Gaia Wilson (ent. Maheras)

[ldler]

Nimi: Gaia Wilson, tyttönimeltään Maheras
Kutsumanimi: Gaia
Ikä: 21
Sukupuoli: Nainen
Suuntautuminen: Hetero
Laji: Puolijumala - Ilma
Perhe: Isä Ilman jumala. Äiti Lunetta, isäpuoli Liam ja muutamaa vuotta nuorempi siskopuoli Fawn.
Asuminen: Kotoisa, melko vaatimaton ja talvisin kolea pikkumökki, jossa ympärillä jonkin verran perheen omaa maata. Pihapiiristä löytyy Gaian ”oman” mökin ja muun perheen tilavamman asuinrakennuksen lisäksi muun muassa kaivo, puuvaja, eläinsuoja aitauksineen ja isompi varastorakennus, jossa metsästetyt ruhot käsitellään ja lämpimässä säilyvät osat säilytetään.
Työ: Metsästää sekalaisesti vähän kaikkea sekä omaan käyttöön, että myyntiin.

Taidot/Kyvyt:
-Pystyy oman kehonsa välittömässä läheisyydessä hallitsemaan ilmaa käytännössä vapaasti. Pystyy säätelemään hapen osuutta, lämpötilaa ja painetta, sekä pysäyttämään voimakkaitakin virtauksia.
-Voi hallita ja tuottaa ilmavirtauksia aina kevyistä tuulenvireistä isompiinkin mytereihin
-Voi rajatulla alueella vahvistaa ilmassa kulkevaa ääntä tai pysäyttää sen kokonaan.
-Voi kulkea ilmassa luoden itselleen “askelmia”.
-Voi muodostaa ilmasta kiinteän tuntuisia kappaleita, esimerkiksi läpinäkyviä seinämiä, ruoskan sivallusta muistuttavia tuulenpuuskia tai tikarien lailla aineeseen uppoavia viimoja. Tällaiset kappaleet pitävä niille ominaista huminaääntä.
-On onnistunut muutamaan kertaan tuottamaan sähköä metalliesineitä apunaan käyttäen, mutta kyky ei ole mitenkään päin hallinnassa.
-käsittelee sujuvasti niin jousi- kuin tuliaseitakin, eikä ole puukkojenkaan kanssa täysi tumpelo


ULKONÄKÖ 
Pituus: 164cm Paino: 61kg Rakenne: Vahva, kurvikas

Keho:
Gaian keho ei ole hento ja sorja, eikä myöskään rehevän maalaistyttösen tapaan mukavan pehmeä. Neidille on suotu hyvin tiimalasimaiset muodot, minkä lisäksi tuon keho on kaiken elämän aikana nähdyn fyysisen työn vuoksi kerännyt jonkin verran massaa. Sävyltään lähinnä vaaleaa oliivia muistuttavalla hipiällään Gaialla ei ole tatuointeja eikä mainittavia arpia. Pieniä jälkiä sieltä täältä löytyy, kiitos metsällä tapahtuneiden kompurointien ja muiden haavereiden, joten virheettömäksi ihoa ei kuitenkaan voi käydä kutsumaan.

Kasvot:
Taivaansiniset, ilmeikkäät silmät ovat hieman vinot ja tuovat olemukseen herkästi omansalaista terävyyttä silloinkin, kun Gaia hymyilee tai nauraa. Joku voisi väittää noiden sielunpeilien hohtavan näkyvää älyäkin, vaikka kovinkaan kirjaviisaaksi naista ei ehkä voisikaan mennä kuvailemaan. Nenä on suora ja kasvojen piirteet selvästi naiselliset, suurten, pehmeiden huulten vain täydentäessä tuota kuvaa. Gaia ei kuitenkaan osaa hymyillä koskemattoman naisen kuvaa ylläpitävän vienosti, vaan kaikki hymyksi tulkittavat ilmeet ovat käytännössä leveitä, toispuoleisia virnistyksiä, tai vaihtoehtoisesti sitten rempseitä hammashymyjä äänekkään naurun lomassa. Hänestä voisi siis väittää puuttuvan sitä eleganssia, jota naisilta usein odotetaan.

Hiukset/muu karvoitus:
Gaia on mustia hiuksiaan, kulmakarvojaan ja ripsiään lukuun ottamatta kauttaaltaan täysin karvaton. Mitään neidin ei tarvitse edes itse siistiä pois, vaan ylimääräinen karvoitus ei yksinkertaisesti kasva missään. Olkapäille yltävät, mutta usein nutturalla pidetyt, kiharaiset kutrit ovat kuitenkin paksut ja hyväkuntoiset. Kulmat Gaialla ovat siistit ja ilmeikkäät.

