Athelas
Oct 14, 2019 21:24:36 GMT
Post by ldler on Oct 14, 2019 21:24:36 GMT
Nimi: Athelas
Kutsumanimi: Atte
Ikä: 1569
Sukupuoli: mies
Suuntautuminen: ei määrittele
Laji: enkeli
Perhe: -
Asuminen: Athelaksella on taivaassa piskuinen, niukasti sisustettu asunto, sijoitettuna hyvin tiiviisti muun asutuksen sekaan. Mies ei kuitenkaan vietä siellä juurikaan aikaa muuten kuin pakon edessä levätessään.
MAINE
Athelas tunnetaan taivaassa yleisesti ottaen nöyränä ja tunnollisena tapauksena. Mies on luotettava mentori ja velvollisuuksistaan huolehtiva suojelusenkeli, joka välttelee konflikteja ja kunnioittaa ylempiarvoisiaan. Jonkin verran Athelas tuntuu herättävän kummastusta taipumuksellaan päätyä nimenomaan väkivaltaisten yksilöiden suojelijaksi.
Esperia Loungen työntekijöiden ja vakikävijöiden keskuudessa enkeli tosin harmittavasti tiedetään myös huonosta viinapäästään ja kyynisistä, joskus jopa vihamielisistä humalapuheistaan.
TAIDOT/KYVYT
-Athelaksesta on vuosien saatossa kehittynyt pätevä parantaja, jolta suurempienkin haavereiden korjaaminen tai ikävämpien tautien parantaminen usein onnistuu. Isommat vauriot vievät mieheltä tietenkin enemmän energiaa.
-Mies on tutustunut ihmiskehon toimintaan niin hyvin, että tuo kykenee viemään kivun käytännössä kokonaan pois ja vaikuttamaan sen lisäksi myös olotiloihin. Esimerkiksi levoton, pelkäävä tai vihainen voidaan saada kosketuksen myötä rentoutumaan, joissakin tapauksissa jopa nukahtamaan. Useimmiten kykyä käytetään omien suojattien viimeisinä hetkinä, jotta noiden siirtyminen ”seuraavaan maailmaan” olisi kivutonta ja huoletonta.
-Simppeli telekineesi sujuu, muttei kykene siirtämään kovin raskaita esineitä.
-Suojakentät on kehitetty varsin pitkälle ja Athelas pystyy ylläpitämään kahden henkilön kattavaa, vahvaa suojakenttää pitkiäkin aikoja. Isommatkin suojakentät luonnistuvat, mutta heikompina ja lyhyemmän aikaa.
- Fyysisemmät kyvyt on painotettu lähinnä hyvin sutjakkaasti sujuvaan aseistariisuntaan ja erilaisiin itsepuolustuslajeihin. Ei mielellään käytä mitään kättä pidempää, mutta tarvittaessa taitaa varsin sujuvasti parimetrisen, metallivahvisteisen taistelusauvan käytön.
ULKONÄKÖ
Pituus: 194cm Paino: 99kg Rakenne: lihaksikas
Keho:
Syntyessään Athelas oli ennemminkin ehkä vähän honkkeli kuin millään tapaa lihaksikas. Vuodet on kuitenkin käytetty tehokkaasti ja nykyisin mieheltä löytyy oikein mukavasti lihasmassaa, mikä tekee hänestä varsin vakuuttavan ilmestyksen. Ihoon ei ole hakkautettu tatuointeja tai lävistyksiä, mutta arpia löytyy niidenkin edestä. Niin nilkkoja kuin ranteitakin koristavat vuosisatoja sitten saadut jäljet, jotka ovet peräisin liian tiukalla ja liian pitkään olleista köysistä, jotka ovat hiertäneet ihon auki. Näiden lisäksi arpia löytyy kyynärvarsista, lanteilta ja rintakehältä. Isoimmat näistä ovat peräisin samoilta ajoilta sidonta-arpien kanssa. Samaan syssyyn menevät myös kaulaa koristavat jäljet niistä lukuisista kerroista, kun miestä on kuristettu ihoon pureutuvilla nyöreillä.
Kaiken kokemansa jälkeen Athelas vietti nuorempana muutaman vuoden elämästään häpeämällä itseään ja kykenemättömyyttään niin silmittömän paljon, että mies taipui viiltelemään siloisen ihonsa auki paikasta, mistä muut eivät jälkiä näkisi. Molempien jalkojen sisäreidet ovat lukuisten viiltelyarpien peitossa miltei polviin asti.
Vasenta rintalihasta koristava arpitatuointi tosin omaa miellyttävämmän tarinan, sillä se on ikuistettu ihoon vasta vuosisatoja myöhemmin, hyvin tärkeän henkilön toimesta ja erittäin luvallisesti.
Kasvot:
Kuten enkeleillä yleensäkin, Athelaksen kasvot miellyttävät useimpien silmää. Jatkuvan kehon kehittämisen myötä ne ovat kuitenkin saaneet hieman lisää raamia, joten ne eivät ole enää samalla tavalla poikamaiset kuin nuorempana.
Kermanvaaleat silmät ovat samaan aikaan katseeltaan sekä miellyttävän pehmeät, että aivan omansalaisella tavalla pistävät. Kasvojen yleisilme on kuitenkin pehmeän ystävällinen. Athelas hymyilee paljon, joko rehellistä, iloista hymyä, tai vaihtoehtoisesti kohteliaampaa versiota esimerkiksi ylempiarvoistensa kanssa toimiessaan.
Hiukset/muu karvoitus:
Athelaksen hiukset ovat ruskeat, sävyltään hyvin vaaleat sellaiset. Hiukset ovat kauttaaltaan pitkät ja suorat, tasalatvaisiksi leikatut ja yltäen pituudeltaan aina alaselkään asti. Kulmakarvat seuraavat samaa väritystä ja ovat olemukseltaan ohuehkot. Iho pidetään useimmiten sileänä ylimääräisestä karvoituksesta.
