Pelinäyte
Mar 16, 2017 8:29:57 GMT
Post by Lucetta on Mar 16, 2017 8:29:57 GMT
-Hahmosi näkee kuinka eläinmuodossa oleva muodonmuuttaja varastaa jotain torilta. Kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kirjoita siitä kuinka hahmosi toimii tilanteessa.
Sateinen päivä on paras päivä. Niin ajattelee pikku Bepo, joka katselee ulos ikkunasta kun ihmiset hääräävät torilla. Hän uneksii kedoilla juoksemisesta ja hyppimisesta, kukkien tuoksuista ja sinisestä taivaasta, kunnes äiti kutsuu.
"Bebo kulta, tulisitko tänne? Minulla on asiaa" virkkoo äiti heiveröisellä mutta lepeällä äänellä. Bepo kääntyy kohti huoneensa ovea ja suuntaa keittiöön.
"Mitä nyt? Onko pikkuveli taas sotkinut?"
Bepo sanoo laskien leikkiä, mutta toivoen olevansa väärässä.
"Ei tällä kertaa, minulla on sinulle pieni pyyntö. Voisitko hakea perunoita torilta? Ne ovat päässeet loppumaan."
Äiti sanoo käntymättä Bepoa kohti leikellen porkkanoita. Bepo katsoo ulos ikkunasta sateeseen huolestuneena ja huokaa syvään. Hän sitten suuntaa eteiseen, laittaa takin ja hatun päälle ja laittaa kenkänsä jalkaan.
"Olen pahoillani, Bepo kulta. Isä on niin väsynyt eilisestä talkoosta ja haluaisi lepoa. Hyvitän tämän sinulle laittamalla herkkuruokaasi."
"Okei, tulen takaisin jonkun ajan päästä. Käykö ihan minkälainen peruna vaan?"
"Jos saisit sitä halvimpaa perunaa, niin se olisi hyvä. Ole varovainen pikku pupuseni!"
"Juu juu. Nähdään."
Bepo astuu ovesta ulos sateeseen. Hän katsoo ympärilleen ja suuntaa sitten kohti toria. Hän puikkelehtii ihmisjoukon välistä kohti lähintä kojua, missä myydään vihanneksia ja hedelmiä. Bepo katsoo vihanneksia, mutta päättää suunnata toiselle kojulle. Hän astuu toisen kojun eteen ja nostaa yhden perunan käteensä ja tutkii.
"Mitäs pätkä? Eikö isäsi halua nousta sängystä?"
Bepo kääntyy kohti kojumyyjää ja huomaa että räjäisen näköinen, rispartainen mies on isän ystävä, Fransiscus, lyhyesti Frans.
"Joo, isi ihan poikki, joten äiti lähetti minut. Hän sanoi että hän tekee minun lempiruokaani!"
"Jaahas, no minulta saat parhaimmat vihannekset mitä täältä löytyy. Itse kasvatettuja ja oikeen maukkaita."
"Ottaisin perunoita tänään. Pal-"
Ennen kuin Bepo ehtii lauseensa lopettaa, hän näkee Fransin kojun takana huppupäisen miehen, joka vaivihkaa ottaa jotain kiiltävää toisesta kojusta. Bepo katsoo silmät suurena miestä joka äkisti suuntaa metsään.
"Odotas vähän, minun pitää käydä tuolla..."
Bepo jättää laukkunsa kojun viereen ja suuntaa miehen perään.
"Bepo, mikä hätänä? Tapahtuiko jotain?"
Bepo ei kuule, vaan juoksee suoraan metsään ja alkaa etsimään sitä miestä. Vähän ajan päästä hän näkee miehen ja piiloutuu. Mies pitelee käsissään vaatimatonta kaulakorua, jossa on sydämenmuotoinen pikku kivi. Bepo tarkkailee hetken mutta päättää nousta puskista päättäväisin ilmein.
"Hei! Sinun pitää maksaa tuo jos aiot sen pitää!"
Bepo sanoo kovalla äänellä, säikäyttäen miehen. Mies kääntyy kohti Bepoa kauhunvallassa, mutta rauhoittuu sitten nähdessään että hänen kiinniottajansa onkin pieni lapsi.
"Mitä teet täällä? Eikö äitisi ole sanonut sinulle ettei vieraille saisi puhua?"
Mies saa sanotuksi matalalla, mutta tärisevällä äänellä. Hän nousee ylös ja kääntyy kohti Bepoa, puristaen tiukasti kaulakorua.