Pukeutuminen:
Metsällä ollessaan nuori puolijumala suosii maltillisia, suojaavia vaatteita, jottei turhaan käy satuttamaan itseään töröttäviin oksiin tai muihin vastaaviin. Ihmisten ilmoilla kulkiessaan Gaia suosii paljon vähempää vaatetusta, esitellen häpeilemättä kehoaan. Erityisen mieluusti neiti jättää paljaaksi vatsansa, hartiansa ja käsivartensa. Värimaailman puolesta nainen viihtyy paljolti ruskean eri sävyjen parissa, lisäten mukaan ronskilla kädellä lämpimiä värejä niiden kirkkautta kainostelematta.

LUONNE
Ensivaikutelmalta...
...Gaia on itsepäinen ja herkästi kenties ylimielinenkin. Mitenkään erityisen vakava neiti ei tosin yleensä ole, vaan hymy on herkässä ja naurua ei turhaan pidätellä. Tämä ei kuitenkaan tee hänestä sievästi kämmeneensä hihittävää kukkaistyttöä, vaan ennemminkin Gaia nauraa räkäisesti jonkun kompastuttua omiin jalkoihinsa ja kaaduttua mallikkaasti katutasoon, ja vasta sen jälkeen harkitsee kysyvänsä jotain siitä, onko tuo kunnossa. Naiselle ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellista vain kävellä huvittuneena hekotellen ohi.

Näyttämisenhalu...
...on naisessa vahvasti läsnä. Se ilmenee niin pakonomaisena ylisuorittamisena, satunnaisena riidanhaluna kuin puhtaana yllytyshulluutenakin. Gaia löytää nautintoa siitä vallantunteesta, mitä muiden tuntema pelko tai kunnioitus häntä kohtaan saa aikaan, joten satunnaisesti vaikkapa kapakasta valitaan se kaikkein isoin tai omahyväisin korsto, jolle käydään sitten haastamaan riitaa muiden edessä.

Läheistensä kanssa...
...Gaia on iloinen ja nauravainen. Neiti pitää kiinni antamistaan lupauksista, eikä vaivaudu turhaan valehtelemaankaan, mutta kovin herttaiseksi häntä ei voi tutussakaan seurassa kutsua. Gaia nauttii ronskista huumorista ja karkeammista jutuista muutenkin, eikä hän liiemmin koeta pehmentää sanojaan vaan antaa mielipiteidensä kuulua niin hyvässä kuin pahassakin. Nainen ei juurikaan murehdi omaa tilaansa, vaan tunkee iholle tuuppimaan ja vääntämään kättä. Oman tunnemaailmansa suhteen Gaia tosin on hieman kömpelö, eikä hän osaa tuoda julki esimerkiksi välittämistään kovinkaan hyvin sanoin.

Suhtautuminen muihin....
...on hyvinkin vaihtelevaa. Kuolemattomiin Gaia suhtautuu pääasiassa kunnioittaen, vaikka ei olekaan valmis polvistumaan kenenkään eteen tuosta vain. Noiden ymmärretään olevan voimakkaampia olentoja, joten riitaa nuorukainen ei turhaan lähde yhdenkään iättömäksi tietämänsä kanssa haastamaan. Kaltaisiaan nainen saattaa pitää vertaisinaan noiden käytöksestä ja kyvyistä riippuen, mutta lähtökohtaisesti Gaia kuitenkin pitää itseään monia parempana – onhan hän saanut paljon harjoitusta suoraan isältään, toisin kuin moni muu. Ihmiset ovat kanssaeläjiä aiheuttamatta sen kummempia tuntemuksia, siinä missä muodonmuuttajat taas eivät ole tavan karjaa kummoisempia. Koirat kuuluvat metsälle tai pihaa vahtimaan, isommat eläimet kuormajuhdiksi tai pataan. Saastaisemmat olennot on hyvä päästä sitten ihan vain hävittämään pois ympäristöä tuhoamasta.

Seksuaalisuus...
...on naiselle vielä jokseenkin vieras asia. Gaia on päässyt yli nuoruuden hölmöistä ajatuksista ja typeristä haaveista, eikä juokse etsimässä rakkautta tai täydellistä suhdetta tai muutakaan hölmöä, mistä useat hänen ikäisensä ja hieman nuoremmat neidit tuntuvat kovasti kuiskuttelevan. Gaia itse keskittyy mieluummin elämään sen ajatuksen pohjalta, että hän antaa kätensä ja levittää haaransa sitten, kun vastaan tulee joku sellainen henkilö, joka on oikeasti hänen vertaisensa – tunteista viis. Seksi toki kiinnostaa jollakin tasolla ja neiti puhuukin siitä mielellään, ollen aina innoissaan kuulemassa muiden kokemuksia ja mielipiteitä asioista. Ronskimmatkaan tarinat eivät saa Gaiaa häkeltymään, mutta neiti ei itse koeta mitenkään peitellä kokemattomuuttaan näissä asioissa.