Pukeutuminen:
Ensimmäinen asia mitä Athelaksen pukeutumisesta voisi mennä mainitsemaan, on se, että se on peittävää. Mies häpeää arpiaan, joten vaatteet valitaan sen mukaan, että ne peittävät kaikki kehossa näkyvät jäljet. Enkelimuodossa asusteissa huomioidaan siipitila, joten Athelas usein valitsee tai teetättää asusteensa niin, että kangas kulkee siipien välistä, mutta jättää lapaluut, hartiat ja käsivarret paljaiksi. Kyynärvarsien arvet peitetään pitkävartisilla hansikkailla. Muutoin vaatetuksena suositaan pitkävartisia kenkiä, löysiä tai vähintään löysähköjä paitoja ja housuja, sekä erilaisia kaulahuiveja. Ihmismuodossaan Athelas suosii ehdottomasti sellaisia huiveja, jotka eivät jää turhaan roikkumaan tielle, siinä missä enkelinä mies suosii ehdottomasti pidempiä, mahdollisesti milteipä maata laahaavia huiveja.
Eroavaisuudet:
Ihmismäisessä muodossaan Athelaksessa ei ole käytännössä muuta muutosta kuin se, että selkää koristavat valkeat, sirot siivet katoavat.
LUONNE
Yleisesti...
Athelas antaa itsestään ensivaikutelman täydellisen nöyränä enkelinä. Mies on kiltti ja rauhallinen, ohjaa maltillisesti nuoria enkeleitä oikealle polulle ja jaksaa päivästä toiseen noudattaa nöyrästi ylemmiltä tahoiltaan saamiaan ohjeita. Athelas ei lähde turhia arvojärjestyksessä kukkoilemaan tai haraamaan vastaan, sillä ei juurikaan nauti konfliktien keskelle joutumisesta. Niiden sivusta seuraamisesta sen sijaan nauttii senkin edestä – etenkin jos tilanteet äityvät väkivaltaisiksi. Ystäviensä seurassa mies on nauravainen ja huumorintajuinen.
Intiimi kanssakäyminen...
Yleisesti ottaen hillitystä käytöksestään huolimatta Athelas on hyvin vahvalti halujensa vietävissä. Sänkyyn - tai mihin tahansa muuallekin - eksytään hyvin avoimesti miltei kenen tahansa kanssa, joka yhtään miehen kiinnostuksen onnistuu herättämään. Eikä se vaadi paljoa. Athelas kestää rajumpaakin kohtelua, mutta ei missään tapauksessa siedä alistetuksi tulemista. Mies kyllä ottaa ja antaa, mutta vain silloin, kun on itse niin hyvin puikoissa, että voi laittaa tilanteelle stopin milloin tahansa. Mikäli Athelasta yrittää väkisin alistaa, pistää tuo koko voimallaan vastaan.
Tutun ja turvallisen partnerin kanssa uskaltaa olla oma erikoinen itsensä, härnäten ja heittäen kyseenalaista huumoria – sekä tietenkin hakeutuen tilanteeseen, jossa voi esileikkinä seurata sivusta jonkinlaista väkivaltaa. Arpien koristelema keho paljastetaan vain harvoille ja valituille, jälkien herättäessä miehessä lähinnä häpeää. Vuosisatojenkaan aikana tällaisia partnereita ei kuitenkaan ole kohdattu kuin yksi - muille ei ole kehon jälkiä näytetty missään tilanteessa, vaan kaikenlainen riisuutuminen on tapahtunut joko pilkkopimeässä tai toisen osapuolen silmät peitettyinä. Katseen lisäksi myöskään kädet eivät ole tervetulleet tekemään tuttavuutta arpeutuneen hipiän kanssa, vaan joko partnerit sidotaan tai noilta vaaditaan paksujen käsineiden käyttöä. Yhtenä vaihtoehtona on myös vaatteiden pitäminen päällä session ajan.
Alkoholi...
Humalapäissään Athelas muuttuu asiallisesta ja vakavasti otettavasta suojelusenkelistä kyyniseksi ämmäksi, joka kylvää solvauksia jokaisen kuulevan korville ja hyvästelee muut keskisormella heilutellen. Myös paremmatkin tuttavuudet saavat osansa miehen tylystä käytöksestä, eli kukaan ei ole mielipahalta turvassa. Ikävä kyllä alkoholi ei pyyhi mieheltä muistoja, vaan pienessä maistissa lausutut töykeydet tuottavat suurta häpeää pään vähän selkeydyttyä.
Suojatit…
Ovat miehelle ehdottoman tärkeitä. Athelas hoitaa työnsä tarkasti ja tunnollisesti, estäen tarvittaessa jopa elämänsä keskipisteenä pitämäänsä demonia käymästä suojattiensa päälle. Mies vaikuttaa suojattiensa laatuun sillä, että ottaa vastaan ensisijaisesti ne tapaukset, joita muut eivät halua. Athelas halajaa hankalia, väkivaltaisia ja enemmän tai vähemmän sadistisia yksilöitä siipiensä alle. Mies ei halua joutua siihen asemaan missä oli ensimmäisen suojattinsa kanssa, joten tuo mieluummin huolehtii sitten niistä, jotka aiheuttavat muille kipua, sen sijaan että kokisivat sitä juurikaan itse.
Suhtautuminen muihin...
Athelas ei juurikaan tee eroja eri lajien välille, vaan rakentaa suhtautumisensa tapauskohtaisesti yksilöiden iän, kykyjen ja käytöksen perusteella. Etenkin vihademonit kaiken väkivaltaisuutensa kanssa kiinnostavat miestä kovasti, mutta tuo ei ole tarpeeksi typerä lähestyäkseen noita muuten vain. Jumalia kunnioittaa, vaikkei kaikkia luonteenpiirteiden puolesta yksilöinä ehkä niin arvostakaan.
