Zegrauphrer
Jun 21, 2017 18:29:56 GMT
Post by Lehw on Jun 21, 2017 18:29:56 GMT
Nimi: Zegrauphrer
Ikä: 7 vuotta
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Ei oikein tiedä itsekään. Pääasiassa naiset vissiin.
Siviilisääty: --
Laji: Demoni - Viha
Perhe: Eläessään vaimo ja kaksi lasta. Lapset ovat vielä hengissä, muttei luonnollisesti tiedä jälkikasvunsa olemassaolosta.
Asuinpaikka: Manalassa, hyvin minimalistinen asunto. Tavaroiden vähyys johtuu osin siipien suuruudesta, osin siitä, että kodin olisi myös tarkoitus kestää miehen raivokohtauksia. Esimerkiksi puinen sänky on korjattu useammasta kohtaa ja myös näyttää siltä. Asumuksesta löytyy toistaiseksi myös kaksi tuolia ja pöytä sekä vaatekaappi.
Erityisominaisuudet
- Zegrauphrerin menettäessä malttinsa hänen vihansa tarttuu jossakin määrin myös lähellä oleviin. Vaikutus ihmisiin, muodonmuuttajiin ja puolijumaliin on lähes välitön ja voi olla vahvakin riippuen siitä miten pahasti Zeg itse suuttuu. Mitä vihaisempi demoni on, sen vihaisempia ovat yleensä ympärillä olevatkin, jolloin lopputulos saattaa olla tilanteesta riippuen tuhoisa. Enkelien, muiden demonien ja etenkin jumalien kohdalla vaikutus on huomattavasti lievempi tarttuvan vihan ollessa lähinnä pientä ärsyynnystä taikka turhaannusta.
Tasaiset luonteet lajista riippumatta eivät välttämättä reagoi Zegrauphrerin räjähtämiseen mitenkään, sillä vihan leviäminen perustuu enimmiltä osin jokaisen oman temperamentin ja äkkipikaisuuden määrään. Näin ollen perusluonteeltaan viilipytty ihminenkin saattaa selvitä Zegin raivonpurkauksesta ehjin nahoin (jos siis onnistuu välttymään selkäsaunalta muuten).
- Zegrauphrerin kipukynnys on muutenkin korkea, mutta raivokohtauksen mennessä päälle kivunsietokyky kasvaa entisestään. Tämä puolestaan johtaa siihen, että suutuspäissään demoni menee vaikka pää edellä läpi harmaan kiven, jos sille päälle sattuu, ja pysähtyy vasta sitten, kun ei vammoiltaan pysty liikkumaan tai kun ei yksinkertaisesti enää jaksa ylläpitää raivoaan.
- Pystyy käyttämään häntäänsä kuin ylimääräistä kättä. Häntä ei kuitenkaan ole kovin vahva nostamisen tai esineiden liikuttamisen suhteen, joten vähänkin painavien asioiden siirtäminen hännällä ei onnistu. Kuristaminen sen sijaan sujuu sitäkin helpommin, jos uhri sattuu olemaan oikealla korkeudella.
- Osaa teleportata, muttei ole siinä mikään luonnonlahjakkuus. Vähänkin epävakaalla mielellä paikan vaihtaminen ei onnistu sitten millään, joten Zegrauphrer turvautuukin useimmiten mieluiten siipiinsä, sillä lentämisessä hän on hyvä. Mies ei myöskään osaa siirtää toista henkilöä mukanaan muuten kuin lentäen tai kantaen.
- Magian taitamista demoni vasta opettelee eikä ole siinäkään kovin hyvä, mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei Zegrauphrer jaksa keskittyä toistamaan harjoitteitaan. Lisäksi turhaannus osaamattomuudesta yleensä syö miehen viimeisetkin kärsivällisyyden rippeet ja pian saa taas itse kukin varoa näppiensä palamista. Pystyy kuitenkin ylläpitämään ihmismuotoaan hyvin. Näkymättömäksi ei osaa muuttua.
- Nyrkkitappeluissa mies on miltei luonnonlahjakkuus silloin, kun ei pelkästään rynni päälle. Omaa suuren potentiaalin lähitaisteluun ja mahdollisesti aseiden käyttämiseenkin, jos vain kärsivällisyys antaisi myöten oppimisen suhteen.
Ulkonäkö
Zegrauphrer on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen ja erittäin silmää miellyttävä kiinteiden lihastensa kanssa, vaikka kehoa peittääkin monta satunnaista arpea siellä ja täällä. Mies ei itsekään enää muista, mistä kaikkialta on ruhjeensa saanut, joten arpien alkuperää on turha lähteä kyselemään. Ulkomuodoltaan Zeg ei välttämättä ole aivan niin tankkeri kuin mitä voisi lajista päätellen olettaa, mutta voimaa löytyy kyllä nyrkkitappelussa pärjäämiseen aivan riittävästi. Harteikkaalla miehellä on myös selkärankaa, ja hän kantaa koko 191cm pitkän vartensa ryhdikkäästi mulkoillen tasapuolisesti niin pienempiään kuin itseään suurempiakin ilmestyksiä.
Zegrauphrerin perusilme on jokseenkin vittuuntunut ja hyvin varautunut etenkin ventovieraiden henkilöiden seurassa. Myöskään olemus ei juuri houkuttele muita olentoja lähelle, sillä Zeg tuntuu huokuvan “pysy poissa tai puren jos lähestyt”-viboja. Tämä on toisaalta sääli, sillä mytryillessään pois jäävät sydäntä lämmittävät hymyt ja muut positiiviset ilmeet, joita mies lähimmäisilleen jakaa (jos nyt ei usein niin ainakin enemmän kuin normaalisti).
Niin kasvonpiirteiltään kuin muultakin ruumiiltaan Zeg on maskuliininen. Kasvot ovat kulmikkaat, lähes veistokselliset, joskin usein pikkunaarmujen tai ruhjeiden peitossa riippuen siitä miten kauan edellisestä nyrkkitappelusta on ollut aikaa. Muuten iho onkin sitten sileä ja kaunis, vaikka leukaa peittääkin normaalisti muutaman päivän vanha tummahko, rusehtava sänki. Demoni ei useinkaan jaksa pitää huolta ulkonäöstään siinä määrin, että huolehtisi leukansa sileydestä. Harvoin hän päästää sängen kasvamaan parraksi asti, mutta pidemmän aikaa erityisen huonolla tuulella ollessaan tämäkään ei ole mahdotonta.
Silmät ovat mantelin muotoiset ja demonimuodossa väritykseltään kultaiset. Silmiä ympäröivät tummat ja paksut, mutta eivät kovin pitkät ripset. Kulmat ovat usein tyytymättömästi kurtussa. Väriltään ne ovat aavistuksen tummempaa punaruskean sävyä kuin mitä herran kuontalo on.
Zegrauphrerin hiukset ovat kirkkaan punaruskeat, mikä takaa sen, että hänet on jo pelkästään koon ja hiustenvärin puolesta helppo tunnistaa kaukaakin. Varsinaista hiustyyliä miehellä ei ole, vaan tavallisesti jollain tavalla sekaisin oleva tukka on kasvanut yli mallista, jos siinä on ikinä sellaista ollutkaan. Otsatukka on usein sipaistu kevyesti vain johonkin suuntaan pois silmiltä, sillä punaisissa hiuksissa on kuitenkin sen verran pituutta, että tuulisella säällä haituvat haittaavat näkemistä. Hiukset ovat luonnostaan hyvin taipuisat ja laadultaan sileät, mutteivät suinkaan liukkaat. Pesun jälkeen demonin kuontaloa voisi kuvailla jopa pehmeäksi.
