Pelinäyte
Feb 24, 2017 20:51:59 GMT
Post by Dorokusai on Feb 24, 2017 20:51:59 GMT
Hellurei! Olisin liittymässä tosiaan, hahmoesittelykin alkaa olemaan pikkuhiljaa valmiina. Hahmoni, jolla esimerkkiroolinkin kirjoitin, on nimeltään Sealas, muodonmuuttaja, joka muuttuu sambarhirveksi (rusa unicolor).
Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Lämmin tuuli puhalsi yhtenä suvisena huomenena yli aavan alueen, jolle tienestin toivossa oli tori pystytetty. Kaupunkiin oli matkaa toistakymmentä kilometriä ja karavaanina liikkuva kaupustelijoiden joukko järjesteli kojuja ohikulkevien asiakkaiden varalta. Lähimetsikön reunamilla kohosi runsaslehtisiä puita, jokusia pensaita maata verhoamaan ja niiden suomassa suojassa lepäsi kruunupää. Ei mikä tahansa kuninkaallinen, sillä kruununsa muodostui uljaasta sarviparista, jota hirvas oli kasvattanut kuin tätä päivää varten. Eläin seisoi paikoillaan, korvat ja silmät tarkkaavaisina ympäristölleen ja sieraimet värähdellen; se seisoi tuulen alapuolella, paikantaen hajujen perusteella torilla olijoita. Suurin osa oli ihmisiä, tavallisia kuolevaisia, arkisen aherruksen parissa ostamassa ja myymässä. Joukossa lymysi kuitenkin yksi joukkoon kuulumaton, yksi, jota tämä sarvipää oli jäljittänyt jo jonkin aikaa.
Koiraa ei ollut karvoihin katsominen. Päällepäin sekarotuinen eläin oli sileäturkkinen ja pentumaisella tavalla viattoman näköinen, mutta harva tiesi tuon kultaisen karvan muuttuvan kihartuviksi suortuviksi, jotka laskeutuivat nuoren miehen olkapäille. Muodonmuuttaja naamioi kasvonsa yleisillä paikoilla usein tämän koiran hahmon taa, luultavasti usean syyn vuoksi ja hirvas ymmärsi kyllä neljän jalan juoksevan nopeampaa, kuin kahden. Moni saattoi luulla tuota yksinänsä jolkottelevaa koiraa tavalliseksi kulkuriksi, joka kärkkyi lihamestareiden perkuujätteitä tai seurasi kuonoaan muiden ruoan tuoksujen perässä. Tarkemmalla tarkastelulla saattoi kuitenkin huomata, että eläimen turkki oli liian puhdas ja tassujen anturat pehmeät kuin persikan nukka, eivätkä suinkaan kulkemisen kuluttamat kuten useimmilla katujen kasvateilla.
"Täältä koruja kaunottarille!"
Kauppias huuteli hymyssäsuin parille naiselle, jotka olivat pysähtyneet katselemaan tarjontaa. Neidot olivat ostaneet jo käsityöläisten tekemiä huiveja, mutta se ei estänyt jäämästä katselemaan kullan ja jalokivien kimallusta. Kauppiaan huomion kiinnittyessä mahdollisiin asiakkaisiin, tassutteli koira vaivihkaisesti lähemmäs, kunnes pujahti kojujen välistä lähemmäs. Tinkiminen piti ihmisten huomion toisiinsa kiinnittyneinä, eikä kukaan tuntunut huomaavan kuinka vaalea kuono vilahti kojun alta, napaten suuhunsa yhden kultaisista rannekoruista. Yhtä vaivihkaisesti kuin tuo oli tepsuttanut paikalle, lähti huijauksessaan onnistunut eläin jatkamaan matkaansa, karaten kallis koru lurpottavien huulten alle piilotettuina. Suorin tie kaupunkiin kantoi koiruutta määränpäätään kohti, mutta sen varrella oli yksi mutka. Vasta suuren puun kohdalle tassuteltuaan koira varmistui, ettei kukaan ihmisistä seurannut tai edes huomannut näpistystä, ja taakse pälyily vaihtui huolettomaksi hännän heilutukseksi. Hirvas laski päätään hitaasti ja astui vaaleaturkkisen varkaan eteen, tuijottaen harmailla silmillään tuota tiiviisti. Näistä kahdesta peto oli kovin pieni kruunupäähän verrattuna, eikä yhtäkkisestä yllätyksestä toipuminen ollut tarpeeksi nopea, kun hirvas päätti näyttää, miksi kantoikaan noita metrisiä sarvia muassaan. Sorkat tömähtivät maahan, pitkä kaula kääntyi ja jännittyi syösten sarvihaaran kultaisen turkin läpi sapelin lailla. Peto älähti kaapien jaloillaan maata alleen, päästäkseen karkuun kuninkaallisesta kourasta, joka painoi tuon kehoa, pakotti lihan rikki ja luun poikki. Vaalea karva värjääntyi verestä, kruunupään pitäessä sarvillaan nappaamansa varkaan maahan painettuna, vangittuna luumaiseen vankilaan.