HISTORIA
Kuten arvata saattaa, Athelas eli kuolevaisena varsin tunnollisen elämän. Mies syntyi maaseudulle torppareiden sukuun, perien isältään tilan vuokrasopimuksen. Sukupolvenvaihdoksen myötä silloin parikymppinen mies otti pienen tilan hallintaansa hyvin tomerin, mutta ystävällisin elkein. Kulkulaisille tarjottiin ilmaista majoitusta eläinsuojissa myrskyöinä ja mahdollisuuksien mukaan noille tarjottiin läksiäisenä leipää matkaan. Athelas avioitui ja sai vaimonsa kanssa kaksi lasta, joista vanhempi jäi isänsä jälkeen huolehtimaan yhäkin siitä samasta tilasta. Mies ei kuitenkaan ehtinyt olla eläköityneenä kovinkaan pitkään, ennen kuin keskellä talvea iskenyt keuhkokuume uuvutti hänet ja vei hänet "parempaan paikkaan".
Elämänsä enkelinä Athelas aloitti hyvin rauhallisesti. Mies opiskeli tunnollisesti mentorinsa alaisuudessa, joskaan hänen mentorinsa ei ollut ehkä sieltä kaikkein kiinnostuneimmasta ja panostavimmasta päästä. Athelas kuitenkin oppi perusasiat ongelmitta ja pääsi hyvin pian tekemään kaikenlaisia pikkutehtäviä vanhempien enkeleiden silmän alla. Ikää ehti enkelin vuosissa kertyä noin viiden vuoden verran, kun Athelas sai ensimmäisen suojattinsa. Tavallista keskituloisen perheen elämää elänyt poikalapsi oli helppo ja turvallinen vaihtoehto kokemattomalle enkelille. Ensimmäisen vuoden ajan Athelas käytännössä vain piti seuraa esitttämällä pojan mielikuvitusystävää ja puhumalla tuolle näkymättömässä muodossaan. Tämän jälkeen tilanne kuitenkin muuttui emännän kuoltua tapaturmaisesti. Pojan isä alkoi hyvää vauhtia alkoholisoitua ja suojeluvaisto havahdutti Athelaksen yhä useammin suojattinsa vierelle. Lopulta homma alkoi mennä niin naurettavaksi, että kokematon suojelija joutui viettämään käytännössä kaiken aikansa pojan luona, uuvuttaen itsensä hyvin nopeasti. Näkymätöntä tai ihmismäistä muotoa ei jaksettu nuoren enkelin taidoilla loputtomiin pitää, vaan enkeli joutui paljastamaan todellisen olomuotonsa suojattinsa ja tuon isän väliin asettauduttuaan. Vaikka tavallisen, humaltuneen kuolevaisen enkeli olisi varmastikin saanut hätistettyä vähäisissäkin voimissa ollessaan suojattinsa luota, ei humaltunut puolijumala ollut ollenkaan niin yksinkertainen asia. Sen jälkeen kun enkeli oli ensin voimakeinoin alistettu ja sidottu, niin jonkin verran suojelusenkeleistä ja noiden toimintaperiaatteesta ymmärtävänä suojatin isä oli hyvin nopea keksimään sen parhaan tavan, miten enkeli taivutettaisiin alkoholin sokaiseman miehen tahtoon. Alkoholisti-isä lupasi enkelille, että poikaa ei vahingoitettaisi, mikäli enkeli tekisi mitä käskettiin. Jos jokin opetus oli Athelakselle päähän Taivaassa jäänyt, niin se, että suojatin vuoksi kuului uhrautua.
Athelas nieli päivästä toiseen, viikosta toiseen ja lopulta kuukaudesta toiseen saamansa kohtelun. Ranteet ja nilkat olivat ison osan ajasta sidottuina tiukasti ohuilla köysillä, jotka ajan saatossa pureutuivat ihoon ja jättivät yhä tänäkin päivänä näkyvillä olevat arvet ennen niin virheettömään hipiään. Miestä lyötiin, kuristettiin ja puukotettiin, eikä tuon annettu nukahtaa haavoja parannellakseen. Puolijumala teki nuorelle enkelille paljon sanoinkuvaamattomia asioita, joihin alistumista enkeli häpeää sydämensä pohjasta. Pahiten miehen uskon asioihin ehkä rikkoi kuitenkin se, kuinka puolijumala taivutteli poikansa väkivallalla uhaten ottamaan tulipesästä hiilihangon ja painamaan sen enkelin itsensä suojaksi nostamia käsivarsia vasten uudestaan ja uudestaan. Nuori, kokematon enkeli ei missään kohtaa ymmärtänyt edes harkita sellaista vaihtoehtoa, että olisi yrittänyt rukoilla apua jumalilta.
Karusta kohtelustaan huolimatta Athelas rakasti suojattiaan pyyteettömästi, joten kun tuo kuukausien piinan jälkeen sairastui pahasti, aneli mies suojattinsa isältä armoa pojalle. Mies ei kuitenkaan heltynyt hakemaan lääkäriä tai päästämään Athelasta pojan turvaksi. Sen sijaan energia käytettiin enkelin entistäkin tiiviimpään pahoinpitelyyn. Kun pojan kunto alkoi oikeasti olla romahduspisteessä, Athelas lopulta teki epätoivoisen ratkaisun ja repi itsensä irti köysien muodostamista kahleistaan, rämpien voimattomana ulos asunnosta. Mies etsi epätoivoisesti apua yön hiljentämillä kaduilla ikuisuudelta tuntuneen hetken ajan, ennen kuin eteen sattui Athelasta itseäänkin pidempi mies. Uupumuksensa vuoksi todellisessa muodossaan esiintynyt enkeli aneli epätoivoisesti apua mieheltä, jonka kuvitteli olevan täysin tavallinen kuolevainen.