"On, mutta minä en pelkää vaikka ne kävisivät kimppuuni. Olen niitä fiksumpi!"
"Hm. Olisi parempi jos tottelisit äitiäsi, jotkut vieraat voivat olla erittäin vaarallisia.."
Mies hymyilee ilkesäti Bepolle, paljastaen rivin teräviä hampaita. Bepo yllättyy hiukan, mutta ei pelkää. Hän astelee lähemmäs päättäväisesti kohti miestä. Mies lopettaa hymyilyn ja perääntyy muutaman askeleen. Kun Bepo seisoo miehen edessä, hän ojentaa kätensä kohti miestä.
"Anna tuo kaulakoru takaisin. Se ei ole sinun."
Mies katsoo Bepoa tyrmistyneenä, mutta purskahtaa sitten kovaan nauruun. Bepo säikähtää mutta ei peräänny.
"Sinäpä se vasta olet huvittava pentu. Ihmiseksi olet aika rohkea kun uskallat lähestyä muodonmuuttaja."
"En ole ihminen. Olen muodonmuuttaja!"
"Häh?"
Mies katsoo Bepoa oudosti kun Bepo ottaa lakkinsa pois ja alta paljastuu kaksi pientä, ruskeaa pupunkorvaa. Mies katsoo Bepoa vielä kerran tyrmistyneenä ja purskahtaa sitten taas nauruun. Hän kyykistyy naurukohtauksen jälkeen ja siirtää huppunsa pois. Hänellä on tumman harmaat suden korvat, tummat, sekalaiset ja lyhyet hiukset, pieni arpi ohimossa ja vihreät sudensilmät.
"Vai että pieni pupu sai suden kiinni ja vieläpä uskalsi lähestyä petoa. Olet huvittapa, pentu."
"En ole pentu, olen Bepo!"
"No Bepo, sait minut kiinni itseteossa. Tässä on kaulakoru."
Mies ojentaa kaulakorun Bepolle, nousee ylös taputtaen Bepon päätä ja suuntaa syvemmälle kohti metsää.
"Hei, mikä on nimesi?"
"Minulla on monen monta nimeä, mutta voit kutsua minua nimellä Raul."
Mies hymähtää ja katoaa sitten näkyvistä. Bepo katsoo miehen perään ja tarkastelee sitten kaulakorua. Sen jälkeen Bepo suuntaa takaisin torille, hymyillen leveästi.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]
Sateinen päivä on paras päivä. Niin ajattelee pikku Bepo, joka katselee ulos ikkunasta kun ihmiset hääräävät torilla. Hän uneksii kedoilla juoksemisesta ja hyppimisesta, kukkien tuoksuista ja sinisestä taivaasta, kunnes äiti kutsuu.
"Bebo kulta, tulisitko tänne? Minulla on asiaa" virkkoo äiti heiveröisellä mutta lepeällä äänellä. Bepo kääntyy kohti huoneensa ovea ja suuntaa keittiöön.
"Mitä nyt? Onko pikkuveli taas sotkinut?"
Bepo sanoo laskien leikkiä, mutta toivoen olevansa väärässä.
"Ei tällä kertaa, minulla on sinulle pieni pyyntö. Voisitko hakea perunoita torilta? Ne ovat päässeet loppumaan."
Äiti sanoo käntymättä Bepoa kohti leikellen porkkanoita. Bepo katsoo ulos ikkunasta sateeseen huolestuneena ja huokaa syvään. Hän sitten suuntaa eteiseen, laittaa takin ja hatun päälle ja laittaa kenkänsä jalkaan.
"Olen pahoillani, Bepo kulta. Isä on niin väsynyt eilisestä talkoosta ja haluaisi lepoa. Hyvitän tämän sinulle laittamalla herkkuruokaasi."
"Okei, tulen takaisin jonkun ajan päästä. Käykö ihan minkälainen peruna vaan?"
"Jos saisit sitä halvimpaa perunaa, niin se olisi hyvä. Ole varovainen pikku pupuseni!"
"Juu juu. Nähdään."
Bepo astuu ovesta ulos sateeseen. Hän katsoo ympärilleen ja suuntaa sitten kohti toria. Hän puikkelehtii ihmisjoukon välistä kohti lähintä kojua, missä myydään vihanneksia ja hedelmiä. Bepo katsoo vihanneksia, mutta päättää suunnata toiselle kojulle. Hän astuu toisen kojun eteen ja nostaa yhden perunan käteensä ja tutkii.
"Mitäs pätkä? Eikö isäsi halua nousta sängystä?"
