Näyte pelaamisesta
Dec 18, 2016 13:00:21 GMT
Post by Punakorppi on Dec 18, 2016 13:00:21 GMT
o/ Moikka.
"Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa."
Äidin sormi kohosi. Se sama, syyttävä sormi, joka vaientaa kuin suukapula ja tekee olon kiusaantuneeksi kuin syntiä tunnustaessa. Halkoo ilman ja ollessaan pystyssä on ylväs kuin kivestä veistetty patsas. Patsas ei päätöksissän horju.
"Sinä pysyt siinä ja annat itseäsi kypsempien hoitaa työnsä", totesi äiti äänensävyllä, josta ei voinut erehtyä. Se oli viimeinen sana ja jos sille kehtasi vinkua vastaan, on luvassa hankaluuksia.
Niinpä tyttö, happamana kuin pilaantuneen kalan syöneenä, naama kurtussa ja suu tiukkana viivana, rojahti maahan istumaan kuin valtava säkki mullalla täytettynä. Hän laittoi kätensä niin tiukkaan puuskaan kuin ikinä pystyi ilmaistaakseen tyytymättömyytensä päätökseen. Siitä huolimatta äiti hävisi torin hulinaan ja tyttö jäi odottamaan. Hänen ainoana seuralaisena oli pystyynkuollut, vanha työhevonen, jonka alahuuli hipoi maata ja selkä oli notkollaan kuin mäki, jonka huipulta tyttö joskus pyöri alas villeyspäissään.
Hevonen oli selvästi vanha, elämää nähnyt ja lopen kyllästynyt. Tyttö vilkaisi sitä kurtistuneiden kulmien alta, mutta hevonen ei silmiään avannut, mitä nyt hieman hännällään huiskautti kärpäsiä tiehensä.
"Sinä olet kyllä tosi ruma hevonen", tokaisi tyttö eläimelle. Hän kääsi katseensa pois ja samalla eläin kohotti hieman päätään, katsoakseen tyttöä kohti. Harja oli takussa, muutama takiainenkin sieltä sojotti, oksista puhumattakaan. Hevosen tiukka katse oli tytöstä harvinaisen ahdistava, oloa puistatutti moinen tiirailu.
"Mene pois!" pärähti tyttö hevoselle, huitaisten samalla käsiään sitä kohti. Hevonen ei eleestä hätkähtänyt, hieman luimisti korviaan ja pärskähti terävästi. Kuitenkin se totteli, alkoi nostella mutaisia jalkojaan ja kääntyi kohti torin rauhallisempaa aluetta. Nyt tyttö vasta hoksasi, ettei hevonen ollut sidottu mihinkään. Eihän sillä päitsiäkään ollut! Hevosen askel oli vanha ja raihnainen, kun se löntysti eteenpäin kojujen editse.
Erään kojun eteen hevonen pysähtyi. Sen harjan alta nousi kaksi terävää korvaa ja hevonen vilkaisi olkansa yli. Tyttö katsoi hevosen suuntaan ihmeissään. Sillä samalla hetkellä kurotti vanha eläin nopeasti kaulaansa, haukkasi kojusta suuren, mehukkaan omenan ja kiskoi sen itselleen. Tytön suu loksahti auki, hevosen korvat putosi luimuun ja katse siirtyi tyttöön. Eläin pärskähti, käänsi päänsä, nosti askelluksen raskaaseen raviin ja hölkötti kojujen varjoihin. Tyttö jäi katsomaan suu auki hevosen perään, eikä kyennyt hämmennykseltä liikkumaan. Hän mietti oliko nähnyt unta, vai oliko hänen perheellään vaan harvinaisen tyhmiä hevosia, koska ne eivät osanneet varastella tuolla tavoin ruokaa itselleen.
------------------------
"Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa."
Äidin sormi kohosi. Se sama, syyttävä sormi, joka vaientaa kuin suukapula ja tekee olon kiusaantuneeksi kuin syntiä tunnustaessa. Halkoo ilman ja ollessaan pystyssä on ylväs kuin kivestä veistetty patsas. Patsas ei päätöksissän horju.
"Sinä pysyt siinä ja annat itseäsi kypsempien hoitaa työnsä", totesi äiti äänensävyllä, josta ei voinut erehtyä. Se oli viimeinen sana ja jos sille kehtasi vinkua vastaan, on luvassa hankaluuksia.
Niinpä tyttö, happamana kuin pilaantuneen kalan syöneenä, naama kurtussa ja suu tiukkana viivana, rojahti maahan istumaan kuin valtava säkki mullalla täytettynä. Hän laittoi kätensä niin tiukkaan puuskaan kuin ikinä pystyi ilmaistaakseen tyytymättömyytensä päätökseen. Siitä huolimatta äiti hävisi torin hulinaan ja tyttö jäi odottamaan. Hänen ainoana seuralaisena oli pystyynkuollut, vanha työhevonen, jonka alahuuli hipoi maata ja selkä oli notkollaan kuin mäki, jonka huipulta tyttö joskus pyöri alas villeyspäissään.
Hevonen oli selvästi vanha, elämää nähnyt ja lopen kyllästynyt. Tyttö vilkaisi sitä kurtistuneiden kulmien alta, mutta hevonen ei silmiään avannut, mitä nyt hieman hännällään huiskautti kärpäsiä tiehensä.
"Sinä olet kyllä tosi ruma hevonen", tokaisi tyttö eläimelle. Hän kääsi katseensa pois ja samalla eläin kohotti hieman päätään, katsoakseen tyttöä kohti. Harja oli takussa, muutama takiainenkin sieltä sojotti, oksista puhumattakaan. Hevosen tiukka katse oli tytöstä harvinaisen ahdistava, oloa puistatutti moinen tiirailu.
"Mene pois!" pärähti tyttö hevoselle, huitaisten samalla käsiään sitä kohti. Hevonen ei eleestä hätkähtänyt, hieman luimisti korviaan ja pärskähti terävästi. Kuitenkin se totteli, alkoi nostella mutaisia jalkojaan ja kääntyi kohti torin rauhallisempaa aluetta. Nyt tyttö vasta hoksasi, ettei hevonen ollut sidottu mihinkään. Eihän sillä päitsiäkään ollut! Hevosen askel oli vanha ja raihnainen, kun se löntysti eteenpäin kojujen editse.
Erään kojun eteen hevonen pysähtyi. Sen harjan alta nousi kaksi terävää korvaa ja hevonen vilkaisi olkansa yli. Tyttö katsoi hevosen suuntaan ihmeissään. Sillä samalla hetkellä kurotti vanha eläin nopeasti kaulaansa, haukkasi kojusta suuren, mehukkaan omenan ja kiskoi sen itselleen. Tytön suu loksahti auki, hevosen korvat putosi luimuun ja katse siirtyi tyttöön. Eläin pärskähti, käänsi päänsä, nosti askelluksen raskaaseen raviin ja hölkötti kojujen varjoihin. Tyttö jäi katsomaan suu auki hevosen perään, eikä kyennyt hämmennykseltä liikkumaan. Hän mietti oliko nähnyt unta, vai oliko hänen perheellään vaan harvinaisen tyhmiä hevosia, koska ne eivät osanneet varastella tuolla tavoin ruokaa itselleen.
------------------------
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
[Vastaus piilotettu]