Tilanteen absurdiudesta huolimatta vieras tummatukka oli lähtenyt Athelaksen matkaan miehen kiiruhtaessa takaisin suojattinsa kotitalolle. Talolle asti päästyä ei tilanne vaatinut kummoisia selityksiä, sillä viinankatkuinen mies oli tervehtimässä kaksikkoa heti ovella, äristen valkeasiipiselle erinäisiä solvauksia ja uhkauksia, uhaten päättää sekä Athalaksen että tuon suojatin säälittävät elämät siihen paikkaan, ellei enkeli lupaisi ja vannoisi pysytellä miehen rautaisen kouran ylettyvissä hamaan loppuun asti. Tässä kohtaa Athelaksen avukseen pyytämä mies kuitenkin näytti todellisen luontonsa – ja sen myötä myös muotonsa – onnistuen järkyttämään enkelimiestä vain entisestään. Valkeasiipinen oli yhtä itkua kantaessaan sairauden uuvuttaman suojattinsa ulos asunnosta, jonka demoni päätti polttaa maan tasalle. Vaatteet ja kasvot tahriintuneina pahoinpitelijänsä verestä, ei enkeli tiennyt mitä ajatella koko asiasta. Parempien ratkaisujen puutteessa poika huolehdittiin ihmisten hoidettavaksi, jonka jälkeen Athelas jäi seuraamaan hänet pelastanutta demonia. Enkelillä ei kuitenkaan ollut voimia tai keskittymiskykyä palata kaltaistensa pariin.
Vietettyään aikansa demonin seurassa, palasi Athelas Taivaaseen. Miehen kokemista asioista ei jaettu pihahdustakaan muiden korville, vaan enkeli keskittyi tekemään pieniä, päivittäisiä töitä. Luuttuamaan lattioita ja keräilemään kukkia. Vapaa-aika käytettiin intensiivisesti fyysistä kuntoa treenaten, jotta mies voisi tuntea olonsa edes jollain tasolla vahvaksi ja saisi tapahtumista jääneet mielikuvat haihtumaan mielestään. Vuosien ajan Athelas pitäytyi Taivaassa, haluamatta vierailla Maassa ollenkaan. Kun traumaattisten kokemusten tuomat ahdistusongelmat alkoivat viimein olla selätettynä, mies lopulta suostui lähtemään takaisin maankamaralle. Ympärillä kulkevat kuolevaiset saivat miehen kuitenkin tuntemaan olonsa levottomaksi, joten tuo hakeutui syrjemmälle. Ja syrjemmälle. Niin kauas, ettei hän enää nähnyt tai kuullut ketään. ..mutta haistoi kyllä. Tosin ei sitä voisi henkilöksi kutsua, sitä raskasta metallin hajua. Hajua, jota Athelas vastoin kaikkia vaistojaan seurasi. Veren ja paloiksi hakattujen ruumiiden näkeminen olisi todennäköisesti saanut henkilön jos toisenkin kääntymään kannoillaan, mutta enkeli tunsi olonsa näyn keskellä milteipä kotoisaksi. Kun katse lopulta osui tekijään, siihen vuosia sitten tavattuun demoniin, tunsi Athelas olonsa milteipä lämpimäksi.
Vastaava tapahtuma toistui useita kertoja vuosien saatossa. Athelas antoi jalkojensa viedä ja löysi itsensä yhä uudestaan ja uudestaan todistamasta näkyä, joka alkoi hiljakseen tuntua suorastaan kodikkaalta. Paikka ja uhrit vaihtuivat, mutta haju ja tekijä pysyivät samana. Mies alkoi löytää turvaa näistä tilanteista ja alkoikin oikeasti tarkoituksella etsiä demonia, päätyen kerta kerralta seuraamaan tuon toimia aina vain lähempää ja pidemmän aikaa, ennen kuin lopulta rohkaistui kysymään tuon nimeä. Damius.
Tapaamisista tuli tarkoituksellisia. Athelas alkoi sopia demoninsa kanssa tapaamisia. Athelas alkoi provosoida tuota tappamaan, nauttien siitä vallantunteesta minkä siitä sai. Mies tunsi itsensä voimakkaaksi seuratessaan sivusta, kuinka demoni tappoi. Veren haju ja armoa anelevat, rikkuneet äänet alkoivat saada miehen tuntemaan olonsa kiihottuneeksi, joten mukaan alkoivat tulla hellittelynimet ja fyysinen kanssakäyminen – toisin kuin kellekään muulle, Athelas paljasti demonille arpisen kehonsa, jota niin paljon häpeili. Demonista tuli rakas. Tärkeämpi kuin kukaan muu. Suhdetta ei voisi missään tapauksessa mennä kuvailemaan millään tapaa sitoutuneeksi, he eivät seurustelleet. Mutta se oli jotain. Athelas piti Damiusta pelastajanaan. Sielunkumppaninaan. Tärkeimpänä asiana elämässään. Vuosisatojen saatossa kaksikon suhde on hioutunut siihen mitä se nykypäivänä on.
Athelaksen elämään on vuosien saatossa mahtunut myös muita. Tuo on romanttisessa ja/tai seksuaalisessa mielessä ehtinyt sekaantua useampaan muuhun enkeliin ja onpa tuo ollut joidenkin jumaltenkin sänkyjä lämmittämässä.
