissaan. Hänestä hupi kuuluu vapaa-ajalle eikä työpaikalle. Yleisesti ottaen Volker ei pyöri paljoa alaisiensa keskuudessa, mutta silloin tällöin voi istua heidän seuraansa ja keskustella, sillä vaikka hän on vakavasti luokiteltava persoona ja kenties yksinäiseksi sudeksi sopivaa materiaalia viihtyy hän toisinaan ihan seurassakin. 

Volker tietää, ettei ole sydämeltään täysin hyvä, vaan omaa itsessään mätiäkin yksityiskohtia, yleisesti paheksuttavia ajatuksia, jotka tekivät hänestä huonon miehen. Hän oli huono mies, vaikka työkseen kansaa suojelikin, mutta se, mitä kansa ja alaiset näkivät oli vain pintaa, jonka alla kylvi sekasorto. Volker on avioliittonsa aikana suistunut hyvän miehen raiteiltaan ja taipunut uskottomuuteen mitä lihallisien halujen tyydyttämiseen tuli eikä hän aina enää osaa edes tuntea katumusta, vaan lähinnä häpeää, joka johtaa juurensa vuosien aikana kehittyneistä mieltymyksistä myös saman sukupuolen omaavia henkilöitä kohtaan. Edelleenkään ei Volker osaa hyväksyä näitä ajatuksia, vaikka silti aina toisiaan ajautuu bordelleihin lihallisien himojen perässä. Ei henkilökohtaisesti mielisi omata lainkaan näitä himoja, jotka yhteiskunta kokee tuomittavina ja jotka voivat syöstä jopa hänen uransa turmioon. On tarkka ja vaitelias aiheen saralla ja se on hyvin arka paikka.

Kotona uskottiin fyysiseen kuritukseen ja mahdollisesti sieltä on peräisin miehen taipumus alentua jopa niin alas, että vihan kourissa kykenee jopa lyömään, jota viha tarpeeksi leimahtaa. Yleisesti hän ei ole väkivaltainen, ei täysin tarkoituksella ainakaan, mutta lipsahduksia on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Tämän takia Volker ei ole suuri alkoholin kuluttaja edes kulahtaneesta avioliitostaan huolimatta, sillä hän ymmärtää käyttäytyvänsä arvaamattomasti. Asian tiimoilta Volker on vieraillut temppeleillä puhumassa ongelmistaan. Kiitos sen ja tietynlaisen ymmärryksen Volker on oppinut hillitsemään tunteitaan, vaikka ei hän koskaan suorastaan suurieleinen tuntemuksiaan ilmaistessaan ole ollut. Hän on enemmänkin pienieleinen ja hillitty. Jo pelkästään kotopuolen kurin takia Volker on jo nuorella iällä oppinut piilottaman sisällä kytevän herkkyytensä ja sulkemaan muut tunneskaalansa ulkopuolelle. Tämän vuoksi poliisipäällikkö tunteilemassa on hyvin harvinaislaatuinen näky.

Tunnepuolen hillityn köyhyyden vuoksi myöskään romantiikka ei omaa suurta osaa miehen elämässä. Hän ei ollut rakkaudennälkäinen tai edes läheisyydenkaipuinen, josta vaimokin on aikoinaan saanut kärsiä saatuaan mieheltään usein huomiota, jos on itse sattunut käskemään sitä antamaan. Hän ei välttämättä halua ymmärtää tai huomioida edes muiden osoittamia, mahdollisia romanttisia elkeitä tai flirttejä. Silti toisinaan kuin ihmeen kaupalla hän itse saattaa suoda romanttisia elkeitä täysin vahingossa, pitkän ja syvällisen mietinnän tuloksena tai vain hetken mielijohteesta. Saattoi sanoa, ettei vanha koira opi uusia temppuja, mutta kuten muissakin on Volkerissakin potentiaalia kehittyä. 

Historia:

Volker ja hänen kaksoisveljensä eivät olleet toivottujen lapsien listalla. Eivät ainakaan siihen elämäntilanteeseen, johon he syntyivät. Rosalyn, julmuuden puolijumala oli ollut tuolloin pienimuotoisessa suhteessa Kyynisyyden jumala Camusiin, jolle hän suhteen tiimellyksessä myös raskautui. Raskauden jäljestä suhde kuitenkin kariutui Camusin toimesta, joka ei ollut ollut hyvillään raskaudesta. Pettyneenä ja käärmeissään Rosalyn yritti vielä puhua miehelle järkeä, mutta lopulta toistaiseksi jätti hänet omaan arvoonsa. Raskauden aikana Rosalyn oli tullut myös miettineeksi raskauden keskeyttämistä, mutta oman hengen oltua pelissä hän lopulta päätyi kantamaan koko raskauden ja synnyttämään yllätyksellisesti kaksi tervettä lasta. Kuin yhdessä ei olisi ollut tarpeeksi.