Mies pitää muun karvoituksensa aikalailla luonnollisessa tilassa. Säärien, alavatsan (ja -kerran) sekä käsivarsien karvapeitteelle ei tehdä mitään, jos ei ole erityistä pakkoa. Rintakarvoja mies ei ole vielä onnistunut kasvattamaan eikä tunne siihen mitään erityistä viehtymystä, mutta muun kropan tummanruskean sävyinen karvakerros on demonille itselleen miehisyyden merkki. Ei hän mistään gorillasta mene - reisissäkään ei ole nimellisesti karvoitusta -, mutta edellä mainittujen alueiden karvat kyllä näkyvät varsin hyvin paljaalla silmällä.
Demonimuodossaan Zegrauphrerilla on kultaiset silmät. Häneltä puuttuu lajityypilliset siivet, sillä ne on jokin aikaa sitten revitty irti. Tilalla on rumat arvet eikä hän ole enää lentokykyinen. Sarvet muistuttavat etäisesti argaalin sarvia, vaikka ovatkin huomattavasti pienemmät ja lievemmällä kaarteella. Ulkomuodoltaan sarvet ovat siis vihademoneille tyypilliset. Uratus on argaalin sarvia tiheämmässä, mutta väritys mukailee eläimen sarvien väriä vaaleanruskeilla sävyillään vivahtaen paikoittain tummemman ruskeaan. Sarvien pinta on karhea eikä Zegrauphrer yleensä jaksaa kantaa pääulokkeistaan niin paljoa vaivaa, että huoltaisi niitä jotenkin erityisesti.
Häntä on käärmemäinen ja niin pitkä, että n. 30cm siitä laahaa maassa silloin, kun demoni seisoo suorassa ja on paljasjaloin. Väriltään hännän suomut ovat vihreät ja hännänpäässä on karvatupsu. Karvaa on itse asiassa koko hännän mitalta eräänlaisena harjaksena, joka alkaa hännän tyven yläpuolelta alaselästä. Näin ollessa vaaleanruskea, lähestulkoon savenvärinen karvoitus jatkuu vähän pidemmälle selkään kuin mitä hännän tyvi. Häntää demoni pystyy liikuttelemaan vapaasti ja käyttämään kuin ylimääräistä kättä, joskin nostovoima ulokkeessa ei ole kovin kummoinen. Puristus- (vai pitäisikö sanoa kuristus)voima hännässä on paremmalla tolalla, oli se sitten hyvä tai huono asia.
Ihmismuodossaan Zegrauphrer on miltei samannäköinen kuin demonina. Sarvet ja häntä luonnollisesti katoavat, samoin kuin silmien väri muuttuu luonnollisempaan suuntaan. Kultaisen sijaan demonin iirikset vaihtavat värinsä pähkinänruskeaan.
Vaatteissaan Zegrauphrer suosii talonpoikaistyyliä (myös ollessaan Manalassa), vaikka toisaalta voi pukeutua mihinkä vain, mikä käteen sillä kohtaa sattuu (lukuunottamatta naistenvaatteita). Alasti demonia ei näe kuin sängyssä tai pesulla, sillä hän ei vapaaehtoisesti juuri viihdy vähissä vaatteissa. Ei hän kehoaan häpeä, ei vain pidä siitä, miten paljaalta olo tuntuu ilman rihman kiertämää. Vaatetuksen värimaailma on yleensä ruskea, mutta yleisesti ottaen myös muut maanläheiset sävyt menevät.
Demoni ei ole kovin nirso vaatetuksensa suhteen. Lähinnä kysymys on siitä, tuottaako pukeminen ongelmaa siipien, sarvien ja hännän osalta, sillä välistä oikein mukavasti istuvia housuja on mahdotonta saada käsiinsä, eikä tarpeeksi leveällä kaula-aukolla varustettuja paitoja ota löytyäkseen. Näin ollen sekä paidat että housut ovat yleensä väljiä sekä muilla tavoin mukavia.
Normaali asustus lämpimällä säällä onkin valkea tai vaaleanruskea puuvilla- tai pellavapaita. Paidan kanssa käytetään ruskeita pussihousuja kiristysnarulla. Kenkiä Zeg harvemmin vaivautuu jalkaansa laittamaan, ellei ole liian kylmä tai maasto sitä erikseen vaadi. (Ja silloinkin hän oletettavasti yrittää ensin kulkea paljasjaloin ennen kuin joutuu kantapään kautta toteamaan, ettei asetelma toimi.)
Jos miehen on pakko laittaa jalkineet, ne ovat yleensä ruskeaa nahkaa ja malliltaan yksinkertaiset, korkeavartiset saappaat. Toisaalta tässäkään vihademoni ei ole kovin tarkka - jos kengät sopivat, niitä voi käyttää. Vaikka korkokenkiin hän ei koske edes pitkällä tikulla.
Luonne
Ensivaikutelma Zegrauphrerista on yleensä harhaanjohtava - ainakin jos perusluonteeseen vertaa. Ulkoisesti mies vaikuttaa kovin yrmyltä rääväsuulta, minkälaiseksi hän toisaalta itsensä haluaakin muille esitellä. Pehmeyttä ei näytetä, mikä osittain onnistuu helpostikin, koska vihademoni on erittäin helposti tulistuvaa sorttia.
Tarkoituksella Zeg ei mene itseään muille esittelemään. Hän on varautunut ja vetäytyvä persoona, mutta se johtuu pohjimmiltaan pelkästään siitä, ettei hän tieten tahtoen halua tehdä muiden elämästä vaikeaa. Lisäksi vetäytyvä ei tässä yhteydessä tarkoita millään tavalla hissukkaa, vaan lähinnä Zegrauphrer on kyräilijätyyppiä. Jos ihmisten ympäriltä häätäminen vaatii aggressiivista käytöstä, hän osaa olla hyvinkin hyökkäävä. Pelottelu onnistuu ilman sen suurempia tunnontuskia - varsinkin, jos hän pystyy tavalla tai toisella ennakoimaan raivokohtauksensa ja on sellaisessa seurassa, jota ei tahdo vahingoittaa ainakaan fyysisesti.
Suurimman pohjan demonin käytökselle luokin ajoittain hyvin puskista tulevat vihakohtaukset. Niiden sattuessa Zegrauphrerista tulee arvaamaton ja liikkeissään vaikeasti ennustettava tapaus, jonka suurin tehtävä tuntuu olevan tuhota kohtauksen laukaisija tai sitten yleisesti ihan vain kaikki, mikä ympärillä sattuu olemaan. Kohtauksen laadusta riippuen mies äityy joko huutamaan estoitta solvauksia tai vaihtoehtoisesti käy vain varoittamatta päälle (tai sitten molempia). Joka tapauksessa ongelmallisen tilanteesta tekee sen, ettei Zegillä ole puhtaan raivonsa alla juurikaan mitään kontrollia omiin sanoihinsa tai tekoihinsa, eikä hän yleensä pysähdy kuin vasta pakon edessä. Oli kyseessä sitten rakas tai tuiki tuntematon, tarpeeksi voimakkaassa raivokohtauksessa demoni saattaa jopa hakata uhrinsa hengiltä sitä sen kummemmin itse tilanteessa tajuamatta.
Vihakohtaukset yleensä sattuvat silloin, kun Zegrauphrer on muutenkin huonolla tuulella ja voivat päivästä riippuen eskaloitua hyvinkin pienistä vastoinkäymisistä. Ilman mitään syytä demoni ei kilahda, mutta yleensä syyksi riittävät myös sellaiset mitättömyydet kuin mukin tippuminen lattialle tai epäonnistuminen jossakin pienessä harjoitteessa. Asiaahan ei tietenkään auta se, ettei miestä ole pinnalla pilattu ja että hän on luonnostaankin äkkipikainen liikkeissään.