MUUTA
- lukee ja kirjoittaa ongelmitta, myös laskeminen sujuu tarvittaessa
- vaikka fyysisen väkivallan sivusta seuraaminen houkuttaakin, ei ole kiinnostunut henkisestä väkivallasta
- pitää mansikoista, mustikoista ja marjoista muutenkin, ja pujottaakin niitä usein heinänkorsiin naposteltavaksi
Kutsumanimi: Atte
Ikä: 1569
Sukupuoli: mies
Suuntautuminen: ei määrittele
Laji: enkeli
Perhe: -
Asuminen: Athelaksella on taivaassa piskuinen, niukasti sisustettu asunto, sijoitettuna hyvin tiiviisti muun asutuksen sekaan. Mies ei kuitenkaan vietä siellä juurikaan aikaa muuten kuin pakon edessä levätessään.
MAINE
Athelas tunnetaan taivaassa yleisesti ottaen nöyränä ja tunnollisena tapauksena. Mies on luotettava mentori ja velvollisuuksistaan huolehtiva suojelusenkeli, joka välttelee konflikteja ja kunnioittaa ylempiarvoisiaan. Jonkin verran Athelas tuntuu herättävän kummastusta taipumuksellaan päätyä nimenomaan väkivaltaisten yksilöiden suojelijaksi.
Esperia Loungen työntekijöiden ja vakikävijöiden keskuudessa enkeli tosin harmittavasti tiedetään myös huonosta viinapäästään ja kyynisistä, joskus jopa vihamielisistä humalapuheistaan.
TAIDOT/KYVYT
-Athelaksesta on vuosien saatossa kehittynyt pätevä parantaja, jolta suurempienkin haavereiden korjaaminen tai ikävämpien tautien parantaminen usein onnistuu. Isommat vauriot vievät mieheltä tietenkin enemmän energiaa.
-Mies on tutustunut ihmiskehon toimintaan niin hyvin, että tuo kykenee viemään kivun käytännössä kokonaan pois ja vaikuttamaan sen lisäksi myös olotiloihin. Esimerkiksi levoton, pelkäävä tai vihainen voidaan saada kosketuksen myötä rentoutumaan, joissakin tapauksissa jopa nukahtamaan. Useimmiten kykyä käytetään omien suojattien viimeisinä hetkinä, jotta noiden siirtyminen ”seuraavaan maailmaan” olisi kivutonta ja huoletonta.
-Simppeli telekineesi sujuu, muttei kykene siirtämään kovin raskaita esineitä.
-Suojakentät on kehitetty varsin pitkälle ja Athelas pystyy ylläpitämään kahden henkilön kattavaa, vahvaa suojakenttää pitkiäkin aikoja. Isommatkin suojakentät luonnistuvat, mutta heikompina ja lyhyemmän aikaa.
- Fyysisemmät kyvyt on painotettu lähinnä hyvin sutjakkaasti sujuvaan aseistariisuntaan ja erilaisiin itsepuolustuslajeihin. Ei mielellään käytä mitään kättä pidempää, mutta tarvittaessa taitaa varsin sujuvasti parimetrisen, metallivahvisteisen taistelusauvan käytön.
ULKONÄKÖ
Pituus: 194cm Paino: 99kg Rakenne: lihaksikas
Keho:
Syntyessään Athelas oli ennemminkin ehkä vähän honkkeli kuin millään tapaa lihaksikas. Vuodet on kuitenkin käytetty tehokkaasti ja nykyisin mieheltä löytyy oikein mukavasti lihasmassaa, mikä tekee hänestä varsin vakuuttavan ilmestyksen. Ihoon ei ole hakkautettu tatuointeja tai lävistyksiä, mutta arpia löytyy niidenkin edestä. Niin nilkkoja kuin ranteitakin koristavat vuosisatoja sitten saadut jäljet, jotka ovet peräisin liian tiukalla ja liian pitkään olleista köysistä, jotka ovat hiertäneet ihon auki. Näiden lisäksi arpia löytyy kyynärvarsista, lanteilta ja rintakehältä. Isoimmat näistä ovat peräisin samoilta ajoilta sidonta-arpien kanssa. Samaan syssyyn menevät myös kaulaa koristavat jäljet niistä lukuisista kerroista, kun miestä on kuristettu ihoon pureutuvilla nyöreillä.
Kaiken kokemansa jälkeen Athelas vietti nuorempana muutaman vuoden elämästään häpeämällä itseään ja kykenemättömyyttään niin silmittömän paljon, että mies taipui viiltelemään siloisen ihonsa auki paikasta, mistä muut eivät jälkiä näkisi. Molempien jalkojen sisäreidet ovat lukuisten viiltelyarpien peitossa miltei polviin asti.
Vasenta rintalihasta koristava arpitatuointi tosin omaa miellyttävämmän tarinan, sillä se on ikuistettu ihoon vasta vuosisatoja myöhemmin, hyvin tärkeän henkilön toimesta ja erittäin luvallisesti.
Kasvot:
Kuten enkeleillä yleensäkin, Athelaksen kasvot miellyttävät useimpien silmää. Jatkuvan kehon kehittämisen myötä ne ovat kuitenkin saaneet hieman lisää raamia, joten ne eivät ole enää samalla tavalla poikamaiset kuin nuorempana.
Kermanvaaleat silmät ovat samaan aikaan katseeltaan sekä miellyttävän pehmeät, että aivan omansalaisella tavalla pistävät. Kasvojen yleisilme on kuitenkin pehmeän ystävällinen. Athelas hymyilee paljon, joko rehellistä, iloista hymyä, tai vaihtoehtoisesti kohteliaampaa versiota esimerkiksi ylempiarvoistensa kanssa toimiessaan.
Hiukset/muu karvoitus:
Athelaksen hiukset ovat ruskeat, sävyltään hyvin vaaleat sellaiset. Hiukset ovat kauttaaltaan pitkät ja suorat, tasalatvaisiksi leikatut ja yltäen pituudeltaan aina alaselkään asti. Kulmakarvat seuraavat samaa väritystä ja ovat olemukseltaan ohuehkot. Iho pidetään useimmiten sileänä ylimääräisestä karvoituksesta.
