Delancey "Cyril Calisto Carmillo Cabarello"
May 26, 2021 19:32:33 GMT
Post by Janni on May 26, 2021 19:32:33 GMT
Nimi: Delancey
Kutsumanimi: Cyril Calisto Carmillo Cabarello
Ikä: 1832v.
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Pan
Laji: Tunteiden jumala - Luovuus
Maine: Tunnetaan jumalten, demonien ja enkelten keskuudessa pohjamutaan romahtaneeksi jumalan rentuksi, joka juuri ja juuri saa hoidettua virkansa. Kuolevaisten keskuudessa mies tunnetaan Cyril Calisto Carmillo Cabarellona, yhtenä tämän vuosikymmenen parhaista taiteilijoista, joka tietää maalaamisen, musiikin, runouden, kirjallisuuden, teatterin ja monen muun luovan alan salat, mutta viime vuodet ovat olleet taiteilijalle raskaat tämän selvästi kärsiessä inspiraation puutteesta.
Asuminen: Asustaa maassa Nimrithin keskustassa sijaitsevan asuinrakennuksen vintillä, jota mies pitää atelijeenaan.
Taidot / Kyvyt:
- On kyennyt herättämään muissa luovuuden tunnetta, kuin myös on kyennyt riistämään sen. Nykyään mies vaati luovan tilan itse pystyäkseen tuottamaan kyseistä tunnetta tai riistämään sen.
- On ollut etevä illuusioiden luoja, jotka ovat keskittyneet kaikkiin aisteihin. Nykyisin tämä kyky on lähes olematon jopa luovassa tilassa.
- Teleportaatio on ollut aikanaan perus taito, mutta nykyisin on se miehelle haastavaa ja määränpää heittää pahasti usealla kilometrillä. Luova tila ei tähän ongelmaan juuri auta.
- Ulkonäön muutos ja näkymättömyys ovat olleet perus repertuaaria, mutta ne ovat osoittautuneet mahdottomiksi nykypäivänä.
Ulkonäkö: Pituutta 175 cm ja painoa 60 kg. Cyril on hoikka ruumiinrakenteeltaan. Iho on sairaalloisen kalpea. Vasenta hartijaa ja käsivartta koristaa iän haalistama tatuointi, jossa esiintyy erilaisia tähtikuvioita ja symboleja. Musta tukka taittaa ruskean ja violetin sävyjä, sekä näyttää latvoissa olevan tumman vihertävääkin. Hiukset ovat luonnostaan kiharat ja yleensä sotkuisessa kunnossa. Leukaa ja poskia koristaa kuriton tumma sänki, joka ei koskaan oikein tahdo kasvaa kunnon parraksi. Silmien väri on vihertävän harmaja. Silmänalusia koristaa tummat silmäpussit tehden miehestä hyvin väsyneen näköisen. Tämä on yksi kahdesta syystä miksi Cyril käyttää pyöreän muotoisia aurinkolaseja. Toinen syy on silmien arkuus valolle, jopa yön hämärässä katulamppujen valotkin ovat liikaa.
Yllään miehellä näkee siivottomia maalien tuhrimia kauluspaitoja, jotka on joko napitettu miten sattuu kiinni tai paidan päälle on laitettu paksu vyö. Muu vaatetus myös seuraa epäsiisteyttä monenlaisin tahroin tai kulunein kankain. Ainoa hyväkuntoinen ja ja jumalan arvolle sopivan näköinen vaatekappale on miehen korea viitta. Sen pintaan on kirjailtu jos jonkinlaisia koristeellisia kuvioita. Kaulassa jumalalla killuu kultainen symboli, jonka hän on luovuuden jumalana merkannut luovuuden symboliksi.
![]()
![]()
Luonne: Cyriliä voisi kuvailla ensi silmäyksellä rentuksi. Mieheksi jolla selvästi on elämässään ongelmia huumaavien aineiden kanssa. Se fakta selvästi paistaa jumalasta pitkälle, eikä tätä voisi luulla jumalaksi lainkaan. Siistitömät vaatteet ja sairaalloinen ulkonäkö olisi muutoin helppo piilottaa voimien avulla, mutta viime vuosikymmenien aikana on mies alkanut menettämään jumalallisia kykyjään. Joten sänkeä ja tummia silmänalusia ei saada piilotetuksi tuosta noin vain.
