Pelinäyte
Mar 13, 2021 22:47:41 GMT
Post by Janni on Mar 13, 2021 22:47:41 GMT
Hieman itsestäni:
Hei, olen 29v ropeveteraani noin 10 vuoden ajalta. Olen ollut monenlaisessa ropessa, mutta fantasia on ollut aina lähimpänä sydäntäni. Kuvataitelijan ammattia tulee hyödynnettyä paljon luodessani hahmoistani kuvia. Olen mielestäni aktiivinen pelaaja häärätessäni foorumilla päivittäin ja minua on helppo lähestyä ja saakin ehodottomasti lähestyä pelijuonien, hahmoideoiden ja kaiken muun osalta. Omaan lievän lukihäiriön, joten kirjoitusvirheitä saattaa löytyä sieltä täältä pitkin tekstiä, vaikka yritän lukea kaiken läpi huolella. Olen hyvin hiljainen mitä tulee discord ryhmiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö välitäisi yhteisöstä, olen vain lyhyt sanainen persoona. Joten jos minulle on asiaa niin rohkeasti vain tägäämään, se ei minua haittaa ja myös saa tulla yksityisestikin juttelemaan!
Pelinäyte:
Aamukaste kimmelsi nurmen päällä auringon kurotellessa säteitään hiljakseen puiden oksien lomitse. Kaupunkikin oli ollut heräilemässä, kun Donna asteli muurien tuolle puolen luonnon helmaan. Aamuinen kävely virkistäisi ja toimisi hyvänä aloituksena tälle tulevalle kiireiselle päivälle. Jossain sirkutti lintu varsin kaunista lauluaan, joka harmikseen lakkasi naisen astellessa liian lähelle tammipuuta. Linnun pyrähdettyä naapuri puuhun hiljaisuus toi tullessaan pienen uikuttavan äänen. Sitä ei ollut vaikea seurata, neitokainen vain kurkisti paksun tammipuun taakse nähden kauniin punertavan turkin, jonka veri oli tahrinut. Ei hän ennättänyt kuin henkäistä, kun haavoittuneen näköinen kettu muutti muotoaan hänen silmiensä edessä. Se näytti varsin kivuliaalta kuinka eläimen raajat, torso ja pää venyivät uuteen muotoon, joka muistutti vanhempaa miestä... alastonta sellaista. Ei Donna voinut muuta kuin ottaa askeleen taakseen ja tuijottaa ilmestystä edessään. Hän oli kuullut muodonmuuttajista, mutta ei ollut ikinä sellaista nähnyt. Olihan hän vielä sen verran nuori demoni ja maailma tuntui edelleen hyvin uudelta, sekä ihmeelliseltä. Luojan kiitos, että hän itse sai pidettyä ihmismäisen illuusionsa yllä tämän muodonmuuttajan edessä.
"Ahm... oletteko kunnossa?" Nuori nainen kysyi varovasti nähdessää miehen edelleen tuskissaan. Olipa se tyhmä kysymys nyt kun hän sen puhui ääneen. Verta näytti vuotavan miehen kyljestä, jota tuo piteli niillä viimeisillä voimanrippeillään mitä omasi. Muodonmuuttaja oli kuitenkin sen verran tajuissaan, että tuo saattoi avata silmänsä ja katsoa Donnaa. Miehen katseessa oli epävarmuutta, ehkä hieman pelkoakin, mutta päällisin puolin se oli apua anova katse. "Oi voih, pystytkö kävelemään?" Donna kysyi tahtoen olla avuksi. Varsin kilttiä demonilta, joku varmaan sanoisi, mutta jos mies kuolisi olisi tuo yksi kuolevainen vähemmän josta saada arvokasta energiaa.
Mies puisteli päätään heikosti vastaukseksi. "Tässä." Nainen päätti riisua takkinsa ja laski sen miehen päälle lämmikkeeksi ja ehkä tuo voisi painaa kangasta haavaansa vasten tähän hätään. "En kykene kantamaan teitä, mutta haen apua, Odottakaa siinä... äh tietenkin te odotatte, hetki vain!" Donna höpisi muistaen kulkeneensa maatilan ohitse se ei olisi kaukana. Joten neitokainen kääntyi kannoillaan ja kiiruhti suuntaan josta oli tullutkin.