Pukeutuminen:
Ensimmäinen asia mitä Athelaksen pukeutumisesta voisi mennä mainitsemaan, on se, että se on peittävää. Mies häpeää arpiaan, joten vaatteet valitaan sen mukaan, että ne peittävät kaikki kehossa näkyvät jäljet. Enkelimuodossa asusteissa huomioidaan siipitila, joten Athelas usein valitsee tai teetättää asusteensa niin, että kangas kulkee siipien välistä, mutta jättää lapaluut, hartiat ja käsivarret paljaiksi. Kyynärvarsien arvet peitetään pitkävartisilla hansikkailla. Muutoin vaatetuksena suositaan pitkävartisia kenkiä, löysiä tai vähintään löysähköjä paitoja ja housuja, sekä erilaisia kaulahuiveja. Ihmismuodossaan Athelas suosii ehdottomasti sellaisia huiveja, jotka eivät jää turhaan roikkumaan tielle, siinä missä enkelinä mies suosii ehdottomasti pidempiä, mahdollisesti milteipä maata laahaavia huiveja.
Eroavaisuudet:
Ihmismäisessä muodossaan Athelaksessa ei ole käytännössä muuta muutosta kuin se, että selkää koristavat valkeat, sirot siivet katoavat.
LUONNE
Yleisesti...
Athelas antaa itsestään ensivaikutelman täydellisen nöyränä enkelinä. Mies on kiltti ja rauhallinen, ohjaa maltillisesti nuoria enkeleitä oikealle polulle ja jaksaa päivästä toiseen noudattaa nöyrästi ylemmiltä tahoiltaan saamiaan ohjeita. Athelas ei lähde turhia arvojärjestyksessä kukkoilemaan tai haraamaan vastaan, sillä ei juurikaan nauti konfliktien keskelle joutumisesta. Niiden sivusta seuraamisesta sen sijaan nauttii senkin edestä – etenkin jos tilanteet äityvät väkivaltaisiksi. Ystäviensä seurassa mies on nauravainen ja huumorintajuinen.
Intiimi kanssakäyminen...
Yleisesti ottaen hillitystä käytöksestään huolimatta Athelas on hyvin vahvalti halujensa vietävissä. Sänkyyn - tai mihin tahansa muuallekin - eksytään hyvin avoimesti miltei kenen tahansa kanssa, joka yhtään miehen kiinnostuksen onnistuu herättämään. Eikä se vaadi paljoa. Athelas kestää rajumpaakin kohtelua, mutta ei missään tapauksessa siedä alistetuksi tulemista. Mies kyllä ottaa ja antaa, mutta vain silloin, kun on itse niin hyvin puikoissa, että voi laittaa tilanteelle stopin milloin tahansa. Mikäli Athelasta yrittää väkisin alistaa, pistää tuo koko voimallaan vastaan.
Tutun ja turvallisen partnerin kanssa uskaltaa olla oma erikoinen itsensä, härnäten ja heittäen kyseenalaista huumoria – sekä tietenkin hakeutuen tilanteeseen, jossa voi esileikkinä seurata sivusta jonkinlaista väkivaltaa. Arpien koristelema keho paljastetaan vain harvoille ja valituille, jälkien herättäessä miehessä lähinnä häpeää. Vuosisatojenkaan aikana tällaisia partnereita ei kuitenkaan ole kohdattu kuin yksi - muille ei ole kehon jälkiä näytetty missään tilanteessa, vaan kaikenlainen riisuutuminen on tapahtunut joko pilkkopimeässä tai toisen osapuolen silmät peitettyinä. Katseen lisäksi myöskään kädet eivät ole tervetulleet tekemään tuttavuutta arpeutuneen hipiän kanssa, vaan joko partnerit sidotaan tai noilta vaaditaan paksujen käsineiden käyttöä. Yhtenä vaihtoehtona on myös vaatteiden pitäminen päällä session ajan.
Alkoholi...
Humalapäissään Athelas muuttuu asiallisesta ja vakavasti otettavasta suojelusenkelistä kyyniseksi ämmäksi, joka kylvää solvauksia jokaisen kuulevan korville ja hyvästelee muut keskisormella heilutellen. Myös paremmatkin tuttavuudet saavat osansa miehen tylystä käytöksestä, eli kukaan ei ole mielipahalta turvassa. Ikävä kyllä alkoholi ei pyyhi mieheltä muistoja, vaan pienessä maistissa lausutut töykeydet tuottavat suurta häpeää pään vähän selkeydyttyä.
Suojatit…
Ovat miehelle ehdottoman tärkeitä. Athelas hoitaa työnsä tarkasti ja tunnollisesti, estäen tarvittaessa jopa elämänsä keskipisteenä pitämäänsä demonia käymästä suojattiensa päälle. Mies vaikuttaa suojattiensa laatuun sillä, että ottaa vastaan ensisijaisesti ne tapaukset, joita muut eivät halua. Athelas halajaa hankalia, väkivaltaisia ja enemmän tai vähemmän sadistisia yksilöitä siipiensä alle. Mies ei halua joutua siihen asemaan missä oli ensimmäisen suojattinsa kanssa, joten tuo mieluummin huolehtii sitten niistä, jotka aiheuttavat muille kipua, sen sijaan että kokisivat sitä juurikaan itse.
Suhtautuminen muihin...
Athelas ei juurikaan tee eroja eri lajien välille, vaan rakentaa suhtautumisensa tapauskohtaisesti yksilöiden iän, kykyjen ja käytöksen perusteella. Etenkin vihademonit kaiken väkivaltaisuutensa kanssa kiinnostavat miestä kovasti, mutta tuo ei ole tarpeeksi typerä lähestyäkseen noita muuten vain. Jumalia kunnioittaa, vaikkei kaikkia luonteenpiirteiden puolesta yksilöinä ehkä niin arvostakaan.