Alkoholi...
...ei maistu. Tai kenties maistuisi, mutta Gaia ei ole tarpeeksi typerä juodakseen itseltään harkinta- tai reaktiokykyä pois missään julkisessa juottolassa. Osittain suhtautumiseen vaikuttaa myös biologisen isän jyrkkä suhtautuminen väkijuomiin. Ainakin kohtalaisen tutussa seurassa ulkoillessaan Gaia saattaa silti jonkinlaisista kohteliaisuussyistä tilata juoman ja hieman maistella siitä.

HISTORIA
Gaian suku äidin puolelta ei koskaan ollut kummoisen varakas, eikä täten äiti itsekään rahoissa uinut. Siinä missä helpoin asia nuoren, kauniin naisen tienata elantonsa vailla oikeita taitoja minkään suhteen olisi ollut asettua bordelliin ja levittää jalkojaan, päätti tuo ahneuksissaan lähteä tavoittelemaan jotain arvokkaampaa. Rikkaisiin sukuihin oli turha koettaa tunkea, joten kullankaivajan vikaa omaava neito kävi kokeilemaan onneaan hieman erilaisella tavalla. Jumalista oli kuultu vain taruja, mutta Lunetta uskoi heihin. Hän halusi uskoa. Tuolloin vielä viaton neito kävi rukoilemaan Ilman jumala Zinitrosia, tuolle palvoen kehoaan tarjoten. Toki naisen oma elämänlaatu tuli ensimmäisenä ja tälläkin teolla haettiin sekä hänelle itselleen, että mahdollisesti tästä seikkailusta matkaan tarttuvalle jälkikasvulle elättäjää.
Kuitenkin lapsen synnyttyä siihen asti elämässä melko aktiivisesti ainakin jollain tasolla mukana ollut jumala katosi maisemista, minkä johdosta vauva kenties nimettiinkin hieman katkerasti maata myötäillen, eikä viimojen tai puhurien mukaan. Zinitros oli kuitenkin jättänyt jälkeensä sanat, jotka rohkaisivat lasta ottamaan yhteyttä isäänsä myöhemmillä vuosilla, minkä johdosta Lunetta ehkä antoikin Gaian tietää verenperimästään pienestä pitäen. Äiti ei kuitenkaan jäänyt kaksin tyttärensä kanssa, vaan etsi itselleen uuden elättäjän, vaikka joutuikin tällä kertaa tyytymään tavalliseen ihmiseen.