Bepo kääntyy kohti kojumyyjää ja huomaa että räjäisen näköinen, rispartainen mies on isän ystävä, Fransiscus, lyhyesti Frans.
"Joo, isi ihan poikki, joten äiti lähetti minut. Hän sanoi että hän tekee minun lempiruokaani!"
"Jaahas, no minulta saat parhaimmat vihannekset mitä täältä löytyy. Itse kasvatettuja ja oikeen maukkaita."
"Ottaisin perunoita tänään. Pal-"
Ennen kuin Bepo ehtii lauseensa lopettaa, hän näkee Fransin kojun takana huppupäisen miehen, joka vaivihkaa ottaa jotain kiiltävää toisesta kojusta. Bepo katsoo silmät suurena miestä joka äkisti suuntaa metsään.
"Odotas vähän, minun pitää käydä tuolla..."
Bepo jättää laukkunsa kojun viereen ja suuntaa miehen perään.
"Bepo, mikä hätänä? Tapahtuiko jotain?"
Bepo ei kuule, vaan juoksee suoraan metsään ja alkaa etsimään sitä miestä. Vähän ajan päästä hän näkee miehen ja piiloutuu. Mies pitelee käsissään vaatimatonta kaulakorua, jossa on sydämenmuotoinen pikku kivi. Bepo tarkkailee hetken mutta päättää nousta puskista päättäväisin ilmein.
"Hei! Sinun pitää maksaa tuo jos aiot sen pitää!"
Bepo sanoo kovalla äänellä, säikäyttäen miehen. Mies kääntyy kohti Bepoa kauhunvallassa, mutta rauhoittuu sitten nähdessään että hänen kiinniottajansa onkin pieni lapsi.
"Mitä teet täällä? Eikö äitisi ole sanonut sinulle ettei vieraille saisi puhua?"
Mies saa sanotuksi matalalla, mutta tärisevällä äänellä. Hän nousee ylös ja kääntyy kohti Bepoa, puristaen tiukasti kaulakorua.
"On, mutta minä en pelkää vaikka ne kävisivät kimppuuni. Olen niitä fiksumpi!"
"Hm. Olisi parempi jos tottelisit äitiäsi, jotkut vieraat voivat olla erittäin vaarallisia.."
Mies hymyilee ilkesäti Bepolle, paljastaen rivin teräviä hampaita. Bepo yllättyy hiukan, mutta ei pelkää. Hän astelee lähemmäs päättäväisesti kohti miestä. Mies lopettaa hymyilyn ja perääntyy muutaman askeleen. Kun Bepo seisoo miehen edessä, hän ojentaa kätensä kohti miestä.
"Anna tuo kaulakoru takaisin. Se ei ole sinun."
Mies katsoo Bepoa tyrmistyneenä, mutta purskahtaa sitten kovaan nauruun. Bepo säikähtää mutta ei peräänny.
"Sinäpä se vasta olet huvittava pentu. Ihmiseksi olet aika rohkea kun uskallat lähestyä muodonmuuttaja."
"En ole ihminen. Olen muodonmuuttaja!"
"Häh?"
Mies katsoo Bepoa oudosti kun Bepo ottaa lakkinsa pois ja alta paljastuu kaksi pientä, ruskeaa pupunkorvaa. Mies katsoo Bepoa vielä kerran tyrmistyneenä ja purskahtaa sitten taas nauruun. Hän kyykistyy naurukohtauksen jälkeen ja siirtää huppunsa pois. Hänellä on tumman harmaat suden korvat, tummat, sekalaiset ja lyhyet hiukset, pieni arpi ohimossa ja vihreät sudensilmät.
"Vai että pieni pupu sai suden kiinni ja vieläpä uskalsi lähestyä petoa. Olet huvittapa, pentu."
"En ole pentu, olen Bepo!"
"No Bepo, sait minut kiinni itseteossa. Tässä on kaulakoru."
Mies ojentaa kaulakorun Bepolle, nousee ylös taputtaen Bepon päätä ja suuntaa syvemmälle kohti metsää.
"Hei, mikä on nimesi?"
"Minulla on monen monta nimeä, mutta voit kutsua minua nimellä Raul."
Mies hymähtää ja katoaa sitten näkyvistä. Bepo katsoo miehen perään ja tarkastelee sitten kaulakorua. Sen jälkeen Bepo suuntaa takaisin torille, hymyillen leveästi.
Mitä tapahtuu tuomitsemisessa?
[Vastaus piilotettu]