HISTORIA
Kuten arvata saattaa, Athelas eli kuolevaisena varsin tunnollisen elämän. Mies syntyi maaseudulle torppareiden sukuun, perien isältään tilan vuokrasopimuksen. Sukupolvenvaihdoksen myötä silloin parikymppinen mies otti pienen tilan hallintaansa hyvin tomerin, mutta ystävällisin elkein. Kulkulaisille tarjottiin ilmaista majoitusta eläinsuojissa myrskyöinä ja mahdollisuuksien mukaan noille tarjottiin läksiäisenä leipää matkaan. Athelas avioitui ja sai vaimonsa kanssa kaksi lasta, joista vanhempi jäi isänsä jälkeen huolehtimaan yhäkin siitä samasta tilasta. Mies ei kuitenkaan ehtinyt olla eläköityneenä kovinkaan pitkään, ennen kuin keskellä talvea iskenyt keuhkokuume uuvutti hänet ja vei hänet "parempaan paikkaan".
Elämänsä enkelinä Athelas aloitti hyvin rauhallisesti. Mies opiskeli tunnollisesti mentorinsa alaisuudessa, joskaan hänen mentorinsa ei ollut ehkä sieltä kaikkein kiinnostuneimmasta ja panostavimmasta päästä. Athelas kuitenkin oppi perusasiat ongelmitta ja pääsi hyvin pian tekemään kaikenlaisia pikkutehtäviä vanhempien enkeleiden silmän alla. Ikää ehti enkelin vuosissa kertyä noin viiden vuoden verran, kun Athelas sai ensimmäisen suojattinsa. Tavallista keskituloisen perheen elämää elänyt poikalapsi oli helppo ja turvallinen vaihtoehto kokemattomalle enkelille. Ensimmäisen vuoden ajan Athelas käytännössä vain piti seuraa esitttämällä pojan mielikuvitusystävää ja puhumalla tuolle näkymättömässä muodossaan. Tämän jälkeen tilanne kuitenkin muuttui emännän kuoltua tapaturmaisesti. Pojan isä alkoi hyvää vauhtia alkoholisoitua ja suojeluvaisto havahdutti Athelaksen yhä useammin suojattinsa vierelle. Lopulta homma alkoi mennä niin naurettavaksi, että kokematon suojelija joutui viettämään käytännössä kaiken aikansa pojan luona, uuvuttaen itsensä hyvin nopeasti. Näkymätöntä tai ihmismäistä muotoa ei jaksettu nuoren enkelin taidoilla loputtomiin pitää, vaan enkeli joutui paljastamaan todellisen olomuotonsa suojattinsa ja tuon isän väliin asettauduttuaan. Vaikka tavallisen, humaltuneen kuolevaisen enkeli olisi varmastikin saanut hätistettyä vähäisissäkin voimissa ollessaan suojattinsa luota, ei humaltunut puolijumala ollut ollenkaan niin yksinkertainen asia. Sen jälkeen kun enkeli oli ensin voimakeinoin alistettu ja sidottu, niin jonkin verran suojelusenkeleistä ja noiden toimintaperiaatteesta ymmärtävänä suojatin isä oli hyvin nopea keksimään sen parhaan tavan, miten enkeli taivutettaisiin alkoholin sokaiseman miehen tahtoon. Alkoholisti-isä lupasi enkelille, että poikaa ei vahingoitettaisi, mikäli enkeli tekisi mitä käskettiin. Jos jokin opetus oli Athelakselle päähän Taivaassa jäänyt, niin se, että suojatin vuoksi kuului uhrautua.
Athelas nieli päivästä toiseen, viikosta toiseen ja lopulta kuukaudesta toiseen saamansa kohtelun. Ranteet ja nilkat olivat ison osan ajasta sidottuina tiukasti ohuilla köysillä, jotka ajan saatossa pureutuivat ihoon ja jättivät yhä tänäkin päivänä näkyvillä olevat arvet ennen niin virheettömään hipiään. Miestä lyötiin, kuristettiin ja puukotettiin, eikä tuon annettu nukahtaa haavoja parannellakseen. Puolijumala teki nuorelle enkelille paljon sanoinkuvaamattomia asioita, joihin alistumista enkeli häpeää sydämensä pohjasta. Pahiten miehen uskon asioihin ehkä rikkoi kuitenkin se, kuinka puolijumala taivutteli poikansa väkivallalla uhaten ottamaan tulipesästä hiilihangon ja painamaan sen enkelin itsensä suojaksi nostamia käsivarsia vasten uudestaan ja uudestaan. Nuori, kokematon enkeli ei missään kohtaa ymmärtänyt edes harkita sellaista vaihtoehtoa, että olisi yrittänyt rukoilla apua jumalilta.
Karusta kohtelustaan huolimatta Athelas rakasti suojattiaan pyyteettömästi, joten kun tuo kuukausien piinan jälkeen sairastui pahasti, aneli mies suojattinsa isältä armoa pojalle. Mies ei kuitenkaan heltynyt hakemaan lääkäriä tai päästämään Athelasta pojan turvaksi. Sen sijaan energia käytettiin enkelin entistäkin tiiviimpään pahoinpitelyyn. Kun pojan kunto alkoi oikeasti olla romahduspisteessä, Athelas lopulta teki epätoivoisen ratkaisun ja repi itsensä irti köysien muodostamista kahleistaan, rämpien voimattomana ulos asunnosta. Mies etsi epätoivoisesti apua yön hiljentämillä kaduilla ikuisuudelta tuntuneen hetken ajan, ennen kuin eteen sattui Athelasta itseäänkin pidempi mies. Uupumuksensa vuoksi todellisessa muodossaan esiintynyt enkeli aneli epätoivoisesti apua mieheltä, jonka kuvitteli olevan täysin tavallinen kuolevainen.