Vähitellen keuhkojen pihinä hiljeni ja peto oli liikkumatta. Elottomien huulten välistä roikkui yhä kultainen koru, joka ei ollut ensimmäinen tämän muodonmuuttajan viemä hely, mutta ainakin se jäi viimeiseksi.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta.
Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Lämmin tuuli puhalsi yhtenä suvisena huomenena yli aavan alueen, jolle tienestin toivossa oli tori pystytetty. Kaupunkiin oli matkaa toistakymmentä kilometriä ja karavaanina liikkuva kaupustelijoiden joukko järjesteli kojuja ohikulkevien asiakkaiden varalta. Lähimetsikön reunamilla kohosi runsaslehtisiä puita, jokusia pensaita maata verhoamaan ja niiden suomassa suojassa lepäsi kruunupää. Ei mikä tahansa kuninkaallinen, sillä kruununsa muodostui uljaasta sarviparista, jota hirvas oli kasvattanut kuin tätä päivää varten. Eläin seisoi paikoillaan, korvat ja silmät tarkkaavaisina ympäristölleen ja sieraimet värähdellen; se seisoi tuulen alapuolella, paikantaen hajujen perusteella torilla olijoita. Suurin osa oli ihmisiä, tavallisia kuolevaisia, arkisen aherruksen parissa ostamassa ja myymässä. Joukossa lymysi kuitenkin yksi joukkoon kuulumaton, yksi, jota tämä sarvipää oli jäljittänyt jo jonkin aikaa.
Koiraa ei ollut karvoihin katsominen. Päällepäin sekarotuinen eläin oli sileäturkkinen ja pentumaisella tavalla viattoman näköinen, mutta harva tiesi tuon kultaisen karvan muuttuvan kihartuviksi suortuviksi, jotka laskeutuivat nuoren miehen olkapäille. Muodonmuuttaja naamioi kasvonsa yleisillä paikoilla usein tämän koiran hahmon taa, luultavasti usean syyn vuoksi ja hirvas ymmärsi kyllä neljän jalan juoksevan nopeampaa, kuin kahden. Moni saattoi luulla tuota yksinänsä jolkottelevaa koiraa tavalliseksi kulkuriksi, joka kärkkyi lihamestareiden perkuujätteitä tai seurasi kuonoaan muiden ruoan tuoksujen perässä. Tarkemmalla tarkastelulla saattoi kuitenkin huomata, että eläimen turkki oli liian puhdas ja tassujen anturat pehmeät kuin persikan nukka, eivätkä suinkaan kulkemisen kuluttamat kuten useimmilla katujen kasvateilla.
"Täältä koruja kaunottarille!"
Kauppias huuteli hymyssäsuin parille naiselle, jotka olivat pysähtyneet katselemaan tarjontaa. Neidot olivat ostaneet jo käsityöläisten tekemiä huiveja, mutta se ei estänyt jäämästä katselemaan kullan ja jalokivien kimallusta. Kauppiaan huomion kiinnittyessä mahdollisiin asiakkaisiin, tassutteli koira vaivihkaisesti lähemmäs, kunnes pujahti kojujen välistä lähemmäs. Tinkiminen piti ihmisten huomion toisiinsa kiinnittyneinä, eikä kukaan tuntunut huomaavan kuinka vaalea kuono vilahti kojun alta, napaten suuhunsa yhden kultaisista rannekoruista. Yhtä vaivihkaisesti kuin tuo oli tepsuttanut paikalle, lähti huijauksessaan onnistunut eläin jatkamaan matkaansa, karaten kallis koru lurpottavien huulten alle piilotettuina. Suorin tie kaupunkiin kantoi koiruutta määränpäätään kohti, mutta sen varrella oli yksi mutka. Vasta suuren puun kohdalle tassuteltuaan koira varmistui, ettei kukaan ihmisistä seurannut tai edes huomannut näpistystä, ja taakse pälyily vaihtui huolettomaksi hännän heilutukseksi. Hirvas laski päätään hitaasti ja astui vaaleaturkkisen varkaan eteen, tuijottaen harmailla silmillään tuota tiiviisti. Näistä kahdesta peto oli kovin pieni kruunupäähän verrattuna, eikä yhtäkkisestä yllätyksestä toipuminen ollut tarpeeksi nopea, kun hirvas päätti näyttää, miksi kantoikaan noita metrisiä sarvia muassaan. Sorkat tömähtivät maahan, pitkä kaula kääntyi ja jännittyi syösten sarvihaaran kultaisen turkin läpi sapelin lailla. Peto älähti kaapien jaloillaan maata alleen, päästäkseen karkuun kuninkaallisesta kourasta, joka painoi tuon kehoa, pakotti lihan rikki ja luun poikki. Vaalea karva värjääntyi verestä, kruunupään pitäessä sarvillaan nappaamansa varkaan maahan painettuna, vangittuna luumaiseen vankilaan.
Vähitellen keuhkojen pihinä hiljeni ja peto oli liikkumatta. Elottomien huulten välistä roikkui yhä kultainen koru, joka ei ollut ensimmäinen tämän muodonmuuttajan viemä hely, mutta ainakin se jäi viimeiseksi.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]