Pelinäyte
Nov 19, 2016 23:59:08 GMT
Post by Rico. on Nov 19, 2016 23:59:08 GMT
-Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Rotta vilisti ihmispaljouden seassa. Se varoi taitavasti jalkoja, olihan se tottunut siihen. Homma näytti tutulta ja varmalta, se näytti siltä, että rotta tiesi mitä teki. Ja totta kai tiesi, ei Seirbionur olisi sitä muuten palkannut - tai oikeastaan uhkaillut noutamaan itsellen haluamaansa keskeltä torin vilinää. Hän oli jo muutaman viikon ajan nojaillut torin laidalla olevan kujan kiviseinään ja tuijottanut kuinka rotta oli kerta toisensa jälkeen onnistuneesti käynyt hakemassa itselleen kojuista jotakin; ruokaa, koruja, lisää ruokaa... Hän oli pannut merkille kuinka laikukas ja pulskea elukka oli tullut aina parittomana päivänä torille, aina samaan aikaan auringon ollessa korkeimmillaan. Sellaisesta järjestelmällisyydestä ja täsmällisyydestä saattoi päätellä siimahännän olevan muodonmuuttaja ja niinhän se olikin. Scrabs oli tullut tänne toissapäivänä, napannut rotan niskavilloista kätösiinsä ihmisvilinän keskuudesta ja kantanut sen samaiselle syrjäiselle kujalle, jossa irti päästettyään rotta oli muuttanut muotonsa takaisin ihmiseksi. Nuori mies, lipevä suustaan, vähän pelokkaasti ja ärsyttävästi änkyttävä, ja kaikkea sellaista, mistä Scrabs ei oikeastaan toisessa edes pitänyt. Nuorukainen oli kuitenkin suostunut pienen tilannekatsauksen jälkeen tulemaan paikalle juuri tänään ja juuri tätä varten.
Diili oli selkeä. Tyyppi saisi ehkä yksi kolmasosan saaliista, jos hoitaisi hommansa hyvin. Scrabs ei puuttuisi työhön etäältä, eikä läheltä. Jos rotta joutuisi pulaan, Scrabs ei puuttuisi siihenkään. Jos rotta lavertelisi, Scrabs hakkaisi sen hiljaiseksi.
Hiljaa mies nojasi yhäkin seinään ja antoi tarkan katseensa seurata rotan perässä. Se pujotteli ihmismassan seassa, kiipesi lopulta kojun puista jalkaa pitkin ylös kärreihin ja piiloutui pieneen kangaspussukkaan, joka tursusi erivärisiä huiveja. Scrabs tönäisi itsensä seinästä irti ja siirtyi paremmin seisomaan kujan suulle. Hän siristi silmiään, yritti paikantaa rottaa ja kiristeli samalla hampaitaankin vähän jännittyneenä. Hän ei halunnut ruokaa eikä koruja, hän halusi pussillisen kuparikolikoita, jota myyjä oli pitänyt lähes turhankin häpeilettömästi vartioimatta vieressään kärreillä. Ihme, ettei kukaan muu ollut yrittänyt saada näppejään kangaspussukkaan ennen kaksikkoa.
Meni ehkä vähän liiankin pitkä aika, ennen kuin rotta näytti naamansa seuraavan kerran. Scrabs näki miten se tarttui pienillä hampaillaan kiinni pussiin, kierähti sen kanssa alas ja röyhkeästi varasti kuparit pöydältä. Leveä virnistys levisi huulille, tietenkin, eikä kukaan näyttänyt huomaavan mitään. Häntä jopa vähän nauratti. Rotta oli taitava. Siimahäntä juoksi hänen luokseen kujalle, tiputti pussukan suustaan Scrabsin jalkoihin ja demoni vetäytyi paremmin varjoihin. Hän kyykistyi pulskean elukan eteen, avasi pussukan ja kaatoi kuparikolikot kämmenelleen. Virnistys.
"Oho, sä olitkin aika taitava", mies totesi tyytyväisenä ja tiputti puolet kolikoista takaisin pussukkaan. Se ojennettiin rotan hampaisiin. Scrabs oli tänään reilulla tuulella. "Viikon päästä, sama paikka, sama aika." Rotta piippasi, nöykäytti ja katosi pian näkyvistä.
-Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Rotta vilisti ihmispaljouden seassa. Se varoi taitavasti jalkoja, olihan se tottunut siihen. Homma näytti tutulta ja varmalta, se näytti siltä, että rotta tiesi mitä teki. Ja totta kai tiesi, ei Seirbionur olisi sitä muuten palkannut - tai oikeastaan uhkaillut noutamaan itsellen haluamaansa keskeltä torin vilinää. Hän oli jo muutaman viikon ajan nojaillut torin laidalla olevan kujan kiviseinään ja tuijottanut kuinka rotta oli kerta toisensa jälkeen onnistuneesti käynyt hakemassa itselleen kojuista jotakin; ruokaa, koruja, lisää ruokaa... Hän oli pannut merkille kuinka laikukas ja pulskea elukka oli tullut aina parittomana päivänä torille, aina samaan aikaan auringon ollessa korkeimmillaan. Sellaisesta järjestelmällisyydestä ja täsmällisyydestä saattoi päätellä siimahännän olevan muodonmuuttaja ja niinhän se olikin. Scrabs oli tullut tänne toissapäivänä, napannut rotan niskavilloista kätösiinsä ihmisvilinän keskuudesta ja kantanut sen samaiselle syrjäiselle kujalle, jossa irti päästettyään rotta oli muuttanut muotonsa takaisin ihmiseksi. Nuori mies, lipevä suustaan, vähän pelokkaasti ja ärsyttävästi änkyttävä, ja kaikkea sellaista, mistä Scrabs ei oikeastaan toisessa edes pitänyt. Nuorukainen oli kuitenkin suostunut pienen tilannekatsauksen jälkeen tulemaan paikalle juuri tänään ja juuri tätä varten.
Diili oli selkeä. Tyyppi saisi ehkä yksi kolmasosan saaliista, jos hoitaisi hommansa hyvin. Scrabs ei puuttuisi työhön etäältä, eikä läheltä. Jos rotta joutuisi pulaan, Scrabs ei puuttuisi siihenkään. Jos rotta lavertelisi, Scrabs hakkaisi sen hiljaiseksi.
Hiljaa mies nojasi yhäkin seinään ja antoi tarkan katseensa seurata rotan perässä. Se pujotteli ihmismassan seassa, kiipesi lopulta kojun puista jalkaa pitkin ylös kärreihin ja piiloutui pieneen kangaspussukkaan, joka tursusi erivärisiä huiveja. Scrabs tönäisi itsensä seinästä irti ja siirtyi paremmin seisomaan kujan suulle. Hän siristi silmiään, yritti paikantaa rottaa ja kiristeli samalla hampaitaankin vähän jännittyneenä. Hän ei halunnut ruokaa eikä koruja, hän halusi pussillisen kuparikolikoita, jota myyjä oli pitänyt lähes turhankin häpeilettömästi vartioimatta vieressään kärreillä. Ihme, ettei kukaan muu ollut yrittänyt saada näppejään kangaspussukkaan ennen kaksikkoa.
Meni ehkä vähän liiankin pitkä aika, ennen kuin rotta näytti naamansa seuraavan kerran. Scrabs näki miten se tarttui pienillä hampaillaan kiinni pussiin, kierähti sen kanssa alas ja röyhkeästi varasti kuparit pöydältä. Leveä virnistys levisi huulille, tietenkin, eikä kukaan näyttänyt huomaavan mitään. Häntä jopa vähän nauratti. Rotta oli taitava. Siimahäntä juoksi hänen luokseen kujalle, tiputti pussukan suustaan Scrabsin jalkoihin ja demoni vetäytyi paremmin varjoihin. Hän kyykistyi pulskean elukan eteen, avasi pussukan ja kaatoi kuparikolikot kämmenelleen. Virnistys.
"Oho, sä olitkin aika taitava", mies totesi tyytyväisenä ja tiputti puolet kolikoista takaisin pussukkaan. Se ojennettiin rotan hampaisiin. Scrabs oli tänään reilulla tuulella. "Viikon päästä, sama paikka, sama aika." Rotta piippasi, nöykäytti ja katosi pian näkyvistä.
-Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]