Cyril on masentunut, se on selvää, vaikka hän yrittää väittää muuta. Se on lähtöisin suunnattomasta uupumuksesta kaikenlaisen taiteen tuottamisen viimeisien vuosisatojen ajalta. Masennus näkyy laiskuutena, ilottomuutena ja välinpitämättömyytenä. Ainoa mikä saa jumalan hyvälle tuulelle on Ifedil, eräänlainen huume, jota saa vain taivaiden valtakunnasta. Ifedil palauttaa Cyrilin luovuuden ja energisyyden monin kertaiselle tasolle, mutta kuten kaikilla aineilla Ifedililläkin on haittansa. Se saa pupillit laajenemaan tuntikausiksi ja tekee silmistä herkät valolle. Käyttäjä näkee myös hallusinaatioita, joista Cyril itse ammentaa inspiraatiota. Vaikka aine saa olon energiseksi sen vaikutuksen lakatessa käyttäjä yleensä samuu oli sitten kyseessä kuinka voimakas jumala tahansa. Luonnostaan taivaista löytyvä huume on kuolevaisille hengenvaarallista.
Cyril on myös luonteeltaan hyvin dramaattinen ja tunteikas. Hän tykkää tehdä monesta asiasta niin iloisesta kuin surullisesta dramaattisemman mitä se todellisuudessa on. Mies rakastaa näytellä ja pyrkiikin esittämään kaiken olevan hyvin jos kukaan kyseenalaistaa hänen tilannettaan. Luovuuden jumalana mies osaa maalata, kirjoittaa, runoilla, näytellä, soittaa monenlaista instrumenttia ja luoda musiikkia. Nämä kyvyt eivät kuitenkaan ole yliluonnollisia vaan monen vuosisadan työn tulosta. Tunnettuna taiteilijana Cyril rakastaa huomiota, joka on jäänne menneestä, jolloin hän oli paljon itsekkäämpi persoona.
Historia: Kuolevaisena Cyril syntyi köyhään perheeseen, josta huolimatta hän kykeni osoittamaan omaavansa luovan mielen ja luonnollisen kyvyn taiteelle jota harjaannuttamalla hänestä voisi tulla jotain suurta. Tästä toiveikkaana vanhemmat tarjosivat poikaansa tunnetun maalaajan oppipojaksi ja nähtyään Cyrilin taidot taitelija otti pojan oppiinsa.
Ollessaan taiteilijan alaisuudessa osoitti Cyril myös mielenkiintoa ja kykyjä muunlaiseenkin taiteeseen kuten musiikkiin ja kirjallisuuteen, mutta opettajansa tähden hän keskittyi lähinnä maalaamiseen. Vuoden vierivät ja Cyril kehittyi entisestään ollen jo hyvin nuorena samalla tasolla mitä opettajansa. Valitettavasti kuten oli sen aikakauden tapaista opettaja sai kaiken kunnian oppipoikien tuottamista töistä. Eiväthän nämä olisi muutoin saavuttaneet taiteellisia kykyjään ilman opettajaa. Vaikka tämä oli normi Cyril oli hyvin katkera ja ei malttanut odottaa opintojensa loppua ja ryhtyä tekemään omaa nimeä itselleen.
Valitettavasti Cyril ei koskaan päässyt toteuttamaan unelmaansa sairastuessaan tautiin, joka riisti häneltä hengen, kun hän oli vain 18.
Herättyään Limbuksesta hänen sielunsa oli arvioitu ja hänet oli asetettu luovuuden jumalan virkaan. Hän sai nimekseen Delancey. Vaikka hän ei muistanut juuri kuolevaisen elämästään mitään hän tunsi olevansa oikeutettu tähän virkaan. Kuin häneltä olisi uusi mahdollisuus.