Gaia kasvoi lapsuutensa melko poikamaisin elkein, juosten innolla isäpuolensa mukana metsällä ja tutustumassa erilaisiin aseisiin ja metsästystapoihin muutoinkin. Tyttö oppi pienestä pitäen valuttamaan veret, suolistamaan ja nylkemään, joten heti kehon saatua tarpeeksi mittaa ja voimaa oli tietenkin aika käydä itse metsästämiseen. Runsaasta harjoittelusta huolimatta ensimmäinen kerta aseen kanssa tositoimissa ei mennyt kuten kaikissa suurissa metsästystarinoissa, vaan täpinöissään Gaia onnistui horjahtamaan ja päästämään otteensa jännittyneestä jousesta, iskien nuolen suoraan isäpuolensa oikeaan polveen. Kenties kiitos ripeän ensiavun ja oikeanlaisen hoidon sai mies pitää jalkansa, vaikkei se koskaan ennalleen palautunutkaan. Mies jäi hyvin vahvalti liikuntarajoitteiseksi, jättäen metsästystä vielä opettelevan Gaian pitämään huolta siitä, että perhe saisi ruokaa ja jotain vielä myytäväksikin.
Pienestä takaraivossaan nakuttavasta syyllisyydestä huolimatta Gaia nautti metsällä olosta. Jo lapsena pienesti itsestään merkkejä näyttäneet voimat alkoivat tehdä itseään selvemmiksi, tässä kohtaa jo teini-ikään päässeen tytön oppiessa nopeasti käyttämään voimiaan hyödykseen metsästäessä. Kun omasta verenperimästä oli tiedetty pienestä pitäen, ei tytöllä ollut syytä säikähtää tai kyseenalaistaa erilaisuuttaan. Metsästäminen alkoikin sujua aina vain paremmin, Gaian käydessä kenties jopa hieman turhan itsevarmaksi siitä, kuinka hyvin luonnossa eläinten keskellä pärjäsikään. Ehkä tämän johdosta neiti ei ollut mitenkään erityisen varuillaan eräänä täysin tavallisena päivänä jousensa jänistä kohti tähdätessään. Tämä jänis ei tosin ollut kuten muut. Vain hetkeä ennen ampumista se pyrki väistämään, nuolen onnistuessa vain vahingoittamaan tätä eläintä. Eläintä, joka pian muuttui verta valuvaa kylkeään piteleväksi ihmiseksi. Tilanteesta häkeltynyt teinityttö haparoi käsiinsä uutta nuolta taltuttaakseen kohti juoksevan raavaan miehen, jonka paikalla oli vain hetkeä aiemmin ollut harmiton talttahammas. Gaia ei kuitenkaan ehtinyt käydä sen suuremmin puolustautumaan, kun jo päätyi paiskatuksi tantereeseen, miehen huutaessa mitä karuimpia solvauksia ja tappouhkauksia henkeään tavoitelleelle metsästäjälle.
Heti ensimmäisen kasvoihinsa osuneen iskun jälkeen tapahtuneista asioista Gaia ei ollut täysin selvillä, mutta lopputuloksena hän ei ollut kuollut. Eikä yksin. Eikä edes kaksin muodonmuuttajan kanssa. Gaia ei kuitenkaan vielä siinä kohtaa ehtinyt käydä kiittelemään pelastajaansa, vaan neiti kaivoi puukon saappaanvarrestaan ja kömpi maahan taltutetun miehen luo, iskien teräaseen tuon rintakehään. Ei sitä tässä kohtaa voinut enää itsepuolustukseksi sanoa, ei sitten mitenkään päin, mutta ei sen ollut tarkoitus mitään sellaista ollakaan. Muodonmuuttajat armotta eläimiin rinnastavan teinin päässä tämä ihmishahmoinen saasta oli lihaa siinä, missä mikä tahansa muukin. Vuosien saatossa Gaia törmäsi muodonmuuttajiin satunnaisesti jatkossakin, osaten kuitenkin muilla kerroilla varautua siihen, että viattomasta rusakostakin saattaisi muuttua hengenvaarallinen olento, mikäli hän ei olisi valppaana.

Yltäessään viimein viidentoista vuoden ikään, lähestyi Gaia rukouksin isäänsä. Oma äiti ei ollut koskaan puhunut miehestä halventavaan sävyyn, joten tyttö suhtautui hänet maailmaan siittäneeseen mieheen lähtökohtaisesti kohtalaisella kunnioituksella, vaikka ei suostuisikaan taipumaan fanaattisen suhtautumisen saattelemana tuon sätkynukeksi. Välit mieheen päätyivätkin olemaan kohtalaisen hyvät, Gaian ottaessa ilomielin vastaan kaiken opin, jota hänen isänsä oli valmis hänelle suomaan. Tyttö oli synnynnäinen ylisuorittaja, tehden aina kaiken vaaditun ja vähän enemmänkin, mikä tuntui miellyttävän kalpeaa jumalaa. Toki vuosiin mahtui lukuisia loukkaantumisiakin, mutta ne eivät saaneet intoa hiivutettua.
Oman isän tapaaminen ei suinkaan ollut ainoa kosketus yliluonnolliseen noina vuosina, vaan tutustuminen kuolemattomaan isäpappaan sai neidin pohtimaan ympäristöään ja ympärillään olevia henkilöitä muutoinkin. Lapsuudesta asti läsnä olleet yhdet tietyt kasvot alkoivat pohdinnan myötä herättää epäilyksiä sen suhteen, kuinka nuo eivät olleet tuntuneet saaneen lainkaan vuosien mukanaan tuomia uurteita riesakseen, eikä se edes jäänyt ainoaksi epäilyttäväksi asiaksi enää siinä kohtaa. Yliluonnolliseen yhä tiiviimmin solmiutuva naisenalku tohti käydä suoraan kysymään asioista, eikä suojelusenkelin olemassaolosta oppiminen ole ainakaan rauhoittanut neidin menoa – vaikka enkeli ei olekaan juossut pelastamassa häntä jokaiselta kolhulta. Viisitoistakesäisestä, vielä kasvavasta teinitytöstä aina tähän päivään asti Gaian elämä onkin pysynyt hyvin tapahtumarikkaana. Nainen viihtyy yhä metsällä ja harjoittelee runsaasti isänsä ohjeiden ja vaatimusten mukaan.

Muuta:
-lukee, kirjoittaa ja laskee ongelmitta
-omistaa kaksi isoa koiraa, joiden kanssa kulkee metsällä. Koirat eivät ole tervetulleita sisään taloon.
-pitää koruista, hajusteista ja näteistä mekoista, mutta ei koe sellaisten sopivan imagoonsa, joten ei käytä sellaisia tai myönnä asiaa ääneen