Voisi siis kuvitella, että Zegrauphrer elää hyvinkin impulsiivista elämää (mikä oletuksena ei mene kovin paljon metsään), mutta vastoin kaikkia odotuksia mies oikeasti suunnittelee paljonkin asioita etukäteen. Etenkin rauhoittavassa seurassa tai yksin ollessaan demonista kuoriutuu jopa pohdiskeleva yksilö, joka oikeasti ajattelee. Zegrauphrerin mielessä liikkuukin runsaasti asioita ja hän luo suunnitelmia, mutta kyseiset suunnitelmat yleensä lentävät roskakoriin siinä kohtaa, kun toteutusvaihe alkaa. Eikä hän tee sitä edes tahallaan, vaan lähes poikkeuksetta siinä vain käy niin, ja se jos mikä turhauttaa miestä entisestään. Ei hän tieten tahtoen halua tuhlata puolta päivää miettimässä sitä, miten ilmaisisi jonkun asian, ja sitten ilmaisuhetkellä ei kykenekään samanlaiseen ulosantiin kuin mihin oli ajattellut kykenevänsä.
Yksi vihademonin hyvistä puolista on se, että hän osaa olla aito. Oli sitten kyse vihasta tai katumuksesta, Zegrauphrer sanoo asiat suoraan sydämestä. Osin tähän vaikuttaa toisaalta se, ettei miehestä ole valehtelemaan, sillä luikurin laskettelu paistaa herran naamasta kilometrien päähän. Zeg on itse myös perin tietoinen tästä, joten pyrkii välttämään valehtelua viimeiseen asti. Hän mieluummin vaikka jättää joitakin asioita tahallaan kertomatta kuin alkaa vääristelemään totuutta, mikä tekeekin hänestä harvinaisen rehdin demonin. Suoraan puhuminen saattaa tosin loukata joidenkin tunteita, joten Zegrauphrer pyrkii usein harkitsemaan edes hetken sanojaan ennen kuin pullauttaa ne maailmaan. Sammakoita tosin lipsahtelee hänen huuliltaan väistämättäkin, ja etenkin vihan ottaessa vallan, jolloin suodin katoaa kielenkannoista kokonaan.
Vaikka ulkoinen olemus onkin mitä on, pohjimmiltaan demoni on luonteeltaan mukava sekä välittävä persoona. Lähimmäisilleen Zegrauphrer on lämmin ja huomaavainen, minkä lisäksi mies yrittää tietoisesti hillitä temperamenttiaan, vaikka vahinkoja sattuukin harmillisen usein. Koska demonilla ei äkkipikaisuutensa takia ole kuin kourallinen ystäviä, hän pitää niistä kiinni kynsin hampain ollen erittäin lojaali niitä kohtaan, joihin luottaa.
Tarpeeksi läheiseksi miehen kanssa päästyään, saattaa huomata, että Zegrauphrerista löytyy myös suojeleva puoli. Tieten tahtoen demoni ei ritarillisesti käyttäydy, vaan ominaisuus tulee luonnostaan ja toimii hätätilanteessa refleksinomaisesti. Ventovieraiden puolesta Zegrauphreria ei saisi uhrautumaan edes kirveen kanssa, mutta lähimmäisten puolesta mies saattaa heittäytyä aggressiivisestikin surman suuhun, jos näkee sen jotenkuten hyödyttävän tilannetta.
Kumppanina vihademonin suojeleva puoli nousee ihan uudelle tasolle, jos se on enää edes mahdollista. Hän saattaa välillä käyttäytyä henkivartijan tavoin, vaikkei olekaan millään lailla toimeen koulutettu taikka muutenkaan erityisen pätevä. Zegrauphrerin on vaikea sanoa välittämistään ääneen, joten hän pyrkii ilmaisemaan itseään jotenkin muilla keinoin, ainakin aluksi. Myöhemmin hän pyrkii hienovaraisesti miellyttämään kumppaniaan niillä tavoin, joista partneri eniten itse pitää.
Etenkin kumppanistaan mies on kovin mustasukkainen, vaikka yrittääkin olla kuin ei olisi. Hän ei halua esittää omistavansa ketään, sillä kaikki omistavat parisuhteessa eniten itse itsensä, mutta välillä käytös on kyllä sen suuntaista. Kyseisissä tilanteissa demoni kyräilee kulmat kurtussa tai mulkoilee varsin murhaavasti liian lähelle tunkevaa. Usein hän myös itse liimautuu partnerinsa hännyksiin kiinni ihan vain ilmaistakseen uhkana tunnetulle osapuolelle, että on tässä paikalla ja ettei hänen kumppaniinsa tarvitse koskea, kiitos vain.
Rakastajana Zegrauphrer on väistämättäkin raju. Hän kykenee kyllä helläkätisempiinkin otteisiin, mutta yleensä lipsuu vallan näppärästi dominoinnin puolelle heti kun uppoutuu vähänkin enemmän pelkkään seksiin. Puremiselta ja mustelmilta harvemmin vältytään, vaikka toisaalta demoni pyrkii miellyttämään etenkin niitä petikumppaneita, joista pitää ja joita kunnioittaa. Yhden illan jutut ovat lähinnä omien halujen tyydyttämistä varten, joten jälkikin on yleensä sen mukaista.
Tiivistettynä Zegrauphrer on siis jääräpää, joka esittää olevansa kovinkin kyyninen ilmestys, vaikka oikeasti on lähinnä yksi iso kissaeläin demonin ruumiissa.
Taustat
Olipa kerran niin, että maalaistaloon kaupungin laitamille syntyi poika. Hän ei ollut esikoinen, eikä myöskään jäänyt perheen viimeiseksi lapseksi. Pyöreäposkinen, ruskealla kuontalolla varustettu lapsi sai nimekseen Zacharias. Poika oli perusluonteeltaan mitä sydämellisin, mutta kärsi selittämättömistä vihakohtauksista. Monesti sai äiti tai isä olla riistämässä poikaa irti sisaruksistaan, kun lapsukainen menetti malttinsa. Vielä useammin sitten, kun Zacharias tuli murrosikään ja alkoi muutenkin kapinoida kaikkia vastaan.
Elämä kuitenkin osaltaan helpotti hetkeksi, kun nuorukainen aloitti työt perheen pelloilla. Fyysinen uurastus hölläsi hermoja ja Zachariaksen mukavampi puoli nosti jälleen päätään. Meni muutama vuosi ilman suuremman luokan raivonpuuskia ja tuona aikana mies löysi itselleen vaimon ja asettui aloilleen. He muuttivat yhdessä asumaan lähelle Zachariaksen lapsuuden kotia, jotta mies saattaisi jatkaa työtään pelloilla.
Elämä hymyili hetken aikaa, kunnes mies teki lähempää tuttavuutta alkoholin kanssa. Sen jälkeen hän huomasi kokevansa tyhjästä kumpuavaa raivoa useammin ja äityi jopa lyömään vaimoaan, vaikka olikin pahoillaan teoistaan aina jälkikäteen. Heille syntyi lapsi, ja Zacharias oli onnellinen.
Muutama peräkkäinen kylmempi talvi teki hallaa pelloilla, minkä seurauksena miehen täytyi jättää työnsä etsiäkseen jotain muita hommia, jotta elättää perheensä. Työttömyys vaikutti miehen mielialaan alentavasti, jolloin oluttuopin suuntaan kallistuttiin entistä useammin. Muutamaan otteeseen Zacharias onnistui saamaan aikaiseksi sellaisia kapakkatappeluita, että oli itse kunkin hengenlähtö lähellä. Vaimoon alettiin käydä käsiksi useammin, niin viinapäissään kuin selvin päinkin. Myös esikoista kohdeltiin ajoittain kovakouraisesti.
