Roolipelinäyte
Jun 26, 2016 7:29:00 GMT
Post by Ingrid on Jun 26, 2016 7:29:00 GMT
Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Elidia kulki keskipäivän auringon alla pitkin kaupungin mutkittelevia mukulakivikatuja, joiden varrelle olivat kauppiaat pystyttäneet kymmeniä kojujaan. Kaduilla ja keskustan aukiolla riitti vilinää, sillä niin kauppaita kuin ostajiakin oli saapunut paikalle pitkien matkojen takaa. Ilmassa tuoksuivat vastaleivotut leivät ja muut leivonnaiset, sekä monenmoiset yrtit, marjat ja sokerit. Elidia pysähtyi leipurin kojulle ja katseli tuoreita ja makeita pienoisleivonnaisia, joita hän muisti lapsena syöneensä sisarensa kanssa - niistä ajoista tuntui kuluneen ikuisuus.
"Saako neidille olla jotakin?" pulskanpyöreä leipuri kysyi posket punaisina helottaen hymyssä suin. Elidia heräsi omista ajatuksistaan.
"Aah, voi kiitos, mutta minä en voi-" nainen aloitti, mutta muisti sitten, etteivät ihmiset välttämättä olleet tottuneet joukossaan kulkeviin enkeleihin, joille kuolevaisten ruoat eivät tarjonneet minkäänlaista tyydytystä. Leipuri katsoi Elidiaa hieman kummeksuen.
"Tuota, kyllä kiitos. Ottaisin mielelläni muutaman pienoisleivonnaisen", Elidia totesi sitten ja naurahti huolettomaan sävyyn.
Leipuri kääntyi poispäin ja jäi hetkeksi häärimään leivonnaistensa kanssa. Elidia katseli ympärilleen, ja hänen kirkkaansinisten silmiensä katse osuikin leipurin kojun nurkalla kyyhöttävään pieneen tyttöön. Tytön kasvot olivat likaiset ja hiukset takussa, ylläänkin hänellä oli vain reikäinen riepu. Paljaat jalat olivat empimättä palaneet kesäauringossa. Elidia loi tytön puoleen hymyn, mutta tuo ei siihen uskaltanut vastata. Sen sijaan tyttö nappasi kojun reunalla olevasta korista muutaman leivonnaisen.
"Hei, mukula, mitä sinä kuvittelet tekeväsi?" leipuri mörähti suureen ääneen saaden pienen tytön luopumaan aikeistaan ja laittamaan varastamansa leivonnaiset takaisin koriin. Sitten tyttö kääntyi ja kiiruhti pois varjoisalle sivukujalle. Elidia kiitti leipuria ja maksoi leivonnaisistaan sovitun summan lähtien sitten ripein askelin pienen tytön perään. Sivukujalle tullessaan nainen löysikin tytön kyhjöttämästä heitteille jätettyjen kauppakärryjen luota. Tyttö ei näyttänyt pelkäävän Elidiaa.
"Tässä, ota nämä leivokset jotta saat syödäksesi - olen varma että pidät niistä, sillä ne olivat minun suosikkejani, kun olin sinun ikäisesi", nainen sanoi hymyillen ja laski paperipussukan maahan tytön viereen.
Tyttö ei kiittänyt tai sanonut yhtikäs mitään. Mutta hänen tummiin silmiinsä syttyi loiste, joka säihkyi sivukujan tummissa varjoissa. Se riitti Elidialle.
Mikä on dhruva?
[Vastaus piilotettu]
"Saako neidille olla jotakin?" pulskanpyöreä leipuri kysyi posket punaisina helottaen hymyssä suin. Elidia heräsi omista ajatuksistaan.
"Aah, voi kiitos, mutta minä en voi-" nainen aloitti, mutta muisti sitten, etteivät ihmiset välttämättä olleet tottuneet joukossaan kulkeviin enkeleihin, joille kuolevaisten ruoat eivät tarjonneet minkäänlaista tyydytystä. Leipuri katsoi Elidiaa hieman kummeksuen.
"Tuota, kyllä kiitos. Ottaisin mielelläni muutaman pienoisleivonnaisen", Elidia totesi sitten ja naurahti huolettomaan sävyyn.
Leipuri kääntyi poispäin ja jäi hetkeksi häärimään leivonnaistensa kanssa. Elidia katseli ympärilleen, ja hänen kirkkaansinisten silmiensä katse osuikin leipurin kojun nurkalla kyyhöttävään pieneen tyttöön. Tytön kasvot olivat likaiset ja hiukset takussa, ylläänkin hänellä oli vain reikäinen riepu. Paljaat jalat olivat empimättä palaneet kesäauringossa. Elidia loi tytön puoleen hymyn, mutta tuo ei siihen uskaltanut vastata. Sen sijaan tyttö nappasi kojun reunalla olevasta korista muutaman leivonnaisen.
"Hei, mukula, mitä sinä kuvittelet tekeväsi?" leipuri mörähti suureen ääneen saaden pienen tytön luopumaan aikeistaan ja laittamaan varastamansa leivonnaiset takaisin koriin. Sitten tyttö kääntyi ja kiiruhti pois varjoisalle sivukujalle. Elidia kiitti leipuria ja maksoi leivonnaisistaan sovitun summan lähtien sitten ripein askelin pienen tytön perään. Sivukujalle tullessaan nainen löysikin tytön kyhjöttämästä heitteille jätettyjen kauppakärryjen luota. Tyttö ei näyttänyt pelkäävän Elidiaa.
"Tässä, ota nämä leivokset jotta saat syödäksesi - olen varma että pidät niistä, sillä ne olivat minun suosikkejani, kun olin sinun ikäisesi", nainen sanoi hymyillen ja laski paperipussukan maahan tytön viereen.
Tyttö ei kiittänyt tai sanonut yhtikäs mitään. Mutta hänen tummiin silmiinsä syttyi loiste, joka säihkyi sivukujan tummissa varjoissa. Se riitti Elidialle.
Mikä on dhruva?
[Vastaus piilotettu]