Tilanteen absurdiudesta huolimatta vieras tummatukka oli lähtenyt Athelaksen matkaan miehen kiiruhtaessa takaisin suojattinsa kotitalolle. Talolle asti päästyä ei tilanne vaatinut kummoisia selityksiä, sillä viinankatkuinen mies oli tervehtimässä kaksikkoa heti ovella, äristen valkeasiipiselle erinäisiä solvauksia ja uhkauksia, uhaten päättää sekä Athalaksen että tuon suojatin säälittävät elämät siihen paikkaan, ellei enkeli lupaisi ja vannoisi pysytellä miehen rautaisen kouran ylettyvissä hamaan loppuun asti. Tässä kohtaa Athelaksen avukseen pyytämä mies kuitenkin näytti todellisen luontonsa – ja sen myötä myös muotonsa – onnistuen järkyttämään enkelimiestä vain entisestään. Valkeasiipinen oli yhtä itkua kantaessaan sairauden uuvuttaman suojattinsa ulos asunnosta, jonka demoni päätti polttaa maan tasalle. Vaatteet ja kasvot tahriintuneina pahoinpitelijänsä verestä, ei enkeli tiennyt mitä ajatella koko asiasta. Parempien ratkaisujen puutteessa poika huolehdittiin ihmisten hoidettavaksi, jonka jälkeen Athelas jäi seuraamaan hänet pelastanutta demonia. Enkelillä ei kuitenkaan ollut voimia tai keskittymiskykyä palata kaltaistensa pariin.
Vietettyään aikansa demonin seurassa, palasi Athelas Taivaaseen. Miehen kokemista asioista ei jaettu pihahdustakaan muiden korville, vaan enkeli keskittyi tekemään pieniä, päivittäisiä töitä. Luuttuamaan lattioita ja keräilemään kukkia. Vapaa-aika käytettiin intensiivisesti fyysistä kuntoa treenaten, jotta mies voisi tuntea olonsa edes jollain tasolla vahvaksi ja saisi tapahtumista jääneet mielikuvat haihtumaan mielestään. Vuosien ajan Athelas pitäytyi Taivaassa, haluamatta vierailla Maassa ollenkaan. Kun traumaattisten kokemusten tuomat ahdistusongelmat alkoivat viimein olla selätettynä, mies lopulta suostui lähtemään takaisin maankamaralle. Ympärillä kulkevat kuolevaiset saivat miehen kuitenkin tuntemaan olonsa levottomaksi, joten tuo hakeutui syrjemmälle. Ja syrjemmälle. Niin kauas, ettei hän enää nähnyt tai kuullut ketään. ..mutta haistoi kyllä. Tosin ei sitä voisi henkilöksi kutsua, sitä raskasta metallin hajua. Hajua, jota Athelas vastoin kaikkia vaistojaan seurasi. Veren ja paloiksi hakattujen ruumiiden näkeminen olisi todennäköisesti saanut henkilön jos toisenkin kääntymään kannoillaan, mutta enkeli tunsi olonsa näyn keskellä milteipä kotoisaksi. Kun katse lopulta osui tekijään, siihen vuosia sitten tavattuun demoniin, tunsi Athelas olonsa milteipä lämpimäksi.
Vastaava tapahtuma toistui useita kertoja vuosien saatossa. Athelas antoi jalkojensa viedä ja löysi itsensä yhä uudestaan ja uudestaan todistamasta näkyä, joka alkoi hiljakseen tuntua suorastaan kodikkaalta. Paikka ja uhrit vaihtuivat, mutta haju ja tekijä pysyivät samana. Mies alkoi löytää turvaa näistä tilanteista ja alkoikin oikeasti tarkoituksella etsiä demonia, päätyen kerta kerralta seuraamaan tuon toimia aina vain lähempää ja pidemmän aikaa, ennen kuin lopulta rohkaistui kysymään tuon nimeä. Damius.
Tapaamisista tuli tarkoituksellisia. Athelas alkoi sopia demoninsa kanssa tapaamisia. Athelas alkoi provosoida tuota tappamaan, nauttien siitä vallantunteesta minkä siitä sai. Mies tunsi itsensä voimakkaaksi seuratessaan sivusta, kuinka demoni tappoi. Veren haju ja armoa anelevat, rikkuneet äänet alkoivat saada miehen tuntemaan olonsa kiihottuneeksi, joten mukaan alkoivat tulla hellittelynimet ja fyysinen kanssakäyminen – toisin kuin kellekään muulle, Athelas paljasti demonille arpisen kehonsa, jota niin paljon häpeili. Demonista tuli rakas. Tärkeämpi kuin kukaan muu. Suhdetta ei voisi missään tapauksessa mennä kuvailemaan millään tapaa sitoutuneeksi, he eivät seurustelleet. Mutta se oli jotain. Athelas piti Damiusta pelastajanaan. Sielunkumppaninaan. Tärkeimpänä asiana elämässään. Vuosisatojen saatossa kaksikon suhde on hioutunut siihen mitä se nykypäivänä on.
Athelaksen elämään on vuosien saatossa mahtunut myös muita. Tuo on romanttisessa ja/tai seksuaalisessa mielessä ehtinyt sekaantua useampaan muuhun enkeliin ja onpa tuo ollut joidenkin jumaltenkin sänkyjä lämmittämässä.
MUUTA
- lukee ja kirjoittaa ongelmitta, myös laskeminen sujuu tarvittaessa
- vaikka fyysisen väkivallan sivusta seuraaminen houkuttaakin, ei ole kiinnostunut henkisestä väkivallasta
- pitää mansikoista, mustikoista ja marjoista muutenkin, ja pujottaakin niitä usein heinänkorsiin naposteltavaksi