Alusta alkaen Santosin perheen kuri oli kovaa. Äiti oli tiukkapipoinen eikä sietänyt niskoittelua. Fyysinen kurittaminen oli osa taloutta, kun lapsen käytös ei ollut toivotunlaista. Lapset olivat vilkkaita ja kekseliäitä, mutta taantuivat vuosien kuluessa suvun omanlaisen kasvatuksen ansiosta. Äiti oli kireä, isä välinpitämätön ja isoisä suorastaan kolea aina, kun sattui vierailemaan tyttärensä tykönä. Kaksoset eivät lapsina saaneet kokea paljoakaan hellyyttä elleivät sitten toisiltaan, sillä tiukan kurin keskellä kaksoset pitivät mielellään yhtä ja olivat harvoin erillään. Ikääntyessään he myös opiskelivat yhdessä, sillä heidän äitinsä oli ammatiltaan kotiopettaja, joka kulki opettamassa varakkaammissa perheissä heidän nuorisoaan. Hän oli suosittu opettaja tiukan kurinsa ja metodiensa ansiosta ainakin vanhemmista, joiden mielestä kuri oli avain hyvin käyttäytyviin lapsiin. Äidin ansiosta Volker ja sisaruksensa oppivat kuitenkin lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen jalon taidon ripeästi ahkeralla opiskelulla. He olivat lapsia, jotka eivät kuluttaneet aikaansa turhanpäiväisiin leikkeihin, jollaisiksi äiti muiden lasten leikkejä kuvasi. 

Vielä teini-iässäkin kaksoset pitivät tiiviisti yhtä ja ottivat niskoilleen syitä toisten tekemisistä, jos jonkinlaista teini-iän hulluttelua ja rilluttelua oli tapahtunut. Pääasiassa he molemmat olivat kunnon nuoria. Kenties äitinsä takia, kenties eivät. Heille oli suuret odotukset, sillä äiti halusi jälkeläisistään menestyjiä ja viimeistään silloin kaksosien tiet alkoivat hitaasti, mutta varmasti erkaantua. Volker oli ollut jo nuoresta iästä kiinnostunut poliisin työstä, mutta äiti ei ollut uskonut Volkerista olevan siihen, vaikka ammattia arvossa pitikin. Jo pelkästään se sai heti mahdollisuuden ilmaannuttua nuoren miehen hakeutumaan koulutukseen, jotta voisi näyttää äidilleen ja suvulleen, että hänestä todella olisi poliisiksi. Paineet olivat kovat, mutta kunnianhimo ja selkeä määränpää pitivät miehen tiellä. Alku oli hankala. Hän ei ollut paras silloisista kokelaista, vaan enemmän kärkikastia siinä väärässä päässä, mutta kuukausien ja vuosien kuluessa hänen asemansa nousi ja kokemus karttui. Koko mies muuttui ja lopulta valmistuessaan täysveriseksi poliisiksi hän oli yksi parhaita kokelaista sen hetkisestä joukosta. Volker oli vahva, kestävä ja määrätietoinen. 

Naisten keskuudessa Volker oli suosittu. Hän ei paljoa harrastanut deittailua, mutta kävi satunnaisesti ulkona erinäisien daamien kanssa ennen kuin sitten 26 vuotiaana tapasi Liana nimeä kantaneen nuoren naisen. Tämä nainen oli määrätietoinen ja suora. Hänen persoonaansa saattoi kutsua suorastaan teräväksi, sillä tämä nainen pyysi Volkeria ulos kanssaan aloittaen heidän yhteisen tarunsa ja taipaleensa, vaikka Volker itse ei alkuun nähnyt sillä tulevaisuutta. Hän ei tuntenut kipinääkään toviin, ei kuukausiin, vaikka Liana miten yritti. Sisukas yrittäminen lopulta palkittiin ja Volker antautui naisensa pauloihin. Pari vuotta myöhemmin he menivät temppeleillä naimisiin luvaten itsensä toisilleen avioliiton auvoiseen satamaan. Nopeasti avioitumisen jälkeen alkoi taisteleminen jälkikasvun hankkimisesta, jonka puolella Volker ei ollut niin kiivaasti kuin tuore vaimonsa. Hän koki, ettei sopinut isäksi, vaikka Liana yritti kovasti inttää muuta. Ajan mittaa yrityksiä kuitenkin sateli, mutta raskaus ei tullut ilahduttamaan heidän avioelämäänsä. Lääkärit tai lääkkeethään eivät antaneet apua nuorelle parille ja lopulta selvisik Lianan suvun olleen kautta aikain hedelmällisyydeltään heikkoja. Liana oli ollut vanhempiensa ainut lapsi. Uutinen oli raskauttava, mutta Liana ei menettänyt toivoaan, vaikka taisikin hieman katkeroitua. 