Vuosien vieriessä eteenpäin elämä tuntui riistäytyvän käsistä, eikä mies jaksanut olla enää niin onnellinen, kun perheeseen syntyi toinen lapsi. Raivokohtauksien pelko varjosti Zachariaksen mieltä. Hän ei halunnut olla väkivaltainen lähimmäisilleen, mutta jostain syystä aina turhautui kaikkeen ja näki sen jälkeen punaista. Tulilinjalla tuntui liian usein olevan joko vaimo tai omat lapset, ellei ollut juomassa jossain, jolloin uhriksi joutuivat ulkopuoliset.
Lopulta eräänä päivänä viinapäissään kotiin tultuaan vaimo otti tilanteen puheeksi Zachariaksen kanssa. Ajoitus oli ehkä huonoin mahdollinen, sillä mies menetti malttinsa lopullisesti ja havahtui järkiinsä vasta sen jälkeen, kun tajusi puristavansa käsissään tohjoksi hakattua ruumista, joka oli muutamaa hetkeä aiemmin ollut hänen vaimonsa. Se tuntui olevan viimeinen niitti.
Mies hylkäsi lapsensa entisen perheensä hoiviin, sillä pelkäsi heillekin käyvän samoin. Vaimon kuolema sai hänet täysin pois raiteiltaan, mikä johti entistä useampiin kohtauksiin, selittämättömään raivoon, pahaan oloon, väkivaltaisiin tekoihin ja muutaman miehen hengiltä hakkaamiseen sivukujilla. Suru yritettiin hukuttaa viinaan, mikä entisestään pahensi tilannetta. Lopulta jäljellä ei ollut enää mitään muuta kuin oma viha, pelko ja katkeruus, eikä Zachariaksella ollut oikein ketään muuta syytettävänä kuin hän itse.
Henkensä hän menetti muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun oli täyttänyt 32. Mies sai kuolettavan iskun puukosta vatsaansa erään kapakkatappelun päätteeksi ja puukottajat ystävällisesti heittivät hänet läheiseen ojaan kuolemaan, koska mitään ei nähtävästi ollut enää tehtävissä. Siellä mies sitten virui useamman tunnin kähisemässä vihaisena solvauksia ja kirouksia itse kullekin, ennen kuin kuolo tuli ja korjasi sielun matkaansa.
Muistojen pyyhintä ja uusi elämä demonina tekivät ehkä hyvääkin. Zachariaksesta tuli Zegrauphrer, vihademoni, joka yhä kantaa raivokohtauksiensa painoa harteillaan, mutta joka ei ole enää niin epätoivoinen kuin eläessään ihmiselämäänsä. Myös alkoholikäyttäytyminen on maagisesti helpottanut, sillä Zeg jättää usein koskematta tuohon viisasten juomaan, koska tällä kertaa tiedostaa, ettei hallitsee itseään lasiin tarttuessaan. Hän itse perustelee välttelyn sillä, että on muutaman kerran demoniaikanaan kokeillut humalatilaa, eikä niistä mikään kerta ole päättynyt järjettömän hyvin. Tosiasiassa miltei-absolutismi johtunee varmaankin hyvin hatarasta muiston sirpaleesta, joka ei ole kadonnut muistojen pyyhinnässä. Sellaisesta, joka on jäänyt kytemään alitajuntaan, muttei tietoisuuteen.
Oli miten oli, eiköhän Zegrauphrer ehdi vielä katkeroitua pahemmin tulevaisuudessa, jos siihen on jotain erityistä syytä. Onhan hän ehtinyt kokeilla siipiään vasta seitsemän vuoden ajan.
Pelien alkamisen jälkeen: Rakastui Maan arkijumalaan, jonka kanssa tuli ryppyjä rakkauteen. Tuli raiskatuksi ja miltei Ilman arkijumalan tappamaksi ennen kuin selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä. Anyu paransi demonin Hadeniuksen pyynnöstä ja nyt yrittää selvitellä päätään.
Suhtautuminen muihin lajeihin
Yleisesti ottaen Zeg näkee jokaisen yksilönä, eikä sen kummemmin viitsi luottaa stereotypioihin tai yleistyksiin. (Toisin sanoen kyräilee kaikkia tasavertaisesti lajiin tai kokoon katsomatta.)
Ihmiset: Ei näe mitenkään itseään huonompina. Ei juuri vuorovaikuta muuten kuin energiaa hakiessaan.
Muodonmuuttajat: Ei huoli sänkyynsä, koska mieltää sen jossain määrin eläimiin sekaantumiseksi. Usein kuitenkin jää kiinni eläinmuodoille lepertelystä kun ei tajua, että kyseessä onkin ihminen. Ei näe itseään huonompina.
Puolijumalat: Lukee sisältyviksi ihmisiin.
Jumalat: Kunnioittaa ja näkee heidät automaattisesti itseään vähän parempina. Yksilöiden omakohtainen käytös määrittää sen, miten näkee kunkin jumalan myöhemmin.
Enkelit: Suhtautuu neutraalisti, ei näe itseään parempina tai huonompina.
Demonit: Suhtautuu neutraalisti, ei näe itseään parempina tai huonompina.
Muuta hauskaa
- Rakastaa eläimiä yli kaiken. Jokaista vastaantulevaa elukkaa on pakko päästä taputtelemaan ja etenkin koirat ovat herran mieleen.
- Ei osaa lukea eikä kirjoittaa, sillä kärsivällisyys ei ole ikinä riittänyt kyseisten taitojen opetteluun. Jotenkuten osaa rustata puumerkkinsä, mutta käsiala on suorastaan surkeaa.
- Kaikkien yllätykseksi Zegrauphrer on varsin nopea päässälaskija ja hyvä päättelemään matemaattisia ongelmia, vaikkei hallitsekaan matematiikkaa kirjallisessa muodossa sitten pätkän vertaa.
- Hämillään ollessaan miehen häntä nytkyy hermostuneesti ja välillä kiertyy Zegrauphrerin jalan ympärille ikään kuin hän saisi siitä jotain lisäturvaa.
- Ei oikein välitä alkoholista, koska tietää, ettei osaa juoda maltillisesti. Viinapää on toisaalta ensiluokkainen ja Zeg hallitsee kroppansa humalatilasta huolimatta varsin hyvin, mutta alkoholilla on paha taipumus tehdä miehestä entistäkin tulisempi luonne. Lisäksi järjellinen ajattelu tuntuu menevän jäihin, kun humalatila nousee yli tietyn tason. Kun yhtälöön vielä lisää alkoholin myötä kasvaneet panohalut, kaikki ei aina pääty hyvin. Toisaalta saattaa olla hyvin läheisyydenkaipuinenkin, riippuen ihan päivästä , seurasta ja mielentilasta.
- Ei nauti ihmisten ruoasta, mutta hedelmät ja marjat menevät maun takia. (Tykkää myös syödä edellä mainittuja kasvikunnan tuotteita rakastelun yhteydessä, vaikka suostuukin tällaiseen toimintaan yleensä vain tuttujen ja itselleen tärkeiden henkilöiden seurassa.)
- Raivokohtauksen jälkeen muistikuvat kohtauksen ajalta ovat yleensä epäselkeitä. Esim. tapahtumien aikajärjestys ei välttämättä ole Zegrauphrerille täysin selvä ja välissä voi olla pitkiäkin pätkiä, joista mies ei muista mitään. Muistinmenetyksiä tapahtuu varsinkin silloin, kun demoni räjähtää aivan totaalisesti.
- Nauttii kävelylenkeistä pitkin metsiä, sillä sankka kasvillisuus ja luonnon äänet rauhoittavat hänen mieltään.