Ensimmäiset vuosisadat luovuuden jumalana sujuivat hyvin. Cyril jakoi luovuuttaan monelle luovuutta janoavalle, sekä piti tasapainon yllä liiallisen luovuudenkin puolesta. Hän oli hyvin tyytyväinen katsellessaan kuolevaisten luovia luomuksia. Musiikkia, taidetta, kirjallisuutta, kaikkea. Ilman häntä tätä kaikkea ei olisi. Ilman häntä kukaan ei olisi luova. Tämä kaikki oli hänen taidettaan! Jumaluus nousi hiljakseen miehen päähän. Hän ei enää riistänyt luovuutta keneltäkään, hän vain jakoi lisää ja täten horjuutti tasapainoa. Hän oli jopa valikoinut useita potentiaalia osoittavia kuolevaisia, joille oli suonut kaiken luovuuden mitä nuo ikinä tarvitsivat, ajaen nuo tekemään taidettaan yötä päivää kykenemättä lopettamaan luomistaan ja lopulta kuollen sen tähden. Tuolloin Cyril ei nähnyt tehneensä mitään väärin. Henkensä menettäneet eivät vain olleet tarpeeksi kyvykkäitä käyttämään hänen luovuuttaan.
Tätä raakuutta jatkui Cyrilin ollessa noin 1000 vuotias. Hän vain sattui erään kerran vierailemaan erään potentiaalisen taiteilija luona, joka rukoili häntä avukseen. Syy miksi nuori poika pyysi apua, oli tämän opettaja, joka riisti kaiken taiteen mitä tuo oli koskaan tehnyt ja julisti sen omakseen. Se oli normi poika tiesi sen, mutta se tuntui väärältä, eikä tämä tiennyt mitä tehdä. Jokin kipeä muisto sai Cyrilin heräämään ja katsomaan itseään peiliin. Mitä hänestä oikein oli tullut? Mitä hän oikein teki? Näitä kysymyksiä mies pyöritteli päässänsä vuosia, ennen kuin kykeni myöntämään millaiseksi hirviöksi oikein oli muuttunut. Ei hän ollut luonut kaikkea taidetta maailmassa. Mitä hän oli oikein luonut? Milloin viimeksi hän oli luonut jotain itse omin käsin? Siitä oli aikaa, varmaan vuosisatoja. Cyril huomasi kykyjensä ruostuneen. Pensseli ei liukunut canvaksella niin kuin ennen, kaunis sointu ei kuulunut harpun kielestä hänen sormilla taikka runo ei omannut kunnin riimiä. Millainen luovuuden jumala hän oli, jos ei osannut enää luoda?
Cyril päätti ryhtyä nöyräksi ja muutti maan kamaralle kuolevaisten keskuuteen, aikomuksena ryhtyä tavanomaiseksi taiteilijaksi niin kuin nämä kuolevaiset, jonka jumala hänen kuului olla. Mies tietenkin aikoi jatkaa jumalan töitänsä siinä ohella ja seuraavat 800 vuotta Cyril hyvitti erilaisten taiteden opetteluun. Hänen täytyi saada kykynsä takaisin. Jumalana mies tietenkin joutui muuttamaan paikasta toiseen, asuen eri puolilla maailmaa aina yhden kuolevaisen eliniän verran. Viimeiset kymmenen vuotta Cyril on viettänyt aikansa Nimrithissä ja esiintyy nimellä Cyril Calisto Carmillo Cabarello, joka on hänestä oikein veikeä nimi. Hän myös on kerännyt itselleen nimeä kyseisessä kaupungissa ja hänet tunnetaan monipuolisena taiteilijana. Mutta viimeiset vuosikymmenet ovat olleet myös raskaita. Jatkuva luominen yötä päivää ovat saaneet Cyrilin uupumaan ja koska hän on kuolematon ei kuolema ole pystynyt riistämään miehen henkeä. Sen sijaan hän on hiljakseen menettänyt jumalallisia voimiaan ja ainoa rohto ongelmaan jonka mies on löytänyt on Ifedil.
Muuta:
- Cyril ei pidä jos häntä kutsuu oikealla nimellä Delancey. Mies kokee ettei ansaitse kyseistä nimeä, ei ennen kuin on sen arvoinen. Toki rukoilevia kuolevaisia hän ei asiasta syytä, heille hän on Delancey.
- Keksiessään viimeisintä taiteilija nimeään Cyril ei osannut päättää nimien välillä joten päätti käyttää niitä kaikkia.