Hei, olen 29v ropeveteraani noin 10 vuoden ajalta. Olen ollut monenlaisessa ropessa, mutta fantasia on ollut aina lähimpänä sydäntäni. Kuvataitelijan ammattia tulee hyödynnettyä paljon luodessani hahmoistani kuvia. Olen mielestäni aktiivinen pelaaja häärätessäni foorumilla päivittäin ja minua on helppo lähestyä ja saakin ehodottomasti lähestyä pelijuonien, hahmoideoiden ja kaiken muun osalta. Omaan lievän lukihäiriön, joten kirjoitusvirheitä saattaa löytyä sieltä täältä pitkin tekstiä, vaikka yritän lukea kaiken läpi huolella. Olen hyvin hiljainen mitä tulee discord ryhmiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö välitäisi yhteisöstä, olen vain lyhyt sanainen persoona. Joten jos minulle on asiaa niin rohkeasti vain tägäämään, se ei minua haittaa ja myös saa tulla yksityisestikin juttelemaan!
Pelinäyte:
Aamukaste kimmelsi nurmen päällä auringon kurotellessa säteitään hiljakseen puiden oksien lomitse. Kaupunkikin oli ollut heräilemässä, kun Donna asteli muurien tuolle puolen luonnon helmaan. Aamuinen kävely virkistäisi ja toimisi hyvänä aloituksena tälle tulevalle kiireiselle päivälle. Jossain sirkutti lintu varsin kaunista lauluaan, joka harmikseen lakkasi naisen astellessa liian lähelle tammipuuta. Linnun pyrähdettyä naapuri puuhun hiljaisuus toi tullessaan pienen uikuttavan äänen. Sitä ei ollut vaikea seurata, neitokainen vain kurkisti paksun tammipuun taakse nähden kauniin punertavan turkin, jonka veri oli tahrinut. Ei hän ennättänyt kuin henkäistä, kun haavoittuneen näköinen kettu muutti muotoaan hänen silmiensä edessä. Se näytti varsin kivuliaalta kuinka eläimen raajat, torso ja pää venyivät uuteen muotoon, joka muistutti vanhempaa miestä... alastonta sellaista. Ei Donna voinut muuta kuin ottaa askeleen taakseen ja tuijottaa ilmestystä edessään. Hän oli kuullut muodonmuuttajista, mutta ei ollut ikinä sellaista nähnyt. Olihan hän vielä sen verran nuori demoni ja maailma tuntui edelleen hyvin uudelta, sekä ihmeelliseltä. Luojan kiitos, että hän itse sai pidettyä ihmismäisen illuusionsa yllä tämän muodonmuuttajan edessä.
"Ahm... oletteko kunnossa?" Nuori nainen kysyi varovasti nähdessää miehen edelleen tuskissaan. Olipa se tyhmä kysymys nyt kun hän sen puhui ääneen. Verta näytti vuotavan miehen kyljestä, jota tuo piteli niillä viimeisillä voimanrippeillään mitä omasi. Muodonmuuttaja oli kuitenkin sen verran tajuissaan, että tuo saattoi avata silmänsä ja katsoa Donnaa. Miehen katseessa oli epävarmuutta, ehkä hieman pelkoakin, mutta päällisin puolin se oli apua anova katse. "Oi voih, pystytkö kävelemään?" Donna kysyi tahtoen olla avuksi. Varsin kilttiä demonilta, joku varmaan sanoisi, mutta jos mies kuolisi olisi tuo yksi kuolevainen vähemmän josta saada arvokasta energiaa.
Mies puisteli päätään heikosti vastaukseksi. "Tässä." Nainen päätti riisua takkinsa ja laski sen miehen päälle lämmikkeeksi ja ehkä tuo voisi painaa kangasta haavaansa vasten tähän hätään. "En kykene kantamaan teitä, mutta haen apua, Odottakaa siinä... äh tietenkin te odotatte, hetki vain!" Donna höpisi muistaen kulkeneensa maatilan ohitse se ei olisi kaukana. Joten neitokainen kääntyi kannoillaan ja kiiruhti suuntaan josta oli tullutkin.