- Pelkää ahtaita paikkoja.
Ikä: 7 vuotta
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Ei oikein tiedä itsekään. Pääasiassa naiset vissiin.
Siviilisääty: --
Laji: Demoni - Viha
Perhe: Eläessään vaimo ja kaksi lasta. Lapset ovat vielä hengissä, muttei luonnollisesti tiedä jälkikasvunsa olemassaolosta.
Asuinpaikka: Manalassa, hyvin minimalistinen asunto. Tavaroiden vähyys johtuu osin siipien suuruudesta, osin siitä, että kodin olisi myös tarkoitus kestää miehen raivokohtauksia. Esimerkiksi puinen sänky on korjattu useammasta kohtaa ja myös näyttää siltä. Asumuksesta löytyy toistaiseksi myös kaksi tuolia ja pöytä sekä vaatekaappi.
Erityisominaisuudet
- Zegrauphrerin menettäessä malttinsa hänen vihansa tarttuu jossakin määrin myös lähellä oleviin. Vaikutus ihmisiin, muodonmuuttajiin ja puolijumaliin on lähes välitön ja voi olla vahvakin riippuen siitä miten pahasti Zeg itse suuttuu. Mitä vihaisempi demoni on, sen vihaisempia ovat yleensä ympärillä olevatkin, jolloin lopputulos saattaa olla tilanteesta riippuen tuhoisa. Enkelien, muiden demonien ja etenkin jumalien kohdalla vaikutus on huomattavasti lievempi tarttuvan vihan ollessa lähinnä pientä ärsyynnystä taikka turhaannusta.
Tasaiset luonteet lajista riippumatta eivät välttämättä reagoi Zegrauphrerin räjähtämiseen mitenkään, sillä vihan leviäminen perustuu enimmiltä osin jokaisen oman temperamentin ja äkkipikaisuuden määrään. Näin ollen perusluonteeltaan viilipytty ihminenkin saattaa selvitä Zegin raivonpurkauksesta ehjin nahoin (jos siis onnistuu välttymään selkäsaunalta muuten).
- Zegrauphrerin kipukynnys on muutenkin korkea, mutta raivokohtauksen mennessä päälle kivunsietokyky kasvaa entisestään. Tämä puolestaan johtaa siihen, että suutuspäissään demoni menee vaikka pää edellä läpi harmaan kiven, jos sille päälle sattuu, ja pysähtyy vasta sitten, kun ei vammoiltaan pysty liikkumaan tai kun ei yksinkertaisesti enää jaksa ylläpitää raivoaan.
- Pystyy käyttämään häntäänsä kuin ylimääräistä kättä. Häntä ei kuitenkaan ole kovin vahva nostamisen tai esineiden liikuttamisen suhteen, joten vähänkin painavien asioiden siirtäminen hännällä ei onnistu. Kuristaminen sen sijaan sujuu sitäkin helpommin, jos uhri sattuu olemaan oikealla korkeudella.
- Osaa teleportata, muttei ole siinä mikään luonnonlahjakkuus. Vähänkin epävakaalla mielellä paikan vaihtaminen ei onnistu sitten millään, joten Zegrauphrer turvautuukin useimmiten mieluiten siipiinsä, sillä lentämisessä hän on hyvä. Mies ei myöskään osaa siirtää toista henkilöä mukanaan muuten kuin lentäen tai kantaen.
- Magian taitamista demoni vasta opettelee eikä ole siinäkään kovin hyvä, mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei Zegrauphrer jaksa keskittyä toistamaan harjoitteitaan. Lisäksi turhaannus osaamattomuudesta yleensä syö miehen viimeisetkin kärsivällisyyden rippeet ja pian saa taas itse kukin varoa näppiensä palamista. Pystyy kuitenkin ylläpitämään ihmismuotoaan hyvin. Näkymättömäksi ei osaa muuttua.
- Nyrkkitappeluissa mies on miltei luonnonlahjakkuus silloin, kun ei pelkästään rynni päälle. Omaa suuren potentiaalin lähitaisteluun ja mahdollisesti aseiden käyttämiseenkin, jos vain kärsivällisyys antaisi myöten oppimisen suhteen.
Ulkonäkö
Zegrauphrer on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen ja erittäin silmää miellyttävä kiinteiden lihastensa kanssa, vaikka kehoa peittääkin monta satunnaista arpea siellä ja täällä. Mies ei itsekään enää muista, mistä kaikkialta on ruhjeensa saanut, joten arpien alkuperää on turha lähteä kyselemään. Ulkomuodoltaan Zeg ei välttämättä ole aivan niin tankkeri kuin mitä voisi lajista päätellen olettaa, mutta voimaa löytyy kyllä nyrkkitappelussa pärjäämiseen aivan riittävästi. Harteikkaalla miehellä on myös selkärankaa, ja hän kantaa koko 191cm pitkän vartensa ryhdikkäästi mulkoillen tasapuolisesti niin pienempiään kuin itseään suurempiakin ilmestyksiä.
Zegrauphrerin perusilme on jokseenkin vittuuntunut ja hyvin varautunut etenkin ventovieraiden henkilöiden seurassa. Myöskään olemus ei juuri houkuttele muita olentoja lähelle, sillä Zeg tuntuu huokuvan “pysy poissa tai puren jos lähestyt”-viboja. Tämä on toisaalta sääli, sillä mytryillessään pois jäävät sydäntä lämmittävät hymyt ja muut positiiviset ilmeet, joita mies lähimmäisilleen jakaa (jos nyt ei usein niin ainakin enemmän kuin normaalisti).
Niin kasvonpiirteiltään kuin muultakin ruumiiltaan Zeg on maskuliininen. Kasvot ovat kulmikkaat, lähes veistokselliset, joskin usein pikkunaarmujen tai ruhjeiden peitossa riippuen siitä miten kauan edellisestä nyrkkitappelusta on ollut aikaa. Muuten iho onkin sitten sileä ja kaunis, vaikka leukaa peittääkin normaalisti muutaman päivän vanha tummahko, rusehtava sänki. Demoni ei useinkaan jaksa pitää huolta ulkonäöstään siinä määrin, että huolehtisi leukansa sileydestä. Harvoin hän päästää sängen kasvamaan parraksi asti, mutta pidemmän aikaa erityisen huonolla tuulella ollessaan tämäkään ei ole mahdotonta.
Silmät ovat mantelin muotoiset ja demonimuodossa väritykseltään kultaiset. Silmiä ympäröivät tummat ja paksut, mutta eivät kovin pitkät ripset. Kulmat ovat usein tyytymättömästi kurtussa. Väriltään ne ovat aavistuksen tummempaa punaruskean sävyä kuin mitä herran kuontalo on.
Zegrauphrerin hiukset ovat kirkkaan punaruskeat, mikä takaa sen, että hänet on jo pelkästään koon ja hiustenvärin puolesta helppo tunnistaa kaukaakin. Varsinaista hiustyyliä miehellä ei ole, vaan tavallisesti jollain tavalla sekaisin oleva tukka on kasvanut yli mallista, jos siinä on ikinä sellaista ollutkaan. Otsatukka on usein sipaistu kevyesti vain johonkin suuntaan pois silmiltä, sillä punaisissa hiuksissa on kuitenkin sen verran pituutta, että tuulisella säällä haituvat haittaavat näkemistä. Hiukset ovat luonnostaan hyvin taipuisat ja laadultaan sileät, mutteivät suinkaan liukkaat. Pesun jälkeen demonin kuontaloa voisi kuvailla jopa pehmeäksi.