- Mies on todella tarkka aurinkolaseistaan. Hän ei lähde ilman niitä mihinkään ja auta armias, jos yrität napata niitä miehen nenältä.
Kutsumanimi: Cyril Calisto Carmillo Cabarello
Ikä: 1832v.
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Pan
Laji: Tunteiden jumala - Luovuus
Maine: Tunnetaan jumalten, demonien ja enkelten keskuudessa pohjamutaan romahtaneeksi jumalan rentuksi, joka juuri ja juuri saa hoidettua virkansa. Kuolevaisten keskuudessa mies tunnetaan Cyril Calisto Carmillo Cabarellona, yhtenä tämän vuosikymmenen parhaista taiteilijoista, joka tietää maalaamisen, musiikin, runouden, kirjallisuuden, teatterin ja monen muun luovan alan salat, mutta viime vuodet ovat olleet taiteilijalle raskaat tämän selvästi kärsiessä inspiraation puutteesta.
Asuminen: Asustaa maassa Nimrithin keskustassa sijaitsevan asuinrakennuksen vintillä, jota mies pitää atelijeenaan.
Taidot / Kyvyt:
- On kyennyt herättämään muissa luovuuden tunnetta, kuin myös on kyennyt riistämään sen. Nykyään mies vaati luovan tilan itse pystyäkseen tuottamaan kyseistä tunnetta tai riistämään sen.
- On ollut etevä illuusioiden luoja, jotka ovat keskittyneet kaikkiin aisteihin. Nykyisin tämä kyky on lähes olematon jopa luovassa tilassa.
- Teleportaatio on ollut aikanaan perus taito, mutta nykyisin on se miehelle haastavaa ja määränpää heittää pahasti usealla kilometrillä. Luova tila ei tähän ongelmaan juuri auta.
- Ulkonäön muutos ja näkymättömyys ovat olleet perus repertuaaria, mutta ne ovat osoittautuneet mahdottomiksi nykypäivänä.
Ulkonäkö: Pituutta 175 cm ja painoa 60 kg. Cyril on hoikka ruumiinrakenteeltaan. Iho on sairaalloisen kalpea. Vasenta hartijaa ja käsivartta koristaa iän haalistama tatuointi, jossa esiintyy erilaisia tähtikuvioita ja symboleja. Musta tukka taittaa ruskean ja violetin sävyjä, sekä näyttää latvoissa olevan tumman vihertävääkin. Hiukset ovat luonnostaan kiharat ja yleensä sotkuisessa kunnossa. Leukaa ja poskia koristaa kuriton tumma sänki, joka ei koskaan oikein tahdo kasvaa kunnon parraksi. Silmien väri on vihertävän harmaja. Silmänalusia koristaa tummat silmäpussit tehden miehestä hyvin väsyneen näköisen. Tämä on yksi kahdesta syystä miksi Cyril käyttää pyöreän muotoisia aurinkolaseja. Toinen syy on silmien arkuus valolle, jopa yön hämärässä katulamppujen valotkin ovat liikaa.
Yllään miehellä näkee siivottomia maalien tuhrimia kauluspaitoja, jotka on joko napitettu miten sattuu kiinni tai paidan päälle on laitettu paksu vyö. Muu vaatetus myös seuraa epäsiisteyttä monenlaisin tahroin tai kulunein kankain. Ainoa hyväkuntoinen ja ja jumalan arvolle sopivan näköinen vaatekappale on miehen korea viitta. Sen pintaan on kirjailtu jos jonkinlaisia koristeellisia kuvioita. Kaulassa jumalalla killuu kultainen symboli, jonka hän on luovuuden jumalana merkannut luovuuden symboliksi.
Luonne: Cyriliä voisi kuvailla ensi silmäyksellä rentuksi. Mieheksi jolla selvästi on elämässään ongelmia huumaavien aineiden kanssa. Se fakta selvästi paistaa jumalasta pitkälle, eikä tätä voisi luulla jumalaksi lainkaan. Siistitömät vaatteet ja sairaalloinen ulkonäkö olisi muutoin helppo piilottaa voimien avulla, mutta viime vuosikymmenien aikana on mies alkanut menettämään jumalallisia kykyjään. Joten sänkeä ja tummia silmänalusia ei saada piilotetuksi tuosta noin vain.