Vuosien varrella avioliiton auvo alkoi hiipua ja eripuraa oli yhä enemmän. Volker oli alkanut viettämään enemmän aikaa töissä ja keskittymään nousuun urallaan. Työstä oli alkanut tulla yhä enemmän intohimo, sillä kansalaiset kiittivät jokaisesta hyvästä poliisista ja etenkin silloin, kun heidän silloinen poliisipäällikönsä Ruslan Evander ilmoitti jäävänsä lähivuosina eläkkeelle roihahti kullankeltaisissa silmissä kunnianhimo. Tarjolla oli monia päteviä niin nuoria kuin vanhempiakin poliiseja, mutta määrätietoisuudessa ja tavoittellisuudessaan Volker julistettiin Ruslania seuraavaksi poliisipäälliköksi kaupungin juhlallisuuksissa 32-vuotiaana. 

Poliisipäällikön virassa Volker oli alkanut hyväksyä työn pariin enemmän muodonmuuttajia aina koulutusta myöten. Hänen tavoitteenaan oli kasvattaa poliisivoimia paremmaksi voimavaraksi kaupungille kuin mitä se Ruslanin aikaan oli ollut. Hän halusi taitoa, varmuutta ja voimaa ja muodonmuuttajien huonosta asemasta huolimatta hän tiesi, että heidän kykynsä olisivat suuri apu. Volkerin valtakausi kuuden vuoden aikana on ollut pääasiassa hyvä ja edistynyt, mutta todellisiin mittoihinsa hänen johtajan taitonsa pääsivät, kun paholaisen huhuttiin lähteneen liikkeelle. Kuka uskoi, kuka ei, mutta Volker ei tehnyt liikettäkään ennen kuin huhuista oli tullut totta. Poliisivoimat eivät kuitenkaan saaneet paholaista käsiinsä ennen sodan syttymistä, joka oli syöksenyt kaupungin sekasortoon. Sota toi poliisivoimille vaikeat ja raskaat ajat. Volkerin johdossa vain harva perääntyi sodan jaloista ja hekin, jotka peräätyivät palasivat takaisin, kun oli aika jättää hyvästit ja olla siellä missä kansalaisetkin olivat. Myös Volker tuolloin liikkui kansalaisien keskuudessa, mutta ennen kaikkea hän etsi vastauksia kaupunkia kylväneeseen tuhoon kuin haluten karistaa yliluonnollista kohtaan syntyneen epäluulon. Tie on edelleen sama ja kaunat ovat läsnä. 

Suhtautuminen lajeihin:

Kuolevaiset: Kuoleivaset ovat poliisipäällikön mittapuulla samalla tasolla, mutta yksilöissä on eroja, kuten tavallista. 

Enkelit: Enkelit eivät ole sen paremmassa suosiossa kuin demonitkaan. Yleinen mielipide yliluonnollisesta on hieman varjopuolelle kääntynyttä, sillä poliisipäällikkönä Santosin työ on pitää kaupunki turvassa. 

Demonit: Demonit eivät taannoisen sodan vuoksi ole kovassa suosiossa. Alunalkaenkaan Santos ei ole antanut heille huomiota tai ajatusta, mutta nyt ajatukset ovat kääntyneet negatiivisen puoleen. 

Jumalat: Sukulaissuhteidensa vuoksi jumalat ovat positiivisimmassa valossa ja niin sanotusti neutraalilla alueella.

Muuta: 

- Osaa lukea, kirjoittaa ja laskea sujuvasti.

- Polttaa savukkeita.

- On oikeakätinen.