Mies pitää muun karvoituksensa aikalailla luonnollisessa tilassa. Säärien, alavatsan (ja -kerran) sekä käsivarsien karvapeitteelle ei tehdä mitään, jos ei ole erityistä pakkoa. Rintakarvoja mies ei ole vielä onnistunut kasvattamaan eikä tunne siihen mitään erityistä viehtymystä, mutta muun kropan tummanruskean sävyinen karvakerros on demonille itselleen miehisyyden merkki. Ei hän mistään gorillasta mene - reisissäkään ei ole nimellisesti karvoitusta -, mutta edellä mainittujen alueiden karvat kyllä näkyvät varsin hyvin paljaalla silmällä.
Demonimuodossaan Zegrauphrerilla on kultaiset silmät. Häneltä puuttuu lajityypilliset siivet, sillä ne on jokin aikaa sitten revitty irti. Tilalla on rumat arvet eikä hän ole enää lentokykyinen. Sarvet muistuttavat etäisesti argaalin sarvia, vaikka ovatkin huomattavasti pienemmät ja lievemmällä kaarteella. Ulkomuodoltaan sarvet ovat siis vihademoneille tyypilliset. Uratus on argaalin sarvia tiheämmässä, mutta väritys mukailee eläimen sarvien väriä vaaleanruskeilla sävyillään vivahtaen paikoittain tummemman ruskeaan. Sarvien pinta on karhea eikä Zegrauphrer yleensä jaksaa kantaa pääulokkeistaan niin paljoa vaivaa, että huoltaisi niitä jotenkin erityisesti.
Häntä on käärmemäinen ja niin pitkä, että n. 30cm siitä laahaa maassa silloin, kun demoni seisoo suorassa ja on paljasjaloin. Väriltään hännän suomut ovat vihreät ja hännänpäässä on karvatupsu. Karvaa on itse asiassa koko hännän mitalta eräänlaisena harjaksena, joka alkaa hännän tyven yläpuolelta alaselästä. Näin ollessa vaaleanruskea, lähestulkoon savenvärinen karvoitus jatkuu vähän pidemmälle selkään kuin mitä hännän tyvi. Häntää demoni pystyy liikuttelemaan vapaasti ja käyttämään kuin ylimääräistä kättä, joskin nostovoima ulokkeessa ei ole kovin kummoinen. Puristus- (vai pitäisikö sanoa kuristus)voima hännässä on paremmalla tolalla, oli se sitten hyvä tai huono asia.
Ihmismuodossaan Zegrauphrer on miltei samannäköinen kuin demonina. Sarvet ja häntä luonnollisesti katoavat, samoin kuin silmien väri muuttuu luonnollisempaan suuntaan. Kultaisen sijaan demonin iirikset vaihtavat värinsä pähkinänruskeaan.
Vaatteissaan Zegrauphrer suosii talonpoikaistyyliä (myös ollessaan Manalassa), vaikka toisaalta voi pukeutua mihinkä vain, mikä käteen sillä kohtaa sattuu (lukuunottamatta naistenvaatteita). Alasti demonia ei näe kuin sängyssä tai pesulla, sillä hän ei vapaaehtoisesti juuri viihdy vähissä vaatteissa. Ei hän kehoaan häpeä, ei vain pidä siitä, miten paljaalta olo tuntuu ilman rihman kiertämää. Vaatetuksen värimaailma on yleensä ruskea, mutta yleisesti ottaen myös muut maanläheiset sävyt menevät.
Demoni ei ole kovin nirso vaatetuksensa suhteen. Lähinnä kysymys on siitä, tuottaako pukeminen ongelmaa siipien, sarvien ja hännän osalta, sillä välistä oikein mukavasti istuvia housuja on mahdotonta saada käsiinsä, eikä tarpeeksi leveällä kaula-aukolla varustettuja paitoja ota löytyäkseen. Näin ollen sekä paidat että housut ovat yleensä väljiä sekä muilla tavoin mukavia.
Normaali asustus lämpimällä säällä onkin valkea tai vaaleanruskea puuvilla- tai pellavapaita. Paidan kanssa käytetään ruskeita pussihousuja kiristysnarulla. Kenkiä Zeg harvemmin vaivautuu jalkaansa laittamaan, ellei ole liian kylmä tai maasto sitä erikseen vaadi. (Ja silloinkin hän oletettavasti yrittää ensin kulkea paljasjaloin ennen kuin joutuu kantapään kautta toteamaan, ettei asetelma toimi.)
Jos miehen on pakko laittaa jalkineet, ne ovat yleensä ruskeaa nahkaa ja malliltaan yksinkertaiset, korkeavartiset saappaat. Toisaalta tässäkään vihademoni ei ole kovin tarkka - jos kengät sopivat, niitä voi käyttää. Vaikka korkokenkiin hän ei koske edes pitkällä tikulla.
Luonne
Ensivaikutelma Zegrauphrerista on yleensä harhaanjohtava - ainakin jos perusluonteeseen vertaa. Ulkoisesti mies vaikuttaa kovin yrmyltä rääväsuulta, minkälaiseksi hän toisaalta itsensä haluaakin muille esitellä. Pehmeyttä ei näytetä, mikä osittain onnistuu helpostikin, koska vihademoni on erittäin helposti tulistuvaa sorttia.
Tarkoituksella Zeg ei mene itseään muille esittelemään. Hän on varautunut ja vetäytyvä persoona, mutta se johtuu pohjimmiltaan pelkästään siitä, ettei hän tieten tahtoen halua tehdä muiden elämästä vaikeaa. Lisäksi vetäytyvä ei tässä yhteydessä tarkoita millään tavalla hissukkaa, vaan lähinnä Zegrauphrer on kyräilijätyyppiä. Jos ihmisten ympäriltä häätäminen vaatii aggressiivista käytöstä, hän osaa olla hyvinkin hyökkäävä. Pelottelu onnistuu ilman sen suurempia tunnontuskia - varsinkin, jos hän pystyy tavalla tai toisella ennakoimaan raivokohtauksensa ja on sellaisessa seurassa, jota ei tahdo vahingoittaa ainakaan fyysisesti.
Suurimman pohjan demonin käytökselle luokin ajoittain hyvin puskista tulevat vihakohtaukset. Niiden sattuessa Zegrauphrerista tulee arvaamaton ja liikkeissään vaikeasti ennustettava tapaus, jonka suurin tehtävä tuntuu olevan tuhota kohtauksen laukaisija tai sitten yleisesti ihan vain kaikki, mikä ympärillä sattuu olemaan. Kohtauksen laadusta riippuen mies äityy joko huutamaan estoitta solvauksia tai vaihtoehtoisesti käy vain varoittamatta päälle (tai sitten molempia). Joka tapauksessa ongelmallisen tilanteesta tekee sen, ettei Zegillä ole puhtaan raivonsa alla juurikaan mitään kontrollia omiin sanoihinsa tai tekoihinsa, eikä hän yleensä pysähdy kuin vasta pakon edessä. Oli kyseessä sitten rakas tai tuiki tuntematon, tarpeeksi voimakkaassa raivokohtauksessa demoni saattaa jopa hakata uhrinsa hengiltä sitä sen kummemmin itse tilanteessa tajuamatta.
Vihakohtaukset yleensä sattuvat silloin, kun Zegrauphrer on muutenkin huonolla tuulella ja voivat päivästä riippuen eskaloitua hyvinkin pienistä vastoinkäymisistä. Ilman mitään syytä demoni ei kilahda, mutta yleensä syyksi riittävät myös sellaiset mitättömyydet kuin mukin tippuminen lattialle tai epäonnistuminen jossakin pienessä harjoitteessa. Asiaahan ei tietenkään auta se, ettei miestä ole pinnalla pilattu ja että hän on luonnostaankin äkkipikainen liikkeissään.