Cyril on masentunut, se on selvää, vaikka hän yrittää väittää muuta. Se on lähtöisin suunnattomasta uupumuksesta kaikenlaisen taiteen tuottamisen viimeisien vuosisatojen ajalta. Masennus näkyy laiskuutena, ilottomuutena ja välinpitämättömyytenä. Ainoa mikä saa jumalan hyvälle tuulelle on Ifedil, eräänlainen huume, jota saa vain taivaiden valtakunnasta. Ifedil palauttaa Cyrilin luovuuden ja energisyyden monin kertaiselle tasolle, mutta kuten kaikilla aineilla Ifedililläkin on haittansa. Se saa pupillit laajenemaan tuntikausiksi ja tekee silmistä herkät valolle. Käyttäjä näkee myös hallusinaatioita, joista Cyril itse ammentaa inspiraatiota. Vaikka aine saa olon energiseksi sen vaikutuksen lakatessa käyttäjä yleensä samuu oli sitten kyseessä kuinka voimakas jumala tahansa. Luonnostaan taivaista löytyvä huume on kuolevaisille hengenvaarallista.
Cyril on myös luonteeltaan hyvin dramaattinen ja tunteikas. Hän tykkää tehdä monesta asiasta niin iloisesta kuin surullisesta dramaattisemman mitä se todellisuudessa on. Mies rakastaa näytellä ja pyrkiikin esittämään kaiken olevan hyvin jos kukaan kyseenalaistaa hänen tilannettaan. Luovuuden jumalana mies osaa maalata, kirjoittaa, runoilla, näytellä, soittaa monenlaista instrumenttia ja luoda musiikkia. Nämä kyvyt eivät kuitenkaan ole yliluonnollisia vaan monen vuosisadan työn tulosta. Tunnettuna taiteilijana Cyril rakastaa huomiota, joka on jäänne menneestä, jolloin hän oli paljon itsekkäämpi persoona.
Historia: Kuolevaisena Cyril syntyi köyhään perheeseen, josta huolimatta hän kykeni osoittamaan omaavansa luovan mielen ja luonnollisen kyvyn taiteelle jota harjaannuttamalla hänestä voisi tulla jotain suurta. Tästä toiveikkaana vanhemmat tarjosivat poikaansa tunnetun maalaajan oppipojaksi ja nähtyään Cyrilin taidot taitelija otti pojan oppiinsa.
Ollessaan taiteilijan alaisuudessa osoitti Cyril myös mielenkiintoa ja kykyjä muunlaiseenkin taiteeseen kuten musiikkiin ja kirjallisuuteen, mutta opettajansa tähden hän keskittyi lähinnä maalaamiseen. Vuoden vierivät ja Cyril kehittyi entisestään ollen jo hyvin nuorena samalla tasolla mitä opettajansa. Valitettavasti kuten oli sen aikakauden tapaista opettaja sai kaiken kunnian oppipoikien tuottamista töistä. Eiväthän nämä olisi muutoin saavuttaneet taiteellisia kykyjään ilman opettajaa. Vaikka tämä oli normi Cyril oli hyvin katkera ja ei malttanut odottaa opintojensa loppua ja ryhtyä tekemään omaa nimeä itselleen.
Valitettavasti Cyril ei koskaan päässyt toteuttamaan unelmaansa sairastuessaan tautiin, joka riisti häneltä hengen, kun hän oli vain 18.
Herättyään Limbuksesta hänen sielunsa oli arvioitu ja hänet oli asetettu luovuuden jumalan virkaan. Hän sai nimekseen Delancey. Vaikka hän ei muistanut juuri kuolevaisen elämästään mitään hän tunsi olevansa oikeutettu tähän virkaan. Kuin häneltä olisi uusi mahdollisuus.
