Pelinäyte
Dec 7, 2019 15:58:07 GMT
Post by Saraste on Dec 7, 2019 15:58:07 GMT
Odotan ovien takana kärsivällisesti. Eikähän he pian saavu.
Kuitenkin ajan kulkiessa aina vain eteenpäin ilman merkkiäkään heidän saapumisestaan, alan miettiä olenko edes oikeassa paikassa. Tutkin katseella tummia seiniä. Tauluissa on lähinnä muotokuvia vaikutusvaltaisista demoneista. Heidän katseensa tuntuu poraavan lävitseni. Kurtistan kulmia ja siirrän huomioni lopulta muualle. Koitan avatakin ovea, mutta ei, lukossa se on. Tässä vaiheessa se kärsivällisyyteni loppuu ja alkaa vituttaa.
“Jos ne ei rehaa perseitään tänne viiden sekunnin sisällä, mä-” mun yksinpuhelun keskeyttää tunne siitä, että joku hengittää suoraan niskaan. Jähmetyn, poskien karahtaessa punaiseksi. Nyt paskoin tämän aika lahjakkaasti. En uskalla hievahtaakaan.
“...Niin mikä oli?” syvä, karhea ääni lausuu jokaisen äänteen niin kylmäävästi, että minun iho menee ihan kananlihalle. Nyt ei hyvä heilu. Nielaisen. Olen muutenkin niin paljon alempana nokkimisjärjestyksessä.
Vaatteiden kahinaa, pian tunnen miehen kämmenet minun käsivarsillani. Demoni kääntää minut väkisin ympäri ja katsoo terävänä suoraan silmiin. Katson takaisin, koitan kaikesta huolimatta esittää ottavani vastuun äskeisestä vaikka mieluiten yrittäisin huijata tieni pois tilanteesta.
Kaikkea järkeä vastaan hänen kasvoilleen ilmestyy yhtäkkiä iloinen virne.
“Vihdoin nähdään kasvotusten! Tule, tule, jutellaan sisällä lisää”, demoni lähtee retuuttamaan minua yhdellä kädellä sisälle pieneen, toimistomaiseen huoneeseen joka on valaistu kynttilöillä. En pysty hämmennykseltäni reagoimaan.
“K-kyllä”, nyökkäilen vain ja yritän saada selkoa siitä mitä oikein tapahtui. Luulin saavani selkäsaunan, odotinkin jo sitä. Mutta ei. Nuolaisen kuivia huuliani ja ymmärrän nyt mitä sen oli varmaan tarkoitus viestittää. Tähän tyyppiin täytyy suhtautua varauksella.
Oon hieman alle ikärajasuosituksen, 17 (enstoukokuussa 18). Omaan kuitenkin pitkän roolipelitaustan Nimrithin kaltaisessa roolipelissä ja toisissa eri genren peleissä minkä vuoksi oisin varmasti iha kiva lisä teiän remmiin. Roolipelihistoriaa on kuudelta vuodelta ja oon toiminu about 4-6 pelin ylläpitäjänä. Piirrän paljon, kirjottanut oon ala-asteikäsestä ja jo sillon lähellä sydäntä on ollu "dark fantasy". En ole herkkä gorelle, seksille saatika päihteille jos mietitään tekstien sisältöä. Oon pitänyt taukoa edellisen roolipelin mennessä hajalle, mutta nyt tekis mieli alottaa uudestaan ja Nimrith vaikuttaa ihan mahtavalta. Oon muutenkin stalkannut näitä sivuja siitä lähtien kun tää perustettiin, joten : D Jos tuntuu siltä nii voin kyllä odottaa siihe ku oon täysikänen, vaikka oliskin siistiä päästä jo aloittelemaa.
Kuitenkin ajan kulkiessa aina vain eteenpäin ilman merkkiäkään heidän saapumisestaan, alan miettiä olenko edes oikeassa paikassa. Tutkin katseella tummia seiniä. Tauluissa on lähinnä muotokuvia vaikutusvaltaisista demoneista. Heidän katseensa tuntuu poraavan lävitseni. Kurtistan kulmia ja siirrän huomioni lopulta muualle. Koitan avatakin ovea, mutta ei, lukossa se on. Tässä vaiheessa se kärsivällisyyteni loppuu ja alkaa vituttaa.
“Jos ne ei rehaa perseitään tänne viiden sekunnin sisällä, mä-” mun yksinpuhelun keskeyttää tunne siitä, että joku hengittää suoraan niskaan. Jähmetyn, poskien karahtaessa punaiseksi. Nyt paskoin tämän aika lahjakkaasti. En uskalla hievahtaakaan.
“...Niin mikä oli?” syvä, karhea ääni lausuu jokaisen äänteen niin kylmäävästi, että minun iho menee ihan kananlihalle. Nyt ei hyvä heilu. Nielaisen. Olen muutenkin niin paljon alempana nokkimisjärjestyksessä.
Vaatteiden kahinaa, pian tunnen miehen kämmenet minun käsivarsillani. Demoni kääntää minut väkisin ympäri ja katsoo terävänä suoraan silmiin. Katson takaisin, koitan kaikesta huolimatta esittää ottavani vastuun äskeisestä vaikka mieluiten yrittäisin huijata tieni pois tilanteesta.
Kaikkea järkeä vastaan hänen kasvoilleen ilmestyy yhtäkkiä iloinen virne.
“Vihdoin nähdään kasvotusten! Tule, tule, jutellaan sisällä lisää”, demoni lähtee retuuttamaan minua yhdellä kädellä sisälle pieneen, toimistomaiseen huoneeseen joka on valaistu kynttilöillä. En pysty hämmennykseltäni reagoimaan.
“K-kyllä”, nyökkäilen vain ja yritän saada selkoa siitä mitä oikein tapahtui. Luulin saavani selkäsaunan, odotinkin jo sitä. Mutta ei. Nuolaisen kuivia huuliani ja ymmärrän nyt mitä sen oli varmaan tarkoitus viestittää. Tähän tyyppiin täytyy suhtautua varauksella.
Oon hieman alle ikärajasuosituksen, 17 (enstoukokuussa 18). Omaan kuitenkin pitkän roolipelitaustan Nimrithin kaltaisessa roolipelissä ja toisissa eri genren peleissä minkä vuoksi oisin varmasti iha kiva lisä teiän remmiin. Roolipelihistoriaa on kuudelta vuodelta ja oon toiminu about 4-6 pelin ylläpitäjänä. Piirrän paljon, kirjottanut oon ala-asteikäsestä ja jo sillon lähellä sydäntä on ollu "dark fantasy". En ole herkkä gorelle, seksille saatika päihteille jos mietitään tekstien sisältöä. Oon pitänyt taukoa edellisen roolipelin mennessä hajalle, mutta nyt tekis mieli alottaa uudestaan ja Nimrith vaikuttaa ihan mahtavalta. Oon muutenkin stalkannut näitä sivuja siitä lähtien kun tää perustettiin, joten : D Jos tuntuu siltä nii voin kyllä odottaa siihe ku oon täysikänen, vaikka oliskin siistiä päästä jo aloittelemaa.