Voisi siis kuvitella, että Zegrauphrer elää hyvinkin impulsiivista elämää (mikä oletuksena ei mene kovin paljon metsään), mutta vastoin kaikkia odotuksia mies oikeasti suunnittelee paljonkin asioita etukäteen. Etenkin rauhoittavassa seurassa tai yksin ollessaan demonista kuoriutuu jopa pohdiskeleva yksilö, joka oikeasti ajattelee. Zegrauphrerin mielessä liikkuukin runsaasti asioita ja hän luo suunnitelmia, mutta kyseiset suunnitelmat yleensä lentävät roskakoriin siinä kohtaa, kun toteutusvaihe alkaa. Eikä hän tee sitä edes tahallaan, vaan lähes poikkeuksetta siinä vain käy niin, ja se jos mikä turhauttaa miestä entisestään. Ei hän tieten tahtoen halua tuhlata puolta päivää miettimässä sitä, miten ilmaisisi jonkun asian, ja sitten ilmaisuhetkellä ei kykenekään samanlaiseen ulosantiin kuin mihin oli ajattellut kykenevänsä.
Yksi vihademonin hyvistä puolista on se, että hän osaa olla aito. Oli sitten kyse vihasta tai katumuksesta, Zegrauphrer sanoo asiat suoraan sydämestä. Osin tähän vaikuttaa toisaalta se, ettei miehestä ole valehtelemaan, sillä luikurin laskettelu paistaa herran naamasta kilometrien päähän. Zeg on itse myös perin tietoinen tästä, joten pyrkii välttämään valehtelua viimeiseen asti. Hän mieluummin vaikka jättää joitakin asioita tahallaan kertomatta kuin alkaa vääristelemään totuutta, mikä tekeekin hänestä harvinaisen rehdin demonin. Suoraan puhuminen saattaa tosin loukata joidenkin tunteita, joten Zegrauphrer pyrkii usein harkitsemaan edes hetken sanojaan ennen kuin pullauttaa ne maailmaan. Sammakoita tosin lipsahtelee hänen huuliltaan väistämättäkin, ja etenkin vihan ottaessa vallan, jolloin suodin katoaa kielenkannoista kokonaan.
Vaikka ulkoinen olemus onkin mitä on, pohjimmiltaan demoni on luonteeltaan mukava sekä välittävä persoona. Lähimmäisilleen Zegrauphrer on lämmin ja huomaavainen, minkä lisäksi mies yrittää tietoisesti hillitä temperamenttiaan, vaikka vahinkoja sattuukin harmillisen usein. Koska demonilla ei äkkipikaisuutensa takia ole kuin kourallinen ystäviä, hän pitää niistä kiinni kynsin hampain ollen erittäin lojaali niitä kohtaan, joihin luottaa.
Tarpeeksi läheiseksi miehen kanssa päästyään, saattaa huomata, että Zegrauphrerista löytyy myös suojeleva puoli. Tieten tahtoen demoni ei ritarillisesti käyttäydy, vaan ominaisuus tulee luonnostaan ja toimii hätätilanteessa refleksinomaisesti. Ventovieraiden puolesta Zegrauphreria ei saisi uhrautumaan edes kirveen kanssa, mutta lähimmäisten puolesta mies saattaa heittäytyä aggressiivisestikin surman suuhun, jos näkee sen jotenkuten hyödyttävän tilannetta.
Kumppanina vihademonin suojeleva puoli nousee ihan uudelle tasolle, jos se on enää edes mahdollista. Hän saattaa välillä käyttäytyä henkivartijan tavoin, vaikkei olekaan millään lailla toimeen koulutettu taikka muutenkaan erityisen pätevä. Zegrauphrerin on vaikea sanoa välittämistään ääneen, joten hän pyrkii ilmaisemaan itseään jotenkin muilla keinoin, ainakin aluksi. Myöhemmin hän pyrkii hienovaraisesti miellyttämään kumppaniaan niillä tavoin, joista partneri eniten itse pitää.
Etenkin kumppanistaan mies on kovin mustasukkainen, vaikka yrittääkin olla kuin ei olisi. Hän ei halua esittää omistavansa ketään, sillä kaikki omistavat parisuhteessa eniten itse itsensä, mutta välillä käytös on kyllä sen suuntaista. Kyseisissä tilanteissa demoni kyräilee kulmat kurtussa tai mulkoilee varsin murhaavasti liian lähelle tunkevaa. Usein hän myös itse liimautuu partnerinsa hännyksiin kiinni ihan vain ilmaistakseen uhkana tunnetulle osapuolelle, että on tässä paikalla ja ettei hänen kumppaniinsa tarvitse koskea, kiitos vain.
Rakastajana Zegrauphrer on väistämättäkin raju. Hän kykenee kyllä helläkätisempiinkin otteisiin, mutta yleensä lipsuu vallan näppärästi dominoinnin puolelle heti kun uppoutuu vähänkin enemmän pelkkään seksiin. Puremiselta ja mustelmilta harvemmin vältytään, vaikka toisaalta demoni pyrkii miellyttämään etenkin niitä petikumppaneita, joista pitää ja joita kunnioittaa. Yhden illan jutut ovat lähinnä omien halujen tyydyttämistä varten, joten jälkikin on yleensä sen mukaista.
Tiivistettynä Zegrauphrer on siis jääräpää, joka esittää olevansa kovinkin kyyninen ilmestys, vaikka oikeasti on lähinnä yksi iso kissaeläin demonin ruumiissa.
Taustat
Olipa kerran niin, että maalaistaloon kaupungin laitamille syntyi poika. Hän ei ollut esikoinen, eikä myöskään jäänyt perheen viimeiseksi lapseksi. Pyöreäposkinen, ruskealla kuontalolla varustettu lapsi sai nimekseen Zacharias. Poika oli perusluonteeltaan mitä sydämellisin, mutta kärsi selittämättömistä vihakohtauksista. Monesti sai äiti tai isä olla riistämässä poikaa irti sisaruksistaan, kun lapsukainen menetti malttinsa. Vielä useammin sitten, kun Zacharias tuli murrosikään ja alkoi muutenkin kapinoida kaikkia vastaan.
Elämä kuitenkin osaltaan helpotti hetkeksi, kun nuorukainen aloitti työt perheen pelloilla. Fyysinen uurastus hölläsi hermoja ja Zachariaksen mukavampi puoli nosti jälleen päätään. Meni muutama vuosi ilman suuremman luokan raivonpuuskia ja tuona aikana mies löysi itselleen vaimon ja asettui aloilleen. He muuttivat yhdessä asumaan lähelle Zachariaksen lapsuuden kotia, jotta mies saattaisi jatkaa työtään pelloilla.
Elämä hymyili hetken aikaa, kunnes mies teki lähempää tuttavuutta alkoholin kanssa. Sen jälkeen hän huomasi kokevansa tyhjästä kumpuavaa raivoa useammin ja äityi jopa lyömään vaimoaan, vaikka olikin pahoillaan teoistaan aina jälkikäteen. Heille syntyi lapsi, ja Zacharias oli onnellinen.
Muutama peräkkäinen kylmempi talvi teki hallaa pelloilla, minkä seurauksena miehen täytyi jättää työnsä etsiäkseen jotain muita hommia, jotta elättää perheensä. Työttömyys vaikutti miehen mielialaan alentavasti, jolloin oluttuopin suuntaan kallistuttiin entistä useammin. Muutamaan otteeseen Zacharias onnistui saamaan aikaiseksi sellaisia kapakkatappeluita, että oli itse kunkin hengenlähtö lähellä. Vaimoon alettiin käydä käsiksi useammin, niin viinapäissään kuin selvin päinkin. Myös esikoista kohdeltiin ajoittain kovakouraisesti.