Ensimmäiset vuosisadat luovuuden jumalana sujuivat hyvin. Cyril jakoi luovuuttaan monelle luovuutta janoavalle, sekä piti tasapainon yllä liiallisen luovuudenkin puolesta. Hän oli hyvin tyytyväinen katsellessaan kuolevaisten luovia luomuksia. Musiikkia, taidetta, kirjallisuutta, kaikkea. Ilman häntä tätä kaikkea ei olisi. Ilman häntä kukaan ei olisi luova. Tämä kaikki oli hänen taidettaan! Jumaluus nousi hiljakseen miehen päähän. Hän ei enää riistänyt luovuutta keneltäkään, hän vain jakoi lisää ja täten horjuutti tasapainoa. Hän oli jopa valikoinut useita potentiaalia osoittavia kuolevaisia, joille oli suonut kaiken luovuuden mitä nuo ikinä tarvitsivat, ajaen nuo tekemään taidettaan yötä päivää kykenemättä lopettamaan luomistaan ja lopulta kuollen sen tähden. Tuolloin Cyril ei nähnyt tehneensä mitään väärin. Henkensä menettäneet eivät vain olleet tarpeeksi kyvykkäitä käyttämään hänen luovuuttaan.
Tätä raakuutta jatkui Cyrilin ollessa noin 1000 vuotias. Hän vain sattui erään kerran vierailemaan erään potentiaalisen taiteilija luona, joka rukoili häntä avukseen. Syy miksi nuori poika pyysi apua, oli tämän opettaja, joka riisti kaiken taiteen mitä tuo oli koskaan tehnyt ja julisti sen omakseen. Se oli normi poika tiesi sen, mutta se tuntui väärältä, eikä tämä tiennyt mitä tehdä. Jokin kipeä muisto sai Cyrilin heräämään ja katsomaan itseään peiliin. Mitä hänestä oikein oli tullut? Mitä hän oikein teki? Näitä kysymyksiä mies pyöritteli päässänsä vuosia, ennen kuin kykeni myöntämään millaiseksi hirviöksi oikein oli muuttunut. Ei hän ollut luonut kaikkea taidetta maailmassa. Mitä hän oli oikein luonut? Milloin viimeksi hän oli luonut jotain itse omin käsin? Siitä oli aikaa, varmaan vuosisatoja. Cyril huomasi kykyjensä ruostuneen. Pensseli ei liukunut canvaksella niin kuin ennen, kaunis sointu ei kuulunut harpun kielestä hänen sormilla taikka runo ei omannut kunnin riimiä. Millainen luovuuden jumala hän oli, jos ei osannut enää luoda?
Cyril päätti ryhtyä nöyräksi ja muutti maan kamaralle kuolevaisten keskuuteen, aikomuksena ryhtyä tavanomaiseksi taiteilijaksi niin kuin nämä kuolevaiset, jonka jumala hänen kuului olla. Mies tietenkin aikoi jatkaa jumalan töitänsä siinä ohella ja seuraavat 800 vuotta Cyril hyvitti erilaisten taiteden opetteluun. Hänen täytyi saada kykynsä takaisin. Jumalana mies tietenkin joutui muuttamaan paikasta toiseen, asuen eri puolilla maailmaa aina yhden kuolevaisen eliniän verran. Viimeiset kymmenen vuotta Cyril on viettänyt aikansa Nimrithissä ja esiintyy nimellä Cyril Calisto Carmillo Cabarello, joka on hänestä oikein veikeä nimi. Hän myös on kerännyt itselleen nimeä kyseisessä kaupungissa ja hänet tunnetaan monipuolisena taiteilijana. Mutta viimeiset vuosikymmenet ovat olleet myös raskaita. Jatkuva luominen yötä päivää ovat saaneet Cyrilin uupumaan ja koska hän on kuolematon ei kuolema ole pystynyt riistämään miehen henkeä. Sen sijaan hän on hiljakseen menettänyt jumalallisia voimiaan ja ainoa rohto ongelmaan jonka mies on löytänyt on Ifedil.
Muuta:
- Cyril ei pidä jos häntä kutsuu oikealla nimellä Delancey. Mies kokee ettei ansaitse kyseistä nimeä, ei ennen kuin on sen arvoinen. Toki rukoilevia kuolevaisia hän ei asiasta syytä, heille hän on Delancey.
- Keksiessään viimeisintä taiteilija nimeään Cyril ei osannut päättää nimien välillä joten päätti käyttää niitä kaikkia.
- Mies on todella tarkka aurinkolaseistaan. Hän ei lähde ilman niitä mihinkään ja auta armias, jos yrität napata niitä miehen nenältä.