Roolipelinäyte
Mar 11, 2021 17:26:50 GMT
Post by cardea on Mar 11, 2021 17:26:50 GMT
2. Hahmosi löytää loukkaantuneen eläin paran kaupungin ulkopuolisilta lähialueilta/metsästä.
Liana käveli polkua pitkin nauttien kevään tuomasta auringosta ihollaan. Ilma tuntui raikkaalta kaupungista hieman etäämmällä. Nainen sulki silmänsä ja hymyili leveästi. Hän ei ollut nähnyt sieluakaan hyvään aikaan, joten pieni piruetin tekeminen tuntui sopivalta tilaisuudelta juhlia pakkasen väistymistä. Helmat nousivat ja tyttömäinen kikatus pääsi ihmisen huulilta. Hän kuitenkin jähmettyi kuullessaan äänen. Oliko joku nähnyt hänet? Vaaniko joku häntä? Sydän tykyttäen Liana lähestyi puskaa, josta ääni oli kuulunut. Hän kaivoi taskustaan veitsen, joka oli tarkoitettu enemmänkin vuolemista varten, mutta sillä saisi kyllä pistettyä kipeästi tarpeen vaatiessa.
Varovasti lumisia oksia siirtäessään hän näki äänen aiheuttajan. Koira makasi jo puoliksi sulaneella maalla, ympärillään veren värjäämää lunta. "Voi ei... Mitä sinulle on sattunut?" Liana kysyi ja oli työntämässä veistä takaisin taskuunsa. Hänellä oli mukanaan nyöriä ja alushameen rispaantunut helma ei voisi kärsiä enempää, hän voisi käyttää sitä sitoakseen haavan tai... Kun koiran iho alkoi väreilemään ja tuon kehosta kuulua kamalia ääniä Liana kiljahti astui, taaksepäin ja liukastui. Hän pyllähti ja kiireesti hinasi itsensä kauemmas muodonmuuttajasta. Hän tuijotti silmät selällään nyt alastonta miestä, jonka rinnassa oli selvä pistohaava.
Lianan suu oli auki järkytyksestä. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kenenkään muuttuvan! Hän tiesi epäröi hetken, pakaraankin sattui, mutta lopulta nousi märästä maasta. Hän tökkäsi miehen jalkaa kengän kärjellään, mutta tuo ei reagoinut. "Voi hyvää päivää sentään... Olisi pitänyt ottaa toinen polku kotiin, mutta ei sinua tähänkään voi jättää" Liana jupisi ja pientä veistään käyttäen hän tuhosi alushameensa helman saadakseen miehelle jonkin sortin siteen ennen kuin alkaisi pohtimaan minkä vaatteen hän voisi luovuttaa tuon suojaksi ja kuinka hän mahdollisesti saisi tuon kaupunkiin. 'Toivottavasti tästä on joskus jotain hyötyä minulle, enkä vain päädy ruumiin kanssa keskelle tietä', Liana ajatteli riisuessaan shaaliaan ensimäiseksi kerrokseksi kylmää vastaan. Siveästi hän sulki silmänsä ja jupisi henkensä alla: "mikset vain pysynyt koirana".
Heips!
Olen 28 vuotias roolipelaaja jolla on pelivuosia alla kohta 15, pääasiallinen genre on ollut fantasia jo vuosia, mutta on sekaan joutunut realismia ja muutakin. Harrastuksissa on neulontaa, pelaamista ja kanojen hoitoa. Lisäksi olen mäyräkoiran pääpalvelija.
Hahmo ideaa ei vielä ole, mutta ideoille olen aina avoin :3
Liana käveli polkua pitkin nauttien kevään tuomasta auringosta ihollaan. Ilma tuntui raikkaalta kaupungista hieman etäämmällä. Nainen sulki silmänsä ja hymyili leveästi. Hän ei ollut nähnyt sieluakaan hyvään aikaan, joten pieni piruetin tekeminen tuntui sopivalta tilaisuudelta juhlia pakkasen väistymistä. Helmat nousivat ja tyttömäinen kikatus pääsi ihmisen huulilta. Hän kuitenkin jähmettyi kuullessaan äänen. Oliko joku nähnyt hänet? Vaaniko joku häntä? Sydän tykyttäen Liana lähestyi puskaa, josta ääni oli kuulunut. Hän kaivoi taskustaan veitsen, joka oli tarkoitettu enemmänkin vuolemista varten, mutta sillä saisi kyllä pistettyä kipeästi tarpeen vaatiessa.
Varovasti lumisia oksia siirtäessään hän näki äänen aiheuttajan. Koira makasi jo puoliksi sulaneella maalla, ympärillään veren värjäämää lunta. "Voi ei... Mitä sinulle on sattunut?" Liana kysyi ja oli työntämässä veistä takaisin taskuunsa. Hänellä oli mukanaan nyöriä ja alushameen rispaantunut helma ei voisi kärsiä enempää, hän voisi käyttää sitä sitoakseen haavan tai... Kun koiran iho alkoi väreilemään ja tuon kehosta kuulua kamalia ääniä Liana kiljahti astui, taaksepäin ja liukastui. Hän pyllähti ja kiireesti hinasi itsensä kauemmas muodonmuuttajasta. Hän tuijotti silmät selällään nyt alastonta miestä, jonka rinnassa oli selvä pistohaava.
Lianan suu oli auki järkytyksestä. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kenenkään muuttuvan! Hän tiesi epäröi hetken, pakaraankin sattui, mutta lopulta nousi märästä maasta. Hän tökkäsi miehen jalkaa kengän kärjellään, mutta tuo ei reagoinut. "Voi hyvää päivää sentään... Olisi pitänyt ottaa toinen polku kotiin, mutta ei sinua tähänkään voi jättää" Liana jupisi ja pientä veistään käyttäen hän tuhosi alushameensa helman saadakseen miehelle jonkin sortin siteen ennen kuin alkaisi pohtimaan minkä vaatteen hän voisi luovuttaa tuon suojaksi ja kuinka hän mahdollisesti saisi tuon kaupunkiin. 'Toivottavasti tästä on joskus jotain hyötyä minulle, enkä vain päädy ruumiin kanssa keskelle tietä', Liana ajatteli riisuessaan shaaliaan ensimäiseksi kerrokseksi kylmää vastaan. Siveästi hän sulki silmänsä ja jupisi henkensä alla: "mikset vain pysynyt koirana".
Heips!
Olen 28 vuotias roolipelaaja jolla on pelivuosia alla kohta 15, pääasiallinen genre on ollut fantasia jo vuosia, mutta on sekaan joutunut realismia ja muutakin. Harrastuksissa on neulontaa, pelaamista ja kanojen hoitoa. Lisäksi olen mäyräkoiran pääpalvelija.
Hahmo ideaa ei vielä ole, mutta ideoille olen aina avoin :3