Vuosien vieriessä eteenpäin elämä tuntui riistäytyvän käsistä, eikä mies jaksanut olla enää niin onnellinen, kun perheeseen syntyi toinen lapsi. Raivokohtauksien pelko varjosti Zachariaksen mieltä. Hän ei halunnut olla väkivaltainen lähimmäisilleen, mutta jostain syystä aina turhautui kaikkeen ja näki sen jälkeen punaista. Tulilinjalla tuntui liian usein olevan joko vaimo tai omat lapset, ellei ollut juomassa jossain, jolloin uhriksi joutuivat ulkopuoliset.
Lopulta eräänä päivänä viinapäissään kotiin tultuaan vaimo otti tilanteen puheeksi Zachariaksen kanssa. Ajoitus oli ehkä huonoin mahdollinen, sillä mies menetti malttinsa lopullisesti ja havahtui järkiinsä vasta sen jälkeen, kun tajusi puristavansa käsissään tohjoksi hakattua ruumista, joka oli muutamaa hetkeä aiemmin ollut hänen vaimonsa. Se tuntui olevan viimeinen niitti.
Mies hylkäsi lapsensa entisen perheensä hoiviin, sillä pelkäsi heillekin käyvän samoin. Vaimon kuolema sai hänet täysin pois raiteiltaan, mikä johti entistä useampiin kohtauksiin, selittämättömään raivoon, pahaan oloon, väkivaltaisiin tekoihin ja muutaman miehen hengiltä hakkaamiseen sivukujilla. Suru yritettiin hukuttaa viinaan, mikä entisestään pahensi tilannetta. Lopulta jäljellä ei ollut enää mitään muuta kuin oma viha, pelko ja katkeruus, eikä Zachariaksella ollut oikein ketään muuta syytettävänä kuin hän itse.
Henkensä hän menetti muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun oli täyttänyt 32. Mies sai kuolettavan iskun puukosta vatsaansa erään kapakkatappelun päätteeksi ja puukottajat ystävällisesti heittivät hänet läheiseen ojaan kuolemaan, koska mitään ei nähtävästi ollut enää tehtävissä. Siellä mies sitten virui useamman tunnin kähisemässä vihaisena solvauksia ja kirouksia itse kullekin, ennen kuin kuolo tuli ja korjasi sielun matkaansa.
Muistojen pyyhintä ja uusi elämä demonina tekivät ehkä hyvääkin. Zachariaksesta tuli Zegrauphrer, vihademoni, joka yhä kantaa raivokohtauksiensa painoa harteillaan, mutta joka ei ole enää niin epätoivoinen kuin eläessään ihmiselämäänsä. Myös alkoholikäyttäytyminen on maagisesti helpottanut, sillä Zeg jättää usein koskematta tuohon viisasten juomaan, koska tällä kertaa tiedostaa, ettei hallitsee itseään lasiin tarttuessaan. Hän itse perustelee välttelyn sillä, että on muutaman kerran demoniaikanaan kokeillut humalatilaa, eikä niistä mikään kerta ole päättynyt järjettömän hyvin. Tosiasiassa miltei-absolutismi johtunee varmaankin hyvin hatarasta muiston sirpaleesta, joka ei ole kadonnut muistojen pyyhinnässä. Sellaisesta, joka on jäänyt kytemään alitajuntaan, muttei tietoisuuteen.
Oli miten oli, eiköhän Zegrauphrer ehdi vielä katkeroitua pahemmin tulevaisuudessa, jos siihen on jotain erityistä syytä. Onhan hän ehtinyt kokeilla siipiään vasta seitsemän vuoden ajan.
Pelien alkamisen jälkeen: Rakastui Maan arkijumalaan, jonka kanssa tuli ryppyjä rakkauteen. Tuli raiskatuksi ja miltei Ilman arkijumalan tappamaksi ennen kuin selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä. Anyu paransi demonin Hadeniuksen pyynnöstä ja nyt yrittää selvitellä päätään.
Suhtautuminen muihin lajeihin
Yleisesti ottaen Zeg näkee jokaisen yksilönä, eikä sen kummemmin viitsi luottaa stereotypioihin tai yleistyksiin. (Toisin sanoen kyräilee kaikkia tasavertaisesti lajiin tai kokoon katsomatta.)
Ihmiset: Ei näe mitenkään itseään huonompina. Ei juuri vuorovaikuta muuten kuin energiaa hakiessaan.
Muodonmuuttajat: Ei huoli sänkyynsä, koska mieltää sen jossain määrin eläimiin sekaantumiseksi. Usein kuitenkin jää kiinni eläinmuodoille lepertelystä kun ei tajua, että kyseessä onkin ihminen. Ei näe itseään huonompina.
Puolijumalat: Lukee sisältyviksi ihmisiin.
Jumalat: Kunnioittaa ja näkee heidät automaattisesti itseään vähän parempina. Yksilöiden omakohtainen käytös määrittää sen, miten näkee kunkin jumalan myöhemmin.
Enkelit: Suhtautuu neutraalisti, ei näe itseään parempina tai huonompina.
Demonit: Suhtautuu neutraalisti, ei näe itseään parempina tai huonompina.
Muuta hauskaa
- Rakastaa eläimiä yli kaiken. Jokaista vastaantulevaa elukkaa on pakko päästä taputtelemaan ja etenkin koirat ovat herran mieleen.
- Ei osaa lukea eikä kirjoittaa, sillä kärsivällisyys ei ole ikinä riittänyt kyseisten taitojen opetteluun. Jotenkuten osaa rustata puumerkkinsä, mutta käsiala on suorastaan surkeaa.
- Kaikkien yllätykseksi Zegrauphrer on varsin nopea päässälaskija ja hyvä päättelemään matemaattisia ongelmia, vaikkei hallitsekaan matematiikkaa kirjallisessa muodossa sitten pätkän vertaa.
- Hämillään ollessaan miehen häntä nytkyy hermostuneesti ja välillä kiertyy Zegrauphrerin jalan ympärille ikään kuin hän saisi siitä jotain lisäturvaa.
- Ei oikein välitä alkoholista, koska tietää, ettei osaa juoda maltillisesti. Viinapää on toisaalta ensiluokkainen ja Zeg hallitsee kroppansa humalatilasta huolimatta varsin hyvin, mutta alkoholilla on paha taipumus tehdä miehestä entistäkin tulisempi luonne. Lisäksi järjellinen ajattelu tuntuu menevän jäihin, kun humalatila nousee yli tietyn tason. Kun yhtälöön vielä lisää alkoholin myötä kasvaneet panohalut, kaikki ei aina pääty hyvin. Toisaalta saattaa olla hyvin läheisyydenkaipuinenkin, riippuen ihan päivästä , seurasta ja mielentilasta.
- Ei nauti ihmisten ruoasta, mutta hedelmät ja marjat menevät maun takia. (Tykkää myös syödä edellä mainittuja kasvikunnan tuotteita rakastelun yhteydessä, vaikka suostuukin tällaiseen toimintaan yleensä vain tuttujen ja itselleen tärkeiden henkilöiden seurassa.)
- Raivokohtauksen jälkeen muistikuvat kohtauksen ajalta ovat yleensä epäselkeitä. Esim. tapahtumien aikajärjestys ei välttämättä ole Zegrauphrerille täysin selvä ja välissä voi olla pitkiäkin pätkiä, joista mies ei muista mitään. Muistinmenetyksiä tapahtuu varsinkin silloin, kun demoni räjähtää aivan totaalisesti.
- Nauttii kävelylenkeistä pitkin metsiä, sillä sankka kasvillisuus ja luonnon äänet rauhoittavat hänen mieltään.
- Pelkää ahtaita paikkoja.